Maanantai ei ehkä ole päivistä paras kukkashoppailuun, ja ymmärrettäväähän tuo onkin. Koska tänään nuorimmaisen terveys kuitenkin vaati lääkärireissua ”kaupunkiin”, hyödynsin autoilun ja nappasin mukaani hiukan piristystä uuteen viikkoon. Valikoimat eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta hortensian oksat täyttivät kukkakaipuuni nopeasti.

Nyt kun sairastelut tuntuvat sitovan meitä tiivisti kotiseinien sisäpuolelle, huomaan kaipaavani järjestystä ja harmoniaa ympärilleni. Jos kesäelämä on sitä, että kirmataan ulkona, ja sisällä käydään vain pikaisesti kääntämässä, on elämisen meno kääntynyt totaalisesti päälaelleen. Elämä keskittyy juuri nyt neljän seinän sisään totaalisemmin kuin koskaan.

Vaikka toki odotan, että talouden jokainen potilas saataisiin vihdoin terveeksi asti, ja elämään palaisi tasapaino ulkoilun ja sisällä istumisen välillä, nautin kyllä ihan hurjasti tästä kotoilustakin. Onhan siinä oma ilonsa, kun kynttilöitä voi polttaa aamusta iltaan.

Samalla aloin pohtia, että taidan ottaa kukkaterapian ihan maanantaitavaksi. Yhtälailla kuin paljetit tuovat säihkettä arkeen, saa leikkokullakin pikkuisen luksusta maanantain harmauteen!

Mutta nyt niitä keittiön tasoja pohtimaan. Aikataulu on pahasti jäljessä, ja myönnän, että leikkokukkia enemmän, ensi maanantaina piristyisin kunnollisesta induktioliedestä!

Ihanaa uutta viikkoa!

Pyykkiä, villakoiria ja sekalainen lajitelma rojua levitettynä pitkin taloa. Onhan sitä ollut siinä sunnuntaille touhua.

Ruokahuollon päätteksi hyödynsin uunin lämmön ja pyöräytin chorizo-piirakan illaksi. Jonkinlainen ohje oli muistaakseni Pirkan ruokalehdessä, mutta mukautin muistamani omaan makuun sopivaksi.

Seuraavaksi aion nauttia hetken tunnelmasta, ja siivouspäivän aikaansaanoksista. Kolmen päivän paaston jälkeen, ruokakin maistuu tänään taivaallisen hyvältä!

Kommentteihinne palaan, kun pikkuväki on saatettu höyhensaarille. Kävi jopa mielessä, että työkaveriksi voisi ottaa lasin punaista!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.

Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa ”jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.

Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.

Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa! 🙂

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!