Instagramin seuraajille laitoinkin kuvia heti tuoreeltaan Bloggers’ Inspiration Day -päivätapahtumasta, jossa osallistuin Hobby Hallin stailaushaasteeseen. Indiedays ja Hobby Hall olivat järjestäneet tapahtumaan ”riisutun” makuuhuoneen, jossa bloggaajat pääsivät koettamaan stailaustaitojaan kellon tikittäessä. Aikaa oli nimittäin vain 10 minuuttia!

Minut, Rilla ja Minttu oli kutsuttu aloittamaan haaste, ja tietysti näin rohkaisemaan myös muita ottamaan osaa stailausprojektiin. Samalla me kolme bloggaajaa olemme nyt mukana Hobby Hallin ja Indiedaysin kampiksessa, jossa teillä on mahdollisuus päättää, kuka onnistui tehtävässään parhaiten!

Heti pelipaikalle saavuttuani loin tietysti pikaisen vilkaisun tuotteisiin, joita meillä oli käytettävänämme. Pieni tutkiminen oli sallittuakin, sillä itse pääsin stailaajaksi heti ensimmäisenä, ja päivän mittään stailausta seurasi useampi silmäpari, joka samalla sai tietenkin tutkia Hobby Hallin mallistoa ja valmistautua omaan vuoroonsa. Siitä huolimatta, aika äkkiä oli selvillä, minkä värimaailman valitsin omaan makuuhuoneeseeni. Punavalkoiset sekä luonnonsävyt saivat jäädä hyllyyn, tartuin nopeasti turvaväriini, eli harmaaseen!

Hobby Hallin harmaat pellavalakanat löytyvät meiltä kotoakin, ja niiden sävyyn sekä laatuun olen ollut todella tyytyväinen. Niinpä oli helppoa valita lakanat, joiden ympärille makuuhuone alkoi rakentua. Sivupöydäksi ja sängynpäädyksi valitsin valkoiseksi maalattua rautaa, ilmavia kalusteita. Sellaisena pidän myös Yki Nummen pöytävalaisinta, vaikka tyylillisesti se onkin täysin eri aikakaudelta.

Erilaisten taljojen ja harmaiden mattojen lisäksi, tekstiilihyllyssä nimeäni huusi kauniit sametit, metallikuidut, sekä strassi- ja paljettimaiset tähtikoristeet. Näistä tuli heti jotenkin joulunjuhlava tunnelma, vaikka perinteiset punaiset jäivätkin hyllyyn. Metallinhohtoa löytyi myös Iittalan tarjouluvadista ja tuiketta erilaisista tuikkukipoista.

Kahvikuppien skippaaminen, ja korvaaminen yhdellä viinilasilla, herätti tietenkin vihjailut yhden hengen viiniaamupalasta, mutta kielsin moiset puheet heti ja jyrkästi. 🙂 Mä nimittäin en ollut stailatessani miettinyt tätä makuuhuonetta lainkaan huoneena, josta heräisin. Kuvittelin sen enemmänkin tilana, jonne itse pakenisin mielelläni raskaan päivän jälkeen. Ja vaikka ihan vain yksin, viinilasi seurassani!

Ja sitten valmis lopputulos. 10 minuuttia on lopulta ihan hyvä aika, enkä missään nimessä olisi halunnutkaan enempää. Siinä kun on aina riskinsä, että ei osaa lopettaa! 🙂

Mutta sitten kampanja, johon pääsette mukaan:

Nimittäin kampanjasivulla on kuvia valmiista stailauksista, ja teillä arvoisa yleisö, on valta päättää, mikä niistä on paras!

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan jouluinen palkinto: Koodin flanelliruutupussilakanasetti + flanellialuslakana kahdelle, sekä kaksi Iittalan Taika-mukia. Palkinnon arvo on 117,70 euroa, eli ihan mukava summa, ja palkinnon voi kääriä joko oman kuusen alle, tai riittäähän siitä myös jaettavaksi!
Eli, kipinkapin osallistumaan. Kisa löytyy täältä.

Kivaa iltaa!

Jatketaan aiheella väsymys vs pirteys!
Tällä kertaa kurkkuun kaadettavan tehojuoman merkeissä.

Erilaiset smoothiet alkavat olla jo aika arkipäiväisiä, mutta täytyy myöntää, että itse en ihan joka päivä jaksa blenderiä käynnistää, vaikka se ehkä paikallaan olisikin. Tänään kuitenkin surauttelin kunnon vitamiinipommin ja päätin, että niin kauan kuin sää jatkaa pimeän suhjuisena, pidän tämän tavan ruokavaliossani.

Aika yksinkertaiset raaka-aineet, eli löytyy tälläisen pikkukylänkin kaupasta. Pinaatti pakasteena, koska tuoretta ei ollut trajolla.

Gojit ja kurpitsansiemenet käyvät oikein hyvin myös smoothien koristeeksi, mutta itse käytin marjat blenderissä.

Ei se olo nyt tietty ihan heti tälläisenkään tehijuoman jälkeen huippuunsa nouse, mutta kaipa sillä pidemmän päälle on paljonkin merkitystä.

Energistä tätä päivää!

Maanantaimoodista jo tänään aikaisemmin kirjoittelinkin (kiitos vastauksistanne, palailen niihin myöhemmin, ja nyt mulla on listaa sekä apteekkiin, että superfood-hyllylle :)), mutta ihan pakko vielä tuohon jaksamiseen ja pimeän kauden ylipääsemiseen tarttua vähän toisellakin tavalla. Nimittäin tunnelmalla ja kynttilätunnelmallakin on aika iso merkitys syksyn siedettävyyteen!

Itselläni on hauska (tai no, se niin hauska ole, mutta kuitenkin) muisto tuoksukynttilöistä. Nimittäin joulukuussa 2008 kun olin juuri palannut esikoisen kanssa sairaalasta kotiin, ja byby blues iski vasten kasvoja oikein kunnolla, soitti ystävä ovikelloa tuodakseen tekemäni PartyLite -tilauksen. Mieheni mennessä avaamaan ovea, minä istuin makuuhuoneessa vauva sylissäni ja itkin minkä pystyin. Niin no, tietenkin annoin ohjeet, joissa piti valehdella, että olin juuri saanut vauvan rauhoittumaan, eikä missään tapauksessa saa kertoa, että itken. Jälkeenpäin taisin ymmärtää itsekin, että ystäväni, tuolloin jo kahden lapsen äiti, varmaankin tajusi tilanteen oikein hyvin.

No, sellainen se baby blues on, mutta niillä itse knttilöillä olikin sitten paljon suurempi merkitys. Elettiin joulukuuta, ja tilauksessani oli erilaisia jouluntuoksuisia tuikkuja, joiden voimalla elin ensimmäiset vauvaviikot. Joka ikinen aamu sytytin yhden joululta tuoksuvan tuikun, ja pidin lähes ikuista tulta yllä. Ja tuolloin ne tuikut, ja se kynttilän tuoma tunnelma, olivat hirvittävän tärkeitä. Ne pitivät jollakin tapaa elämänsyrjässä kiinni, toivat päivääni rytmiä ja sitä jotain, mikä puuttui elämästä koliikkivauvan kanssa. Paljon ei ole noilta viikoilta mieleen jäänyt, ja hassulta jopa tuntuu, että muistan ne kynttilät varmaan paljon paremmin kuin monet vauvaan liittyvät asiat.

Tuolloin kuitenkin mulle jäi jokin kynttiläfiksaatio, ja joka ikinen syksy, ja sen pimeimmät päivät, yritän polttaa kynttilöitä, minkä pystyn. Kynttilänvalo ja sen tuoma tunnelma kompensoivat muuten niin lohdutonta ja pimeää vuodenaikaa. Ja, vaikka toki sillä liikunnalla, ravinnolla ja unella on osuutensa jaksamisen kanssa, niin väitän, että oikeanlaisen tunnelman luominen ja pimeyden ”hyväksikäyttäminen” ovat tärkeitä siinä, missä nuo edellämainitutkin. Meillä, itse asiassa, poltetaan kynttilöitä niinkin paljon, että muistan hyvin appiukkoni joskus tokaisseen, että ”tapa se on lämmittää tuokin”. Tästä onkin jäänyt elämään vitsi, ja aina kun tarkoitukseni on sytytellä kynttilöitä, kerron ryhtyväni lämmityspuuhiin.

Pidän kovasti noista Tine K:n tuoksukynttilöistä, niissä on jotenkin niin luonnollinen ja lämmittävä tuoksu. Mutta, jostain voisi kyllä koittaa hommata niitä PartyLite tuikkujakin, ihan vaikka vain verestämään vanhoja muistoja, jotka aika on onneksi jo ehtinyt kullata.

Tunnelmallista (kynttilöiden valaisemaa) iltaa!