{ vatipää }

18.11.2014

Tai ehkä höyrypää mielummin. Olen nimittäin jotakuinkin koko päivän maalannut, ja hengitellyt samalla maalin huuruja tasaiseen tahtiin. Yök. Tiedän, että pitäisi käyttää maskia, mutta mulla tulee suojaimen kanssa ahtaanpaikankammo. Joo, kuulostaa hullulta, mutta sellainen minä olen! 🙂

Ja että mitäkö mä olen maalannut? No tätä vatia. Ja muutamaa muutakin sen kaveria. Ohuita kerroksia kärsivällisesti spreijaillessa ehdin jo hetken kuvitella itseni vääntämään graffiteja julkisille paikoille. Sellainen pikkukriminaali, kotiäidin toinen persoona. Tosin en mä osaisi varmaan tehdä mitään kivoja kuviota. Sellaista tasaista väriä vain, eikä sillä, tai parilla vadilla, kai tuossa skenessä suureksikaan mestariksi nousisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joo, kaikkea sellaista pyörii päässä. Liekö huuruista johtuvaa, vai synnynnäistä hulluutta. Tiedättekö muuten mikä tää vati on? No, mä näytän teille jossain vaiheessa. Kunhan saan kaikki valmiiksi – ja pääni selväksi! 😉

Vielä pari tehokasta työtuntia ja sitten nukkumaan. Kivaa iltaa!


{ sisäänkäynnit }

18.11.2014

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!


{ perinteisen joulun puolesta }

17.11.2014

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, kuinka olen julistautunut vuosittain joulukonservatiiviksi. Tällä olen tarkoittanut sitä, että pidän joulun perinteistä ja perinteiden vaalimisesta. Jouluruoka ja joulunajan herkut ovat vahvasti osa joulun perinteitä, samoin tavat ja traditiot, tuoksut ja tunnelmat.

Tänä vuonna olen lupautunut perinteisen joulun puolestapuhujaksi Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa. Käytännössä tämä tarkoittaa perinteisen luumumarmeladin ja modernin omenamarmeladin leikkimielistä kilpailua, jonka taistelutanner on Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Vaikka taisteluparina ovatkin marmeladit, kisa on levitetty koskemaan koko joulua, ja vastaikkain on aseteltu perinteinen ja moderni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulun tähdet -kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät Dronningholmin instagramista. Lyhykäisyydessään ne ovat kuitenkin yksinkertaiset: Lataa instagramiin jouluisia kuvia ja merkitse ne tyyliisi sopivalla hastagilla. Joko #perinteinenluumu tai #moderniomena. Eniten kuvia kerännyt tiimi voittaa, ja voittajajoukkueen kesken arvotaan matkalahjakortti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta entä se perinteinen joulu?
Itselleni joulun tunnelma syntyy juuri perinteistä. Tuoksut ja maut kuljettavat lapsuuteen, laittavat perhosia vatsaan ja  tekevät mahdottomastakin mahdollista. Koen, että joulussa on taikaa, ja sen tunnelma herkistää. Joulu on kaunis päätös vuodelle, valo pimeän talven keskelle ja juhla joka syntyy sydämessä. Vaalimalla perinteitä, koen itse kunnioittavani myös edellisiä polvia. Valmistan jouluruokaa suvun vanhoilla resepteillä, ja yritän antaa myös lapsilleni niitä samoja muistoja, joita itselleni on jouluista jäänyt. Kynttilän ja piparkakun tuoksu yhdistettynä vasta tuuletettujen mattojen tuoksuun. Joulukuusen tuoksu, ja uunissa paistuva kinkku. Kaikki nämä ovat osa omia jouluperinteitäni.

perinteisen joulun puolesta

Tälle joulukonservatiiville on itsestään selvää, että joulutortuissa on luumusydän. Enhän syö jouluna riisipuuroakaan mansikkasopan kanssa! Yhtälailla ihmettelisin jos rapujuhlissa olisi yhtenä ruokalajina lasagnea tai juhannuksena syötäisiin uusien perunoiden sijaan mummonmuusia. Jotkin asiat vain on tarkoitettu olemaan juuri näin. Vuoden ajan voi kokeilla uutta, kokata ja leipoa exoottisia herkkuja, syödä kansainvälisesti ja kokeilla uutta, mutta joulu on joulu ja pääosiltaan sen kuuluu säilyä perinteineen ja tapoineen. Toki uuusia juttuja syntyy sukupolvien vaihtuessa, mutta ne perusasiat pysykööt samoina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näpertelin eilen tähtitorttuja kahdellakin tapaa. Perinteisiä suuria torttuja ja pienempiä brie-juustolla höystettyjä cocktailpaloja, jotka sopivat hyvin pikkujoulujen tarjoiluihin glögin kanssa nautittavaksi. Makuja, jotka yhdistyvät vahvasti jouluun.

Vielä pari linkkiä:
Instagramista löytyy seuraavat käyttäjätilit; @dronningholm ja @perinteinenluumu.
Ainoa, mitä teidän kuitenkin täytyy muistaa, on tägätä kaikki jouluiset, ja joulun tunnelmaan viittaavat, kuvanne hastagilla #perinteinenluumu. Kuvien ei tarvitse olla joulutortuista, vaan ylipäätään asioista, jotka mielestänne ovat jouluisia ja kuvastavat jouluista tunnelmaa.

Eli eiköhän räjäytetä koko Instagram, ja laiteta joulun perinteiden sanomaa eteenpäin!
Tästä se lähtee, nimittäin lähtölaskenta vuoden odotetuimpaan juhlaan!