Ostin aamulla kaupasta kasan lanttuja, porkkanoita, siirappi, puuroriisiä, suklaata voita jne. Miksi, no koska joulumieleni on jostakin syystä kadoksissa. Samasta syystä sytytin kynttilöitä, niitä jouluntuoksuisiakin, ja laitoin jouluradion soimaan.
Syksy on vienyt mehut pois, ja jotenkin joululle ei tunnu riittävän energiaa. Olisi helppo syyttää remonttia ja poikkeusoloja, mutta syyt syksyn raskauteen ovat valitettavasti jossain ihan muualla. Elämä on antanut eteen suuria kysymyksiä, ja kuljettanut jonkinlaisiin risteyksiin. Vuosi tekee loppuaan ja saldona on epätieto. Mitä uusi tuo tulleessaan, sitä ei voi tietää. Unelmien ja haaveiden sijaan päälimmäisenä on kuitenkin pelko, ja jonkinlainen haikeuskin.
Jonkinlaisesta uupumisesta kertoo kai sekin, että perjantai-illan jouluruokailussa parasta oli jouluisten makujen sijaan rauha. Pelkästään jo valmiiseen pöytään istuminen, ja omaan syömiseen keskittyminen riitti itselleni irtiotoksi. Ei huolta pöytien siivoamisesta, tiskeistä, tai pöydän ja tuolien alle tippuvasta ruuasta. Ei pieniä likaisia suita ja käsiä pestävänä. Ymmärrän, että ulkona syöminen esimerkiksi olisi asia, jota voisi ajatella harrastavansa enemmän tulevana vuotena. Tähän vuoteen ei esimerkiksi ole mahtunut vielä yhtään romanttista, tai vähemmän romanttista, illallista ravintolassa ihan vain aikuisten kesken.
Tunnen myös jonkinlaista syyllisyyttä ”joulumielettömyydestäni”. Paitsi, että kaikki jouluvalmistelut ja joululahjaostokset ovat tekemättä, koen olevani myös jokseenkin huono bloggaaja, sillä minunhan tässä pitäisi teidän joulumieltänne nostattaa. Luoda joulun taikaa pimeyden ja sateidenkin keskelle. Mutta, kenties pystyttekin samaistumaan olooni; Kadonnut joulumieli on metsästettävä, ja sen löytymisen eteen kannattaa ehkä tehdä hiukan töitäkin. Olkoon tämä viikko siis matkani siihen joulumaahan, joka jokaiselta pitäisi löytyä sydämestä.
Meillä täällä maalla jouluruuhkat, ja muut ei niin miellyttävät joulun lieveilmiöt, tuskin näkyvät. Vietimme kuitenkin lasten ja anoppini kanssa lauantain Ikeassa ja käväisimmepä myös nopeasti ostoskeskuksessa. Tiedän siis mikä minua huomenna odottaa, kun mattimyöhäisenä lampsin lahjakaupoille. Aion kuitenkin ajoittaa shoppailut aamuun, ja toivon, että joulumielenkasvatusprojektini ei liiaksi kärsi. Kun tämä pahin osa on suoritettu, voinen kai rauhassa jättäytyä joulun vietäväksi.
Mitenkäs teidän joulumielenne? Läsnä vai hukassa?
Minä taidan leipoa tänään joululimppuja. Kenties maut ja tuoksut vievät parhaiten joulun tunnelmaan.
Mukavaa, ja jouluista, maanantaita kaikille.
