Hiusjuttuja, ihan kuten lupasin! 🙂

Olen saanut tässä parina päivänä nauttia kampaajantuolissa istuskelemisesta. Eilen päivitettiin hiusten raidoitus ja napsittiin kuivat pois, mutta tänään heittäydyin tosi villiksi, ja hiuksiini kiinnitettiin teippipidennykset!

Muistatte ehkä noin vuosi sitten, kun pyynnöstänne kirjoittelin noista Rapunzel Of Swedenin klipsipidennyksistä.  Nopeasti pidemmät ja tuuheammat hiukset -postauksen voit lukea täältä. Tuolloin tosiaan juteltiin siitä, että hiuksiin on mahdollista tarpeen mukaan laittaa lisää materiaalia, esimerkiksi kampausta ajatellen. Klipsit ovat kuitenkin sellaisia päivällä pidettäviä lisäkkeitä, jotka otetaan illalla pois, ja sama vaiva pitäisi nähdä jokaisena käyttöpäivänä. Harva jaksaa siis klipsien kanssa pelatakaan ihan päivittäin, en minä ainakaan.

Nyt yhteistyössä Rapunzelin kanssa pääsin koittamaan, miltä tuntuu, kun hiuksiin lisätään massaa vähän pysyvämmällä tavalla.  Quick and easy  -teippipidennykset on tarkoitettu niinkin helpoiksi, että ne voisi itsekin kiinnittää vaikka ystävän avulla, mutta itse kiikutin karvat kampaajalleni Janitalle, jonka hellään huomaan lasken kuontaloni huoletta. Jotta tulos olisi mahdollisimman luonnollinen, hiuksiin kiinnitettiin neljää eri sävyistä pidennystä, ja pohja tosiaan värjättiin eilen mätsäämään tähän sekoitukseen. Mukana sekä viileämpää, että lämpimämpää ruskeaa, ja sama sekoitus vaaleammista sävyistä. Kuvien valotus hieman vääristää tuossa aikaisemmassa postauksessa, mutta lopputulos on melko lähellä noiden klipsien sävyjä, nyt vain kahden sävyn sijaan latvassa on neljää erilaista ruskeaa.

Käytetyt sävyt:  #6 #27 #18 ja #19

Lopputuloksessa on kuusi pakkausta pidennyksiä, ja olen kyllä hurjan tyytyväinen. Teipit on myös laitettu niin, että pystyn pitämään hiuksiani kiinni ja ylös nostettuna, ilman että kiinnitykset näkyisivät. Viimeisessä kuvassa latvat vielä tasaamatta, mutta muuten melko valmis operaatio.

Nyt vain kokemuksia kartoittamaan.

Kivaa keskiviikkoa! 🙂

Kuten varmaan jo tiedätte, Indiedays Blog Awards lähestyy, ja yleisöllä on valta äänestää suosikkejaan kuudessa eri kategoriassa. Haussa on voittaja sarjoihin lumoavat kuvat, edelläkävijä, luonnollisen upea, viihdyttävin, sekä blogitulokas. Lisäksi teillä on myös mahdollisuus äänestää mielestänne kiinnostavinta kampanjaa.

Suuri kiitos kaikille teille, jotka annoitte äänenne ehdokashaussa. On iso kunnia olla mukana kategoriassa luonnollisen upea. Vielä isommaksi kunnian tekee tietenkin se, että oma blogini on yltänyt noin mahtavien blogien joukkoon.

Luonnollisen upea blogi -kategorian kuvaus kuuluu seuraavasti:  ”Tässä blogissa on selittämätöntä vetovoimaa. Blogi hurmaa ainutlaatuisuudellaanja koukuttaa lukijansa.”
Oma blogini taasen on saanut seuraavanlaisen kuvauksen: ”Maanläheinen bloggaaja valloittaa vahvalla, mutta mutkattomalla tyylillään. Rehellisestä blogista välittyy arvostettavan aito tunnelma – vaatimattomuus todella kaunistaa.”

Eli, jos susta yhtään tuntuu siltä, että blogini on ansainnut äänesi, äänestämään pääset tästä linkistä.

Niin, ja tietysti ihanaa, jos villiinnytte äänestelemään muuutenkin. Jälleen tuolla äänestäneiden kesken arvotaan lippupaketteja vuoden 2015 Indiedays Blog Awrds -bileisiin.

Kiitokset ja kumarrukset.

Nyt minä kuitenkin lähden tiskivuoreni kimppuun. Jep, ihan pikku vika, ja ihan pikku osa. Sitä pientä osaa vaan kun ei ole maahantuojallakaan, joten pari viikkoa on kone pois pelistä. Mutta ihan näin vain meidän kesken: Jollain hassulla tavalla olen alkanut nauttia tiskaamisesta! Tuntuu mukavalta lämmitellä alati viluisia sormiaan kuumassa vedessä. 🙂

Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta. Leipä maistui leivälle, ja kaikki kesti isältä pojalle, ei pelkästään Panu. Viimeiseen on ainakin uskomista, kun toteaa, ettei puolivuotias tiskikone enää toimi. Kyllä, siihen se hyytyi loppuviikosta, ja muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen, oli viikonloppuna todettava, että ei se siitä omin avuin parane. Vanha kunnon käsitiski käyttöön, ja odottamaan maanantaita, jolloin voi soittaa apua.

Täytyy kyllä myöntää, että keittiön isossa posliinialtaassa on ihan ilo tiskata, kun vertaa remontin aikaista vessan pikkuallasta, joka toimi samalla keittiön vesipisteenä. Silti harmittaa ja ärsyttää, puoli vuotta kun ei ole kovin pitkä aika tiskikoneelle. No, kohta tulee kodinkonehuoltaja, vika on kai jossakin piirilevyssä, kun kone ei lämpene. Tiskaa jääkylmällä vedellä, joten eipä tuo paljoa puhdista. Niin, että puita on saanut polttaa, jotta on saatu sekä kiertovesi, suihkuvesi ja nyt myös tiskivesi lämmitettyä. 🙂

Mutta hei, ei voi olla kauhean huonolla tuulella edes tiskikoneen tai valkoisen maiseman vuoksi. Kampaajantuolissa rentoutuessa nekin unohtuivat melkein täysin. Eli, hiusjuttuja tulossa! 🙂