Vielä nopea ja helppo vinkki viikonlopulle. Näillä kevään makuja -postauksessakin vilahtaneilla leipäsillä kuittaa kivasti  aikuisten iltapalan (ja miksei tietty lastenkin), ja leivät ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta näyttävä tarjottava myös vieraille. Niinpä ajattelin viikonlopun varalle rustata hiukan paremman ohjeen:

Pesto-mozzarella -leipäset

Valmis patonki (vehnä, monivilja tai mikä sitten tuntuukin parhaalta)
Purkki pestoa tai tee pesto itse (vihreä antaa kivasti kontrastia punaiseen, mutta punainenkin pesto toki käy)
Oliiviöljyä
Sormisuolaa
1 pallo mozzarellaa
Kirsikkatomaatteja
Koristeluun joko basilikan tai rucolan lehtiä

Leikkaa patonki noin 1,5cm paksuisiksi siivuiksi. Levitä leivänpalat uunipellille leivinpaperin päälle, ja ripsottele päälle oliiviöljyä ja hiukan sormisuolaa. Laita leivät hetkeksi n. 225°C uuniin. Tarkkaile leipiä, ja ota ne pois heti kun huomaat reunojen saaneen kullanruskeaa väriä. Näistä ei ole tarkoitus tehdä korppuja, vain paahtaa pintaa hieman.

Ota leivät uunista ja levitä päälle pestoa. Revi mozzarella peston päälle ja asettele halkaistut kirsikkatomaatit päälimmäiseksi. Nosta tarjoiluastiaan ja heittele vihreät huolettomasti leipien päälle.

Ps. Mikään ei tietysti estä nostamasta leipiä vielä uuniin.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Oletteko huomanneet, että joskus tosi tavalliset ja arkisetkin asiat näyttävät kauniilta? Oikeat värit, oikea valo ja oikea tunnelma. Jopa tiskaamisessa voi olla jotain tosi kaunista, kuten mun mielestä näissä lasten aamu- ja iltapala-astioissa.
Muistan blogin alkuaikoina kuvanneeni enemmänkin juuri tällä ajatuksella, mutta vuosien saatossa myönnän taktiikan muuttuneen. Sitä tulee itse kriittisemmäksi, yrittää väillä liikaakin. Yleisö toivoo laajempaa kuvakulmaa, ja itse ehkä sokaistuu niille pienillekin jutuille. Sinänsä sääli, koska niitä pieniä ja arkisia asioita ajatellen koko blogi on aikoinaan saanut alkunsa. Että jokaisessa päivässä on hyvää ja kaunista, oli se sitten kahvikupin, tai vesipisaran kokoinen juttu.

Ja se, miksi itse suosittelen kaikille blogin ”kirjoittamista” perustuu juuri tähän; Kuvatessa saat katsoa linssin läpi juuri sitä mitä haluat, ja poistaa ympäriltä kaiken sen, mikä ei miellytä silmää. Voit unohtaa täyteen lastatun keittiön työtason ja keskittyä siihen pieneen kohtaan, jossa asiat ovat ”kohdallaan”. Se, tekeekö blogia julkisesti vai omaksi ilokseen, tai käyttääkö bloggaamisen sijaan muita sosiaalisen median kanavia, on lopulta harkintakysymys. Jonkinlainen kuvapäiväkirja voi kuitenkin olla älyttömän voimaannuttava harrastus; Mahdollisuus nähdä kaunista hyvinkin epätoivoisessa tilassa, ja tallentaa se muistoksi ja opetukseksi itselleen.

Toisille vastaava hyöty tulee esimerkiksi positiivisten asioiden listaamisesta. Ranskalaisilla viivoilla kasattu lista päivän mukavista jutuista on paljon käytetty terapeuttinenkin tapa, mutta nykyään se on levinnyt yleisesti sosiaalisessa mediassa. Harva on välttynyt saamasta haasteen listata Facebookissa kolme positiivista asiaa viikon ajan. Itse pidän valokuvaamista jopa vielä tehokkaampana. Se jättää jälkeensä konkreettisen todisteen, ja mahdollistaa paljon pienempienkin asioiden hahmottamista. Harva listaisi Facebook-seinälleen märän tiskiainepullon yhtenä päivän kolmesta positiivisesta asiasta.

Niin, että sellainen ajatusketju syntyi tänään tiskatessa. Voi olla, että olen täysin hakoteillä, ja omituinen yksilö, jonka aivot käyvät täysin erilaisella radalla lajitovereihin verraten. Silti suosittelen koittamaan, sillä eihän siinä ainakaan mitään häviä. Kamera taitaa kulkea jo nykyisin melkein jokaisen matkassa puhelimen muodossa, joten sen isompaa investointiakaan ei tarvita. Riittää, että pitää silmänsä auki, ja tutkii ympäröivää arkea.

Mennään kohti viikonloppua. Edessä lukematon määrä kauniit asioita ja positiiviasia juttuja! ❤

Oho, torstai jo!

Meillä on oltu tämä viikko vähän nuhaneniä, esikoinen siinäkin määrin, että nyt huilataan kolmatta päivää kotona. Viime viikonlopun muuttopuuhat ja lämmin, mutta petollinen, kevätsää tekivät tepposensa. Liian vähissä vaatteissa, ulos ja sisään, avonainen ovi jne., tiedätte mitä tarkoitan. Kampaamokäyntejä lukuun ottamatta varsinainen kotoiluviikko, ja kyllähän se näkyy. Tänään oli pakko aloittaa aamulla raivaustyöt ja siivoilla paikkoja kuntoon. Tuli heti herättyä sellainen fiilis, kuin joku olisi räjäyttänyt ison lelukontin taloomme. Tiedätte varmaan jälleen mitä tarkoitan!? 🙂

Heitin jo viime viikolla tästä toisesta eteisestä maton pois, ja nyt olen kehittänyt itselleni pienen matto-ongelman. Tämä tila on sellainen risteyskohta, kulkua on työhuoneeseen, keittiöön, kellariin ja kylppäriin. Niin, ja tietty ulos, onhan tämä eteinen, vaikkei tuota sisäänkäyntiä varsinaisesti juurikaan käytetä.

Mielessäni on jonkinmoinen luonnonkuitumatto, sillä tilasta on näköyhteys niin keittiöön kuin työhuoneeseenkin, ja niissä molemmissa on luonnonsävyiset juuttimatot. Onneksi näin kesää kohti mentäessä matolla ei ole mikään kauhea kiire, ja voin pohtia hankintaa rauhassa. Tässä tilassa mattovalinnan haasteelliseksi tekee huoneen muoto. 140×200 kokoinen matto näyttää vähän typerältä, parempi olisi esimerkiksi 160×200, tai jopa 160×190, mutta sellaisia on harvemmin tarjolla, ja teettäminen tulisi äärettömän kalliiksi.

Mutta, nyt täällä vallitsee ihana päikkärihiljaisuus, ja otan siitä ilosta kaiken irti. Pari lehteä on jäänyt ajan puutteen vuoksi lukematta, ja niihin tartun nyt!

Kivaa torstaita!

Niin juu, niitä kuvia ennen remppaa löytyy täältä.