project cutting garden – kevään ensimmäiset

19.5.2020

Huolimatta varsin viileästä keväästä perinteinen nimpparikimppu syntyi tänäkin vuonna omasta pihasta. Ihan ei vielä jaksaneet lemmikit aukaista nuppujaan, mutta onneksi on tulppaanit, narsissit ja kiurunkannukset. Suurin osa kevätsipuleista on yhä aukeamatta, joten värikästä kukkailoa on tiedossa vaikka kuinka.

Vaikka joka syksy olen äärettömän laiska iskemään sipuleita maahan, ja niiden istutus jää usein seuraavalle keväälle (tai tammikuulle kuten tänä vuonna), päätin jälleen kerran, että ensi keväänä haluan saada vieläkin enemmän sipulikukkia. Vaikka tulppaaneja ja narsisseja jo puskee joka puolelta puutarhaa, ei niitä kai voi koskaan olla liikaa. Lisäksi mulla on tämä cutting garden -idea. Eli leikkokukkapuutarhaa ajatellen haluan, että maljakkoon on mahdollisimman paljon erilaisia vaihtoehtoja.
Samainen cutting garden -idea toimii innoituksena myös daalioiden suhteen. Vaikka vietän mielelläni aikaa kukkivassa puutarhassa, siitä pitää riittää myös maljakkoon.

Olen ostanut nuo kolme puristekristallimaljakkoa kirppikseltä ihan tätä nimenomaista tarkoitusta ajatellen: Jotta saan oman pihan kukkia maljakkoon. Myös vanhat kannut toimivat kauniisti maljakkoina.

Nykyään on saatavilla erilaisia kehikkoja ja kukkatukia maljakkoon (jopa Aalto-vaasiin!), mutta tuo omani on mummun vanha Riihimäen Lasin kukkatuki (näitä on muuten aika hyvin myynnissä nettikirppiksillä nyt kun selaisin) ja hurmaa kivalla vintagelookillaan. Siihen kun laittaa ensin muutaman kukan tukevasti, loput pystyy asettelemaan jo helpommin. Näin välttyy siltä ikävältä ongelmalta, kun sitomaton kimppu valahtaa maljakon reunoille. Oman pihan kukista ja luonnonkista saa myös näyttäviä asetelmia ruukkuihin ihan vaikka vain kanaverkkoa hyödyntämällä.

Pienen cutting gardenin voi perustaa myös parvekkeelle. Daaliat menestyvät oikein hyvin myös ruukuissa.

Kun viime syksynä puutarha näytti taas kuolevan pystyyn, tuntui oman pihan kimppujen aika äärettömän kaukaiselta ajatukselta. Vaan tässä sitä taas ollaan! Kenties kaupan leikkokukien äärellä seuraavan kerran vasta syksyllä. Toivon todella!


yksi kala ja kasa maailman parhaita sämpylöitä

14.5.2020

Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!

Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!

 

Rapeakuoriset sämpylät:

5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maitoseosta ja sekoita puuhaarukalla.  Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot pienissä erissä

Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.

Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!

Ripottele vielä jauhoja taikinan päälle ja leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koeta mahduttaa samalle pelille keskenään saman kokoisia paloja.

Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.

Täällä oli aamulla ihan samanlainen säpinä kuin elokuun ensimmäisenä kouluaamuna. Jännitystä, odotusta, iloa ja riemua. Odotettu päivä kaikin puolin. Ja ilo oli huomata, että molemmat myös palasivat koulusta pirteinä ja reippaina. Ystävät tekevät ihmeitä, niin se vain menee lapsillakin. Tuntuu muutenkin, että palaset loksahtavat paikalleen kun saadaan edes pari viikkoa elää kohtalaisen tavallista arkea.
Pyörin aamulla kaupassa ja mietin, että mitä ihmettä sitä sitten syötäisiin lohisopan jälkeen. Löi tyhjää ja nappasin varmuuden vuoksi pakasteista pinaattikeittoja mukaani. En ehtinyt olla kovin pitkään kotona, kun mieheni veli soitti ja kysyi, josko hän voisi tuoda kirjolohen. Eilen kalastettu, valmiiksi perattu. No mikä jottei, ei mun oikein pinaattikeittoa tehnytkään mieli.

Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.

Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään  ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.

 

Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!


Kierrätyskamut – hauskaa tekemistä pienille koululaisille (+kilpailu)

12.5.2020

Kaupallinen yhteistyö Arla & UPM


No, enpä olisi koskaan uskonut liputtavani jonkin mobiilipelin puolesta, mutta tänäänpä liputan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Arlan ja UPM:n kanssa, jotka ovat kehittäneet ihan loistavan, ja kaiken lisäksi ilmaisen AR-pelin pikkuväelle! Mikä on Kierrätyskamut, miten sitä pelataan ja paljon muuta löydät tästä postauksesta. Lopussa myös ohjeet, kuinka voi osallistua Papun verkkokaupan 200 euron arvoisen lahjakortin arvontaan!

Kierrätyskamut AR-peli on lyhykäisyydessään opettavainen peli, joka innostaa kierrättämään ja kunnioittamaan luontoa. Arla ja UPM haluavatkin olla mukana tukemassa lasten tietoa ja taitoa ympäristöasioista ja kiertotaloudesta. Kuten kaikki tiedämme, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Niinpä kierrätysasiat on hyvä opetella jo lapsena!

Kun puhutaan kännykän ja tabletin peleistä, mulla on aina vähän sellainen olo, että eikös näitä jo ole ihan tarpeeksi. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti, sillä itse pelin idea ei todellakaan ole istuttaa lasta ruudun ääressä, vaan päinvastoin. Mutta minäpä kerron vähän tarkemmin, mikä Kierrätyskamut on, ja miten sitä pelataan!

Jotta pääset alkuun tarvitset joko puhelimelle tai tabletille Arilyn sovelluksen. Sovellus löytyy ilmaiseksi sovelluskaupasta tuolla nimellä, ja itse sovellus sinänsä ei viittaa Arlaan tai UPM:n, joten älä häkelly. Itse menin tässä kohtaa vähän sekaisin, mutta siis sovelluksen kuvake on sellainen Helinä Keijun näköinen olento ja sovellus muuttuu kyllä Kierrätyskamut -peliksi. Sovelluksen lataaminen ei vaadi luottokorttitietoja, eikä mitään muutakaan, joten voit ladata sen helposti myös lapsen omalle laitteelle. Lisäksi tarvitset Arlan Luonto+ jogurtin tai Arlan maitopurkin. Näiden harjakattoisten purkkien yhdestä kyljestä löydät Kierrätyskamut -logon ja Arlan Aamukissan kuvan. Peli lähtee käyntiin kun osoitat tätä kuvaa Arilyn sovelluksella. Hups vain, ja Roni Back pomppaa ylös jogurttipurkista!

Kuten sanoin, pelissä ei ole kyse vain siitä, että lapsi tuijottaa ruutua. Itselleni oli positiivinen yllätys, että tuttu tubettaja antoi heti ensimmäiseksi tehtävän pyytäen laittamaan älylaitteen sivuun. Tehtävä on siis jotakin, minkä vuoksi jalkaudutaan joko ulos tai puuhailemaan muuten jotakin aiheeseen liittyvää. Piirretään esimerkiksi kuva. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä ne välttämättä vaadi aikuiselta osallistumista. Tämä on mielestäni hyvä, sillä nyt jos koskaan tarvitaan lapsille myös sitä omatoimista puuhailua. Jos jokin tehtävä on mahdotonta toteuttaa juuri sillä hetkellä tai lapsi tarvitsee aikuisen apua tekemiseen tai materiaalin löytämiseen, sen voi sopia toteutettavaksi myöhemmin. Kun lapsi on tehnyt tehtävänsä (tai sen tekemisestä on sovittu) hän palaa laitteen ääreen ja saa palkinnon. Palkinto on aarrearkku, jonka sisällöllä kasvatetaan omaa maatilaa.

Kierrätyskamut AR-pelin idea on opetella kierrättämistä, mutta se tehdään lapsen tahtiin ja tehtävät ovat aluksi todella yksinkertaisia. Kun tehtävä on suoritettu lapsi pääsee Aamu-kissan ja lintujen lisätyn todellisuuden maatilalle. Pelin edetessä maatilalle kerätään asioita ja eläimiä, ja lapsi pääsee joka päivä leikkimään omalle tilalleen tehtävien jälkeen. Mikä mielestäni on ihan äärettömän hienosti oivallettu on se, että pelissä voi edetä vain tietyn määrän päivässä. Tehtäviä saa yhden per päivä, ja aarrearkku maatilan kasvattamiseen täytetään sekin vain kerran päivässä. Tämän ominaisuuden kun saisi kaikkiin peleihin! Vaikka itse en ole koskaan pelannut mitään kortti- tai lautapeliä modernimpaa, olen käsittänyt, että koukuttuminen johtuu juurikin siitä etenemisen tarpeesta. Vielä vähän, vielä yksi taso ylemmäksi.

Arla Suomen ja UPM:n teettämästä tuoreesta kyselystä selvisi, että lapsilla on iso merkitys siinä, miten paljon perhe kierrättää. Ja onhan se totta, että kun lapsi osaa itse lajitella jätteet, ei meidän vanhempien tarvitse käydä roskapussia jatkuvasti läpi. Motivaatio kierrättämiseen pysyy yllä, kun perheessä jokainen kantaa kortensa kekoon. Lasten innostus kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun pitää yllä myös aikuisen intoa. Sanoisin jopa, että meillä tämä nuorempi on huomattavasti tarkempi ja ohjeistaa mielellään myös muita. Mutta siinä missä me aikuiset voimme googlettaa kierrätysohjeet nopeasti vaikka kotikaupungin nettisivuilta, lapsen on hyvä myös hahmottaa esimerkiksi se, että puusta tehdään paperia ja se, ettei iso puu kasvanut mittaansa vuodessa tai kahdessakaan. Sekä pelin tehtävät, että itse maatila auttavat ymmärtämään ja hahmottamaan juuri tällaisia asioita.

Arlan ja UPM:n tavoitteena onkin kasvattaa sukupolvi, jolle kierrättäminen on luonnollista ja jokapäiväistä tekemistä. Mikäli aihe tuntuu tärkeältä, pelin tehtävistä saa myös kivasti vinkkejä muuhunkin tekemiseen lasten kanssa. Itse kierrättämisen lisäksi peli tuo luontoaiheet esimerkiksi lapsen piirtämiseen. Me ollaan myös käyty läpi erilaiset puulajit, joita tässä lähistöllä kasvaa ja todettu että niitä on ihan hurjan paljon. Mietitty miksi joku puu tuntuu saunassa kuumemmalta kuin toinen tai miksi piirustuspaperi kannattaa käyttää kokonaan. Ollaan myös päätetty perustaa kasvimaa ihan vain poimittaville niittykukille. Vaikka Klaaralle onkin tärkeää saada pelistä tehtäviä, joita voi suorittaa itse, luontoaihe palaa päivän mittaan myös yhteiseen tekemiseen. Puuhastelun lisäksi pelissä on toki saanut haastaa myös lukutaitoa. Vaikka päivätehtävän palkinto onkin omalla farmilla leikkiminen, olen todennut, että ne itse tehtävät ovat kuitenkin lapselle se tärkein osuus. Pakko myöntää myös, että itseltäni ei ole enää viime aikoina irronnut ihan kauheasti uusia ideoita lapsen viihdyttämiseen, joten siinäkin mielessä peli on ollut päivien pelastus.

Omalla maatilalla lapsi pääsee siirtelemään esineitä ja asioita pitämällä sormea pitkään niiden päällä ja vetämällä asiat uudelle paikalle. Koskettamalla nopeasti eläimiä, tai vaikka linnunpönttöä, tapahtuu hassuja juttuja. Kierrätyskoneen avulla lapsi oppii tekemään vanhasta uutta. Mitä pidempään peliä on pelattu (ja nyt siis puhutaan siitä, että miten monena päivänä tehtävät on suoritettu), sitä upeampi maatila syntyy. Hauskinta on kuitenkin mielestäni se, että tämä kaikki pelaaminen tehdään vasta sen jälkeen, kun on halattu puuta, askarreltu käpylehmä tai vaikka kylvetty jokin siemen. Jos siis kaipaatte lapsille mukavaa puuhaa kevät- ja kesäpäiville, kannattaa ehdottomasti tutustua Kierrätyskamuihin! Pelissä ohjeet tulevat sekä kirjoitettuna, että puhuttuna. Ei siis haittaa, jos lapsi ei vielä ihan osaa lukea. Aikuisen tai isomman sisaruksen pienellä avustuksella pelissä pärjää kyllä, kun äänet pitää päällä! Ja ei haittaa, vaikka on ihan totaalisen tumpelo näiden pelien kanssa, kuten minä. Lapset ovat yleensä aika taitavia! 🙂

Arlan Luonto+ tuotesarja on kehitetty yhdessä lapsiperheiden kanssa. Tuotteissa ei ole käytetty valkoista sokeria, vaan makeus tulee marjojen ja hedelmien omasta sokerista. Tuotteiden mieto maku ja koostumus ovat molemmat lasten suuhun sopivia. Lempeä makumaailma ilman sattumia sopii myös omaan suuhuni. Vaniljajogurtti on muuten kiva tervellisempi vaihtoehto sokeroiduille vaniljakastikkeille! Siihen on kiva myös lisätä marjoja ja hedelmiä oman maun mukaan. Jogurteista löytyy tietenkin myös tärkeät ab-maitohappobakteerit!

Kaikki Arla Luonto+ harjakattoiset purkit ovat 100 % puuperäisiä sisäpintaa myöden. Jotta neste pysyy purkissa, kartonki on pinnoitettu mäntyöljypohjaisella pinnoitteella. Mäntyöljy on suomalainen innovaatio UPM:ltä ja sitä saadaan selluntuotannon sivutuotteena. Luonto+ annosjogurtit ovat Suomen ensimmäisissä kartonkipurkeissa. Jogurttipikari ja sen kansi voidaan molemmat kierrättää kartonkikeräykseen. Nopea huuhtaisu ja taittelu vaikkapa maitopurkin sisään helpottaa lajittelua.

Miltä kuulostaa? Voisiko Kierrätyskamut olla tykätty peli myös teidän perheessä? Itse sanoisin, että peli soveltuu sellaisenaan eskari-ikäisestä eteenpäin. Pienempikin lapsi innostuu varmasti, mikäli pääsee pelailemaan isomman sisaruksen kanssa.

Jos innostutte pelaamaan ja tekemään tehtäviä, nappaa ihmeessä kuva farmistanne. Voi lisätä sen Instagramiin häshtägillä #kierrätyskamut, ja jotta kuva ei mene minulta ohi, voit vinkata siitä minulle kommentissa tai kuvatekstissä. Voit myös lähettää kuvan suoraan minulle Instagram Directin kautta. Farmikuvan jakaneiden kesken arvontaan yksi 200 euron lahjakortti Papun nettikauppaan. Osallistumisaikaa on 19. toukokuuta asti ja kilpailun säännöt voit käydä lukemassa täältä.

Käy vielä lukemassa pelin ohjeet Kierrätyskamut -sivulta. Sitten vain pelailemaan, tekemään tehtäviä, kasvattamaan omaan farmia ja ennen kaikkea oppimaan kierrättämisestä ja luonnosta!

Peli on hauska lisä etäeskaritehtäville, joita on kuulemma tullut aivan liian vähän. Pientä puuhaa on siis onneksi myös kesälomapäiville. Ja tuo käpylehmä on muuten aika ihana!