Seitsemän vuotta sitten joulukuun alussa oli vähän samanlainen keli. Muistan, kuinka pallomahani kanssa kävellessä ihmettelin, kuinka korkealla jokiveden pinta oli. Taisi jossain päin Suomea olla tulviakin. Pajunkissat koristivat ojanpenkkoja ja meidän takapihalla kukki ruusu.

Itsenäisyyspäivän jälkeisenä yönä ei kuitenkaan satanut. Sää oli selkeä ja taivaalla tuikki tähdet. Sen verran jäi mieleen, kun vanhempani veivät minua yöllä synnyttämään. Ajatella, että siitäkin on jo seitsemän vuotta!!!

Eilen illa (jo ennen kymmentä!) makasin sängyssä, ja katselin ikkunasta kirkasta tähtitaivasta. Koska makuuhuoneessa ei ole minkäänlaisia verhoja, tuostakin ihanuudesta tulee nyt nautittua, ja täällä pimeässä, katuvalojen ulottumattomissa,  tähdetkin loistavat niin paljon kirkkaammin. Pitkän päivän jälkeen tähtitaivas tuntui turvallisen rauhalliselta ja sen tuikkeeseen oli ihana nukahtaa. Ehdinpä siinä tuijotellessani nähdä myös muutaman tähdenlennon, ja esittää hiljaa mielessäni toiveita. Sanotaan, että toiveitaan ei saa kertoa ääneen, mutta totean vain, että eipä nuo liittyneet lottovoittoon, remontin valmistumiseen, tai mihinkään muuhunkaan luksukseen. Kyllä ne toiveet liittyivät enemmänkin äitiyteen, vanhemmuuteen ja lapsiin.

Sanotaan, että elämä on ikuista oppimista ja kehittymistä, mutta kyllä viimeiset reilut seitsemän vuotta, ovat olleet ne kaikkein opettavimmat. Samaan aikaan, kun sisältäni on kuoriutunut ulos leijonaemo, olen joutunut painimaan myös eniten oman itseni kanssa. Riittämättömyyden- ja syyllisyydentunne, sekä peiliin katsominen, kuuluvat olennaisesti vanhemmuuteen ja äitiyteen. Nuoralla tanssimista, totesi mieheni eilen, kun vanhemmuuden kimuranttia luonnetta pohdin. Sitähän se todellakin on.

Eilen juhlittiin pienellä porukalla sukulaisten kesken, ja tänään vielä kaveriporukalla. Perinteisesti tästä on startannut ne kunnon jouluvalmistelut ja joulun odottaminen. Ja, vaikka tämä lämmin ja sateinen sää nyt jollain tapaa sitä joulufiilistä latistaa, muistutan itselleni, että joka vuosi se joulu on silti tullut. Satoi tai paistoi, oli vettä tai lunta.

Tänään kuitenkin paistaa, joten siitä pitää todellakin nauttia. Ihaillaan valoa ja aurinkoa, sillä elämään mahtuu kyllä niitä harmaampiakin päiviä.

Ihanaa maanantaita kaikille!

Ps. VAASAN -lahjakortit menivät Niinulle, Jessikalle, Maisalle, Naurispeltoon ja Marikalle. Voittajille on kaikille laitettu viestiä henkilökohtaisesti.

Hei, ja mitä parhainta itsenäisyyspäivää!

Täällä on touhuttu synttäreiden kimpussa, ja pari päivää on mennyt juhlavalmisteluissa ihan hujauksessa. Yöunienkin kanssa on vähän niin ja näin, mutta tänään juhlitaan!

Näin joulun alla pitää kiirettä herkkurintamalla, nimittäin meillä on jo vuosia ollut tapana muistaa ystäviä ja sukulaisia itsetehdyillä herkuilla. Koska osa läheisistämme asuu sen verran kaukana, että ihan joka kuukausikaan ei ehditä treffata, tästä itsenäisyyspäiväviikonlopusta on muodostunut synttäreiden vuoksi sellainen joulutervehdystenvaihtopäivä, ja ensimmäiset herkut lähtevät tänäänkin jo matkaan.

Tavallisen jouluisen Rocky Roadin sijaan tänä vuonna kokeiltiin kuitenkin jotain ihan uutta. Indiedaysin ja M&M’sin yhteistyö nimittäin vei jouluherkut ihan uudelle tasolle, ja paketteihin käärittiin nyt iloisen värikkäitä muistamisia.

 

Valmistin suklaisia kuppiherkkuja kahta kokoa. Isot kupit ovat kivoja yksittäisiä suklaaherkkuja, ja pienemmät taasen voi pakata isommalle joukolle. Hyvä idea piristää vaikka työpaikan kahvihuoneen tunnelmaa joulukiireessä.

Näihin herkkuihin käytin sulatettua maitosuklaata, piparkakun muruja, vaahtokarkkeja ja M&M’s suklaakarkkeja. Isommissa kupeissa on omaa suosikkiani joka kätkee sisälleen pähkinän (keltainen pussi), ja pienemmät annokset on toteutettu suklaarakeilla (ruskea pussi).

Ohje on helppo ja yksinkertainen, tässä sula suklaa toimii ikään kuin liimana, joka liitää herkut yhteen. Pahviastian reunoja painamalla herkku irtoaa ja ”karkkikupit” voi syödä joko haukkaamalla palan makeaa, tai paloittelemalla kupin sisällön rocky roadin tapaan pienemmäksi.

M&M’s kuppiherkut

Laita leivoskupin pohjalle sulaa suklaata, ja sivele suklaa myös astian reunoille.
Kasaa päälle piparkakunpaloja / -muruja, M&M’s karamelleja ja vaahtokarkkeja. Lusikoi päälle taas sulaa suklaata ja huljuttele astiaa niin, että suklaa valuu herkkujen väliin.
Jatka samaa rataa, kunnes astia on täynnä, ja asettele lopuksi vielä päälle muutama värikäs karkki.

Pakkaa herkut kauniisti ja liitä mukaan tervehdyksesi.

Koska kaikki hyvä on tehty jaettavaksi, niin myös M&M’sit.
Kerro mulle miten itse jakaisit M&M’sit, ja voit voittaa 12 pussia omaa M&M’s -suosikkiasi.

Kerropa siis kommentissasi oma ideasi laittaa M&M’s karkkeja eteenpäin ja muista vielä mainita, kumpaa lajia toivoisit palkintosia olevan (ruskeita, vai keiltaisia pusseja).

Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään t0rstaina 10.12. 2015.
Valitsen voittajan tällä kertaa täysin mielivaltaisesti kommentin perusteella, joten nyt hyvät ideat kehiin! 🙂

M&M’s tietoutta, ja ideoita herkutteluun, löytyy M&M’s Suomen Facebook -sivuilta. Käykää ihmeessä kurkkimassa ja tykkäilemässä, nimittäin myös Facebookissa on kivoja kisoja jatkuvasti.

Mahtavaa itsenäisyyspäivää. Palailen synttäreiden merkeissä sitten myöhemmin! 🙂

En ajatellutkaan tehdä minkäänlaista blogijoulukalenteria tänäkään vuonna, mutta 24 postausta kuitenkin ennen joulua. No, eilen kaikki mahdolliset taivaankappaleet olivat postaamistani vastaan. Ensin meni kone jumiin, sen jälkeen loppui virta hiirestä ja näppiksestä ja lopulta koneen käynnistyslevy oli niin täynnä, ettei mistään tullut mitään. Puolentoista vuoden kuvien siirtäminen ulkoiselle kovalevylle ei sitten ollutkaan mikään ihan pieni juttu. Olihan niitä jo ihan kiitettävästi taas kertynyt.

Se olisi kuitenkin tänään kampaajalle meno edessä. Tässä on nyt tosiaan jo tovi menty sillä ”se tavallinen”, mutta tiedättekö kun jossain kohtaa vain alkaa kyllästyttämään, ja mieli kaipaa jotain uutta. Tai oikeastaan peilikuva kaipaa jotain uutta. Kuten kaikki muutkin ideat, myös frisyyri-inspiraatiot tallennan Pinterestiin. Lovely Hairstyle kansioon onkin muutaman päivän aikana tullut pinnailtua taas liuta uusia kuvia inspiroimaan ja ideoita antamaan kampaajakäyntiä silmällä pitäen. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, mikä viimeaikaisia kuvia yhdistää. Jep, oliskohan taas sen aika?!

Vaikka sitä odottaakin muuttuvansa kampaajan käsittelyssä joksikin ihan muuksi, tuo otsikko tulee kuitenkin neuletakista. Second Femalen villatakki on nimittäin yksi tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista. Ei liian pitkä, joten se sujahtaa kivasti talvitakin alle, ja materiaalikin on hauskan joustava, mutta lämmin.

Katsotaan, mitä sieltä kampaajalta lähtee mukaan. Pitkä polkkakin kutkuttaisi kovasti… Tai sitten päädyn tilaamaan jälleen ”sen tavallisen”. Puh ja päh, kyllä on ihmisellä taas suuret ongelmat!

Muistakaa te kuitenkin osallistua Pernille Corydon -kisaan. Vielä ehditte suunnitella oman persoonallisen korunne ja kenties onni osuu kohdalle.

Aurinkoista torstaita!