Aika ihanaa tämä päivän piteneminen! Tuntuu ihan hassulta, kun ulkona ei vieläkään ole aivan säkkipimeää.

Täällä vietetään tuiki tavallista lauantaita, eli arki on koittanut siinäkin mielessä. Käytiin kaupassa ja syömässä, ja seuraavaksi teen ison kattilallisen popcornia ja painun lasten kanssa sohvan nurkkaan katselemaan elokuvaa. Sytytellään kynttilöitä, lämmitetään ja ollaan vain ihan rennosti. Ihan kuten viikonloppuna kuuluukin.

Torstain siivoilin joulua pois, mutta kaikki mahdolliset lisävalot saivat silti yhä jäädä kotia piristämään. Kalenteritontut painuivat vintille, mutta kuisti on täynnä tonttuja ja possuja. Hyasinttejakin on edelleen ja niistä nautitaan kunnes taas on tarjolla kevään hyasintit. Mutta sen suuremmin en kevättä vielä odottele, sillä tämä sydäntalvi on yksi kauneimmista vuodenajoista ja valkoiseen maahan iskevä auringonpaiste älyttömän kaunista pitkän ja mustan syksyn jälkeen.

Ihana tuo pakkasillan sininen hetki, joka alkaa kun aurinko on juuri ja juuri laskenut mailleen. Samaan aikaan niin kylmä, mutta silti tunnelmallinen.

Tunnelmallista lauantai-iltaa.

Tallenna

Muistan tässä taannoin nähneeni telkkarista mainoksen, jossa puhuttiin suomalaisista. Mainos taisi kertoa suomalaisten mausta, mutta siinä mainittiin myös, että tämä on kansa joka ”haaveilee viettävänsä lottovoiton jälkeen ihan tavallista elämää”. En järin paljoa katsoa teeveetä, mutta tuo mainos oli mielestäni hauska, ja jäi mieleeni. Kenties juuri siitä syystä, etten juuri näitä kaupallisia pätkiä nykyisin katsele.

Nähtyäni tuon mainoksen, olen sittemmin ajautunut muutamankin kerran lottovoittoaiheeseen keskusteluun. Tiedättehän, niitä kun kukin kohdallaan miettii, mitä tekisit, jos pankkitilille ropsahtaisi ylimääräiset muutama kymmenenmiljoonaa. Esille on noussut haaveita ja unelmia, mutta samalla roima annos sijoituspohdintaa ja viisautta siitä, miten raha laitetaan poikimaan.

Samaan aikaan eletään maailmassa, jossa naistenlehdet rohkaisevat ”seuraamaan unelmia” ja ”toteuttamaan haaveita”. Meille kerrotaan ihmisistä, jotka muuttavat elämänsä suuntaa, vaihtavat ammattia ja opiskelevat eläkepäivillään. Rohkaisevia tarinoita, jotka väkisinkin saavat jokaisen pohtimaan omaa elämäntilannettaan ja onnellisuuttaan.

Kaikista näistä edellä mainituista ärsykkeistä johtuen, tai sitten vaan (aika ajoin) vilkkaan ajatusmaailmani seurauksena, istahdin tässä joku päivä alas ja jäin pohtimaan, mikä merkitys rahalla oikeasti on unelmiimme, rohkeuteemme, tai siihen, miten otamme elämässä riskejä. Että onko oikeasti jokaisen täysin mahdollista samaistu naistenlehdessä esiteltyyn suunnanvaihtajaan, vai tarvitaanko siihen se lottovoitto ja aimo annos löysää pankkitilillä?

Jos nyt ajatellaan sellainen hypoteettinen tilanne, että pankkitililläsi (tai hyvin sijoitettuna) lepäisi huomenna sellainen rahamäärä, että tietäisit eleleväsi sillä huoletta lopun elämääsi, ja jälkikasvunkin tulevaisuus olisi turvattu, mitä oikeasti tekisit? Enkä nyt siis tarkoita niitä nopeita unelmien toteutuksia, kuten uutta kotia, autoa tai lomamatkaa, vaan ihan sitä koko elämääsi? Menisitkö nykyiseen työhösi silti täynnä intoa, vai haaveilisitko jostain vallan muusta? Nostaisit niin sanotusti kytkintä tämänhetkisestä elämästäsi ja antaisit palaa aivan täysin erilaiseen suuntaan?

Jos taloudellinen elämäsi olisi täysin turvattu, jättäisitkö nykyisen palkkatyösi ja istuisit koulun penkille itseäsi sivistämään? Laittaisit pystyyn unelmiesi yrityksen, koska mahdollinen tappio ei ajaisi sinua vararikkoon? Jättäisitkö hyväpalkkaisen työsi ja siirtyisit johonkin, kenties huomattavasti alhaisemmin palkattuun toimeen, jossa kuitenkin saisit toteuttaa enemmän itseäsi? Vapaaehtoistyötä, jotakin humanitaarista avunantoa ja erilaiseen maailmaan tutustumista, muuttaisitko harrastuksesi työksi tai ryhtyisit vaikkapa kirjailijaksi tai maanviljelijäksi? Vai löytyisikö takataskustasi nippu menolippuja ja silmien edestä valloittamaton maailma? Soittelisit loppuelämäsi lempi instrumenttiasi vain omaksi iloksesi, tai kiertäisit maailmaa lintuja bongaillen?

Lyhykäisyydessään kysymykseni kai on se, mitä sinä tahtoisit oikeasti tehdä, ja kuinka paljon se olisi erilaista verrattuna nykyiseen elämääsi? Vai onko se unelmien elämä juuri tässä ja nyt? Olisitko kansaa, joka haluaa jatkaa ihan tavallista elämää, vai olisitko jotakin aivan muuta?

Pallottelin itse näillä ajatuksilla parikin päivää, ja tajusin, että lopulta omat unelmani olisivat melko tavallisia, ja olisin jotakuinkin sellainen keskiverto suomalainen. Haluaisin käydä töissä ja elää jonkinlaista tasaista arkea. Olisin varmasti yrittäjä, ja käyttäisin palkkatyövoimaa sen verran, että ehtisin myös harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Järjestötoimintaa ja vapaaehtoistyötä, siinäpä ne.
Niin, ehkä haaveilen siis aika tavallisesta arjesta, josta mulla olisi vain varaa pitää vapaapäiviä tarpeen tai toiveiden mukaan.

Ja, tultuani näinkin ”tylsään” johtopäätökseen, jäin pohtimaan, mikä merkitys sillä rahalla oikeasti on rohkeutemme ja unelmiemme suhteen? Onko unelmien tiellä oikeasti vain se, että lottovoitto ei osunutkaan kohdalle, vai kenties enemmän se, että pelkäämme yksinkertaisesti epäonnistuvamme? Onko onni kiinni rahasta, tai tuoko raha automaattisesti onnen?

Tänään onni löytyy tuuletetuista vuodevaatteista, perjantai-illasta, tuoreista tulppaaneista, kynttilöistä,  lapsen riemusta ja ilosta sekä eilisen nakkisopan jämistä. Onni on palavan puun rätinä ja pakkasen pauke nurkissa. Se on villasukissa, suklaassa ja siinä, että mikään ei oikeasti ole huonosti.

Ps. Voitin muuten joulun alla 9,60 euroa. Aloittelijan tuuria, kuulemma, joten jätin harrastuksen vielä kun olin voitolla! 🙂

Tallenna

Ja arkea! Tänään se nimittäin alkoi tuo jälkimmäinenkin, ja joululomat on nyt lusittu ja löhötty. Poikaa tosin aamulla lohduttelin, että kohta on jo hiihtoloma. Taisi tuo aikainen aamuherääminen tuntua myös lapsissa kaikkien noiden pitkään nukuttujen aamujen jälkeen.

Me saimme mieheni kanssa vielä mahtavan lopetuksen joulunpyhille, kun juhlimme tiistaina eräänlaisia syntymäpäiviä. Vaikka osa minussa arkea on jo hetken kaipaillutkin, niin juhlallisuuksien jälkeen tuli sellainen hieno olo ja tunne siitä, että tähän lomaan mahtui paljon, ja akut on nyt perusteellisesti ladattu.

Arjessahan ei ole oikeasti mitään pahaa. Sehän on sellaista tasaisen elämän raamia, jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Silti lomat, juhlat ja viikonloput kuuluvat siihen sekaan ikään kuin kontrastia antamaan.

Auton mittari näytti aamulla pyöreät -30°C. Kotona palaa ikuinen tuli, ja vaikka patterit posotavat kuumana, nenänpää hohkaa kylmää ja varpaat ovat aivan jäässä. Nämä ovat ne päivät vuodessa, kun pohdin laminaattien, kokolattiamattojen ja lattialämmitysten mukavuutta.

Pitäkäähän itsenne lämpiminä! 🙂

Tallenna