Vaikka tämän ihanan lämpöaallon aikana on tullut vietettyä paljon aikaa pihahommissa ja mitä ihmeellisemmissä vaatevalinnoissa, ne kaikki ”fiksummat hetket” on tullut vedettyä uudessa suosikissani Niinmun -pellavamekossa.

Muistanette, kun esittelin Support your local -paitani, jonka tilasin Virpin My Country Home -putiikista. No, tuolloin Virpi kysyi, josko haluaisin testata hänen omaa Niinmun -pellavamallistoaan, ja koska en (hävettävää kyllä) omista yhtään kunnollista pellavamekkoa, vastasin tietysti myöntävästi.

Kuten hyvin tiedättte, on vaatteita ja sitten vaatteita. Niitä toisia tulee hankittua hetken mielijohteesta, ja vaikka vaatekaappi pullisteleekin, sieltä ei tunnu ikinä löytyvän mitään päällepantavaa. Ja sitten on vaatteita, jotka sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja nyt musta tuntuu, että pellavamekko on juuri tätä jälkimmäsitä sorttia.
Tässä mekossa kivaa on väljä leikkaus, vilpoinen materiaali, ja se, että olo ei kesämekosta huolimatta ole alaston. Huomaan nimittäin iän tuoneen jonkinlaista ”verhoutumisen tarvetta”. Joka paikkaan ei vain halua mennä olkapäät paljaina. Alastoman olon välttämisen lisäksi, kesämekko hihoilla kiinnostaa myös siitä syystä, että se suojaa auringon haitallisilta säteiltä. Tämäkin ajatusmaailma kuvastaa varmasti jonkinlaista iän tuomaa viisautta.

Jäin oikein pohtimaan, miksei vaatekaappini sisältöön aiemmin ole kuulunut vastaavanlaista vaatetta. Toki suurin syy viime vuosina on ollut se, että valmismekot ovat yleensä itselleni liian lyhyitä, ja säädyllistä mekkoa on lähes mahdoton löytää (tämä mekko valmistettiin toivomaani pituuteen).
Mutta, myönnän, että vielä muutama vuosi sitten karsastin ”telttaan” pukeutumista. Kyllä, minä oikeasti nuorempana ajattelin, että kenenkään itsetunto ei voi parantua siitä, että vartalonsa piilottaa liian väljään vaatteeseen. Muistan myös hyvin aikoinani (varmaankin iltapäivälehdestä) lukemani varoitukset tunika + legginsit -muodista. Ihminen kuulemma lihoaa huomaamattaan kun pukeutuu liian mukavasti, eikä kiristävät vaatteet muistuta linjojen vartioinnista. Miettikää nyt oikeasti, mitä soopaa meille naisille syötetään – siitäkin huolimatta, että varsinaiset kureliivit poltettiin jo melkein sata vuotta sitten!

Niinpä koen nykyään väljän mekon (tai muun vaatteen) enemmänkin tapana korostaa vaikkapa sääriä (tai muuta kehonkohtaa, jota kukin haluaa korostaa), kuin peittäää sen enempää mitään muotoja tai muodottomuutta!

Niinmun -tekstiilit ovat täysin kotimaista suunnittelutyötä, mutta mikä parasta, koko mallisto myös tehdään ihan alusta loppuun Suomessa. Ja, vaikka tuotanto onkin kasvamassa, pääpointti koko Niinmun -tuotemerkissä on kotimaisuus ja siitä Virpi haluaa pitää myös kiinni. Ihailtavaa, sanon minä!

Musta tässä on myös tosi ihanaa se, että aviopari lyö osaamisensa yhteen ja Virpin valikoimista löytyy myös kotimaista puusepänosaamista. Loistavaa!

mekko⎮niinmun /saatu
laukku⎮Marc by Marc Jacobs
sandaalit⎮Sophie Snoor
koru⎮Pernille Corydon /saatu

Ei ne suuret juhlallisuudet, vaan ne pienet ilot ja yhdessä oleminen.

Äitienpäivä vaihtui iltaa. Koska kävimme vanhempieni luona jo eilen, tämä päivä vietettiin tavallisen rauhallisen sunnuntaipäivän tapaan ilman sen ihmeellisempiä juhlia. Oma toiveeni olikin, että ollaan kotona, syödään kotona ja ollaan ennen kaikkea yhdessä.

Niinpä tähän päivään on mahtunut jätskiannoksia ja muita pikkuisen spesiaalimpia juttuja, jotka tekevät kesäpäivästä kuin kesäpäivästä juhlaa. Vai mitä sanotte meidän superiltapalasta: Vohveleita, kermavaahtoa ja marjoja!

Koululaisella alkaa aamulla neljän päivän loman jälkeen taas arki. Arkeen yritän toki myös itse palailla (blogi, ja se hemmetin siivoaminen), mutta koska Klaara lomailee vielä koko ensi viikon, aiomme todellakin myös nauttia ulkoilmasta, ja ehkä joistakin vähemmän terveellisistä välipaloista myös. Mutta hei, elämä on elämistä varten, ja joskus sen pitää maistua myös kermavaahdolta!

Ihanaa iltaa!

Täällä jatketaan edelleen kesäkeleistä nauttimista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden kuvan päivän ohjelmasta, ja mukaan tuolta Karimaalta tarttui tosiaan hedelmäpuiden taimia, joita tänään päästiin istuttamaan. Pari omenaa ja yksi kirsikkapuu, jonka oikeasti ”sain” nimipäivälahjaksi vanhemmiltani jo muutama vuosi sitten. Silloin kuitenkin tuntui, ettei se oma piha ollut vielä se ”oikea”, joten pitkitin ja vetkutin taimen hankkimista ja nyt kun omasta pihasta on karsittu havupuut minimiin, uusille hedelmäpuillekin löytyi täydellinen tila.

Koko perhehän siinä tarvittiin kolmen puun istuttamisessa, mutta mikäs sen mukavampaa tekemistä näin kauniina päivänä. Puiden juurille siirreltiin vielä sipulikasveja joita on levinnyt pihan perille puutarhajätteen mukana mitä erikoisempiin paikkoihin. Nyt on vähintäänkin onnellinen olo, sillä puiden hankkiminen on ollut mulle se juurtumisen syvin olemus. Puut juurtuvat ja minä juurrun – juuri tänne, sillä näin on hyvä.

Istuttamisen lisäksi myös kitkeminen on ollut tämänkin päivän sana. Sitä riittää, eikä työ tekemällä lopu.

Ihanaa, aurinkoista ja kaunista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille. ♡