Tämä pekoni-parsapiirakka syntyi tänään jonkinlaiseksi lounaan korvikkeeksi ja välipalaksi, koska ohjelmaa on koko päivälle niin, ettei varsinaisista ruokailuajoista pystytä millään pitämään kiinni. Ajatus puolestaan lähti siitä, että jääkaapistä löytyi valmiiksi jo kaikki ainekset parsaa lukuun ottamatta, mutta koska pelkkä pekonipiirakka kuulosti vähän rujolta, päätin lisätä kylkeen kauden herkkua, eli parsaa.

Piirakka on toteutettu varsin ysäri henkisesti, eli pyöreä piirakka, jonka pohjan päällä on kananmunalla hyydytetty täyte. Valmispohjia löytyy kaupan pakastealtaasta yllin kyllin, mutta itse tykkään tehdä pohjan itse. Käytän samaa ohjetta aina suolaisen piirakan pohjassa, eikä se ole pettänyt koskaan. Mukaan heitän usein vielä vähän juustoraastetta ja niin tein myös tällä kertaa.

Pekoni-parsapiirakka

Pohja:

Kaupan valmis suolaisen piirakan pohja tai

150g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl vettä

Yhdistä kulhoon voi, suola  ja vehnäjauhot. Nypi ne sormin murumaiseksi seokseksi. Lisää halutessasi juustoraaste ja lopuksi vesi. Sekoita käsin ja painele taikina piirakkavuokaan.
Esipaista pohjaa uunissa n. 10 minuuttia (200°C-215°C)

Täyte:

Kaksi pakettia pekonia (2x n. 170g)
punasipuli
3dl mustapippuriruokakermaa
2kpl kananmunia
1-2dl juustoraastetta (esim. emmental)

Hienonna sipuli ja pekoni (jos et käytä valmista pekonisilppua.) Nakkaa molemmat pannulla ja ruskista kevyesti. Painele pannulta suurimmat rasvat talouspaperiin.Vatkaa munat kulhossa ja lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste.

Laita suolalla maustettu vesi kiehumaan. Kuori ja puhdista parsat, ja laita ne muutamaksi minuutiksi kiehumaan.

Yhdistä muna-kerma-juustoseos, sekä sipulit ja pekonit. Nosta parsat kattilasta pyyhkeen päälle kuivumaan ja kaada pekonitäyte esipaistetulle pohjalle. Asettele parsat päälle ja nosta piirakka uuniin.

Paista noin 30 minuuttia ja peitä pinta leivinpaperilla, jos se tummuu liikaa.

Tarjoile piirakka salaatin ja siementen kanssa, ja kesäateria on kuitattu! Täytettä voi varioida vaikka pinaatilla tai lehtikaalilla. Piirakka on helppo myös paistaa jo kotona, ja kuljettaa vaikka kylmänä mökille.

Nyt toivottelen oikein ihanat ja aurinkoiset perjantait (ja menen siivoamaan keittiön)!

”Tällä kertaa kaikki muuttuu…”
”Oon ollut tosi tyhmä ja ymmärrän sen nyt. Mutta lupaan, ettet enää koskaan joudu kärsimään”
”Mä muutun, lupaan!”
”Nyt laitan asiat kuntoon, saatpa nähdä!”

Nämä ja tuhannet muut tyhjät lupaukset olet vuosien varrella kuullut. Jo vuosia olet järjelläsi ne myös tyhjiksi ymmärtänyt, mutta ihmisellä on luontainen taipumus uskoa asioiden paranevan. Luontainen taipumus kuitenkin ajatella toisesta ihmisestä hyvää. Varsinkin kun kyse on läheisestä, rakkaasta ihmisestä.

Entä kun yksikään tuhansista lupauksista ei toteudu? Sanat jäävät helisemään tyhjinä ja onttoina. Tämäkään kerta ei muuttanut mitään, kaikki on kuten ennenkin. Mutta silti tulee uudet lupaukset, tai oikeastaan ne samat, mutta tällä kertaa täynnä uutta toivoa ja uutta uskoa. Ehkä tällä kertaa se toinen ihan oikeasti tarkoittaakin sanomaansa, ja jos et usko, mitä sitten käy? Näet, miten paljon toinen on pahoillaan, pyytelee anteeksi, soimaa itseään… Olisi sydämetöntä olla uskomatta, antamatta uutta mahdollisuutta. Eikö?

Joka kerta tajuat menneesi lankaan. Alat pitämään itseäsi typeränä ja tyhmänä. Helppona narrattavana, joka uskoo kaiken. Mietit mikä sinussa on vikana. Löydät läjän syitä itsestäsi, et selvästikään ole muutoksen arvoinen. Kenties pyydät liikaa, vaadit toiselta mahdottomia? Ehkä olet ansainnut pettymyksesi omalla käytökselläsi? Kun asiaa tarpeeksi kääntelee, vika todella on sinussa itsessäsi.

Mutta samaan tapaan kuin järjen ääni varoitteli tyhjistä lupauksista, se kuiskii välillä korvaasi, ettei vika ole sinussa. Että olet tyhjiä lupauksia arvokkaampi, ansainnut jotakin parempaa. Ymmärrät, että uskominen suureen muutokseen vaatii pieniä tekoja – jonkinlaisen todisteen edistymisestä. Ja, kun mitään ei tapahdu, asiat avautuvat eteesi uudessa valossa.

”Aina pitää yrittää loppuun asti, ei saa luovuttaa.”
”Lopussa kiitos seisoo, ja sitkeys kyllä palkitaan.”

Näin meille opetetaan jo lapsena, mutta kenen loppua pitää odottaa? Kenen sitkeydestä oikeastaan on edes kyse? Kuinka monta kertaa ihmisen pitää pettyä, syyttää itseään ja antaa anteeksi? Kenen paha olo ja syyllisyys on etusijalla?

Niin kaunis kuin ajatus muutoksesta voikin olla, se menettää lopulta hohtonsa, ja ymmärrät, että kaiken sen ajan ja energian, jonka olet haaskannut haaveisiisi, olisit voinut käyttää elämiseen: Toteuttaa muita unelmia, sekä suojella itseäsi tyhjiltä lupauksilta ja turhilta pettymyksiltä.

Koska jossain kohtaa totuus valkenee sinulle. Tajuat asioiden muuttumattomuuden ja huomaat, että se tekee paljon kipeämpää kuin petetyt lupaukset. Ja se sattuu eniten juuri siitä syystä, että ymmärrät itse satuttaneesi itseäsi kaikkein eniten. Kun lopulta anelet anteeksiantoa itseltäsi, ymmärrät, että se loppu tarkoitti juuri tätä.

Se, että päästää irti, ei automaattisesti tarkoita luovuttamista. Joskus asioiden todellinen tila pitää vain hyväksyä ja jatkaa elämää eteenpäin. Eikä loppukaan koskaan ole pelkästään loppu. Samaan aikaan se on aina jonkin uuden alkua, ja joskus uusi voi olla parempaa, kuin vanha. Se mahdollisuus kannattaa ainakin katsoa!

Tänään piti päästää ulos nämä ajatukset. Ulkoilutin myös pellavamekkoa, jolla juuri ja juuri aamulla tarkeni nahkatakin ja ison huivin kanssa. Hurrr, kun oli kylmä!

Toivorikasta torstaita!

Tallenna

Erilaisia kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan. Hius- ja meikkitrendit muuttuvat, ja valkoiseksi puuteroidun ihon sijaan moni haluaa tänä päivänä vähintäänkin ”terveesti päivettyneen” hipiän. Mutta, vaikka trendit kulkevat aallonharjalta seuraavalle, yksi asia tuskin tulee muuttumaan; Nimittäin terveet hampaat ja terve suu ovat paitsi iso osa yleistä terveyttämme, myös tavoiteltu ulkonäköseikka.

Muistanette ehkä Hymyile itsesi Madridiin –postaukseni, jossa kehotin osallistumaan huikeaan Instagram -(malli)kisaan. Nyt jatketaan tämän Indiedaysin ja Yotuelin yhteistyökampanjan merkeissä, ja poraudutaan hampaidenhoidon faktapuoleen!

Puhuttaessa hampaiden hoidosta, moni ajattelee mielessään, että ”Plaa plaa, tätä on jo kuultu”. Onhan suun terveydestä ja hampaiden hoitamisesta puhuttu meille lapsesta saakka, paasattu ja valistettu. Kun taas puhutaan hampaiden valkaisusta ja valkoisuudesta, moni höristää korviaan: Kukapa ei tahtoisi valkoisia hampaita! Yotuel on kuitenkin lyönyt nämä kaksi asiaa tiukasti yhteen; Ei vain valkoiset hampaat, vaan terveet ja valkoiset hampaat!

Yotuelin kampanja on toteutettu ”Ei mitään salattavaa” –henkisesti, ja tarkoitus onkin kertoa kuluttajalle valkaisevista tuotteista mitään salaamatta tai asioita kaunistelematta.

Yhdessä hammaslääkäreiden kanssa kehitetty Yotuel paitsi valkaisee ja puhdistaa, tekee sen myös hammasta kuluttamatta tai suun terveyttä riskeeraamatta.

Erilaisiin valkaiseviin totuuksiin voit perehtyä paremmin kampanjasivulla. Vai tiesitkö esimerkiksi jo, että hammastahnan hankausarvon pitää päivittäin käytetyssä tuotteessa olla alle 100. Tai että Natriumlauryylisulfaatti eli SLS, paitsi saa hammastahnan vaahtoamaan, myös pesee luontaisen rasvan pois niin hampaan pinnalta kuin limakalvoiltakin, ja provosoi esimerkiksi aftojen syntyä. Täysin tarpeeton ainesosa suun ja hampaiden puhtauden kannalta, mutta yleinen ainesosa perushammastahanaa.

Reikiintymistä vastaan Yotuel taistelee xylitolin,  fluorin ja papaiinientsyymin  avulla. Lisäksi vaahtoamaton tahna hakeutuu hammasväleihin, ja se on helppo jättää suuhun harjauksen päätteeksi. Hampaan kiillettä Yotuel varjelee edellä mainitun hankausarvon avulla ja ihanteellisella ph-arvolla.

Olen itse nyt noin kuukauden ajan pessyt hampaani Yotuelin tahnoilla. Aloitin ensin saamillani Pharma ja Classic tahnoilla, jotka lupaavat puhdistaa hampaan pinnalta tehokkaasti tummentumia. Nyt käytössäni on testipaketissa tulleet Yotuelin All in One –tahnat, joiden valkaisu ylettyy jo pintaa syvemmälle. Muutosta on jo havaittavissa, vaikkakin tiedostan, että nyt ei haeta sitä nopeaa (ja nopeasti ohimenevää) valkaisua, vaan pidemmällä tähtäimellä valkoisempia hampaita. Itseäni tuotteissa viehättääkin juuri se, että hampaita voi valkaista ihan vain tavallisen hampaiden pesun yhteydessä, eikä päivään tarvitse mahduttaa liuskojen tai muottien käyttöä. All in one –tahnoissa kerrotaan, että tahnalla voi pestä hampaita kolmestikin päivässä, mutta itse olen vielä tyytynyt kahteen pesukertaan. Aamuin illoin, kun muutenkin harjaa hampaansa, tämä valkaisuprojekti ei aiheuta sen enempää vaivaa tai ylimääräistä toimintaa.

Myös vaahtoamattomaan tahnaan tottuminen ottaa aikansa, mutta nyt olen jo saanut opeteltua tuon suun huuhtelematta jättämisen, mikä tavistahnan kanssa tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta.

Haluaisitko itse päästä testaamaan Yotuelin hammastahnoja?

Mikäli kiinnostuit (tai vastaavasti olet skeptinen ja haluat todeta hyödyt itse), hae mukaan Yotuel-testiryhmään. Täytä hakulomake, ja kenties olet yksi testiryhmän jäsen!

 

Ai niin, se edellisellä kerralla mainitsemani mallikisa; Voittajiksi selvisivät Katri Ajanto-Lumisalo ja Aino Väli-Klemelä. Onnittelut täältäkin!

Huisia keskiviikkoa!