Huomenta!

Muutama kuva perjantai-illalta. Ja näissä on muuten kesäinen fiilis, vaikka ilta olikin kolea. Kiva aloitus viikonlopulle ja arjelle. Tulin miettineeksi, että elämässä pitäisi ehkä enemmänkin keksiä syitä kakun leipomiseen. 😉

Nyt on se ihana aika vuodesta, kun maljakkoon saa ottaa pallohortensian oksia. Tykkään niistä aivan mielettömästi, mutta viime keväänä ehdin jo pelästyä hortensiani kohtalosta, kun tuntui, että se heräsi talvilevoltaan niin kovin myöhään. Eihän se ihme olisi ollut, jos hortensia olisi ollut yksi niistä kasveista, joille lumeton maa ja kovat pakkaset olivat liikaa.

Käytiin vielä ennen iltapaa koko perheen voimin kävelyllä, ja vaatetta sai kyllä pukea ihan kunnolla ylleen ilta-auringosta huolimatta. Tänään herättiinkin sitten kunnon vesisateeseen. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan viikonlopusta. Jos jostain syystä kynttiläsi ovat vielä kesälomalla, ne on syytä kaivaa esiin viimeistään tänään! 🙂

Tallenna

En tiedä johtuuko se kypsän tai kypsyvän viljan väreistä, syyskukkien lämpimistä sävyistä, vai mistä, mutta ilmojen viiletessä huomaan tyylini muuttuvan selkeästi syksyisemmäksi. Ruskea syrjäyttää mustaa, ja muutenkin lämpimät sävyt tuntuvat mukavilta vaatetuksessa. Puhumattakaan lämpimämmistä materiaaleista! Tässä kohtaa vuotta tyyli muuttuu pehmeämmäksi ja mukavammaksi, ja huomaanpa sen jopa hiuksissani.

Ostin nimittäin jo heinäkuun alussa ghd:n muotoiluraudan, mutta vasta tänään kaivoin sen pois paketistaan. Tuossa kassissaan se on nököttänyt jo tovin, vaikkakin mukana tullutta tupeerausharjaa on tullut käytettyä sitäkin enemmän. Koko kesän hiukseni ovat olleet lähes luonnontilaiset, ja edellinen kampaamokäyntikin osui jo keväälle. Tämä ehkä siitäkin syystä, että kesälle ei osunut minkäänlaisia juhlallisuuksia. No mutta tänään tuntui siltä, että hiukset kaipaavat taas rentoa kiharaa, ja tyyli pehmeyttä. Niinpä sutaisin latvoihin nopeasti kiehkurat ja kokosin hiukset parilla nutturapinnillä kasaan. Äärettömän helppo ja nopea kampaus!

Koska tänään on eilisen tavoin varsin kolea ja tuulinen päivä, kaivoin esiin myös vanhan villapaidan. Muhkeaan neuleeseen kääriytyminen on yksi varmoista syksyn merkeistä, vaikka sen vielä yhdistääkin vähän avonaisempiin kenkiin. Tässäkin kohtaa suosin luonnollista väriskaalaa, joka lämmittää omalla tavallaan myös henkisesti. Tiedän, että toiset nauttivat ja saavat virtaa skarpimmasta lookista, mutta kaltaiselleni käpertyjälle, nämä rennommat vaihtoehdot ovat parhaita.

Tänään olisi ensimmäinen arkiperjantai. Hassu juuttu, että asetellessa asian tuohon asuun, koko perjantai saa paljon hohdokkaamman fiiliksen. Ja onhan tänään myös Klaaran nimipäivä, joten vähän hohtoa saa päivässä ollakin. Tai ainakin yhden kesäisen pavlova-kakun verran. 🙂

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Tallenna

Mulle koulujen alkaminen on aina merkinnyt syksyä. Siitäkin huolimatta, että elokuun lopullakin on usein vielä kauniita kesäisen lämpöisiä päiviä. Nyt elokuu on ollut varsin syksyinen piiskavine sateineen ja tuoksuineen. Syysperennat kukkivat, nurmikolle tipahtelee jo ensimmäsiä lehtiä, ja ilmassa on kosteankolea syksyinen tunne, vaikka aurinko välillä jaksaakin lämmittää.

Täällä koulut pyörähtivät käyntiin tänään ja arki kaikessa säännöllisyydessään starttasi monessakin perheessä. Uusi koulu ja uudet ystävät, siinäkin oli ihan tarpeeksi jännitettävää, vaikka ensimmäinen luokka jo takana onkin. Ja voi, miten liikuttavaa oli katsoa ekaluokkalaisia!

Syksy on paitsi koulujen ja opiskeluiden, myös erilaisten harrastusten alkamista. Jokavuotisina teemoina syksyisin puhuttaa liikenteen turvallisuus ja koulukiusaaminen. Asioita, joita mietitään varmasti jokaisen koululaisen perheessä. ”Ei kai lastani kiusata”, on pelko, jonka jokainen vanhempi joutuu sisällään käsittelemään. Toisaalta, yhtään sen vähäpätöisempi ei ole ajatus siitä, että ei kai oma lapseni kiusaa.

Monelle syksy on käännekohta siinä missä kalenterivuoden vaihtuminenkin. Aloitetaan alusta, puhtaalta pöydältä. Tavoitellaan parempaa elämää, laaditaan listoja ja vaaditaan itseltä enemmän – halutaan olla parempia ihmisiä. Jossain määrin tervettä kehitykseen tähtäämistä kai sekin.

Tulin aamulla hurjan iloiseksi siitä, etten nähnyt koulun pihassa yhtään lasta yksin. Jokaisella oli havaintojeni mukaan vierellään joku. Kaveri tai aikuinen. Ideaali tilanne, jonka luonnollisesti toivoisi jatkuvan. Toisaalta, ei tarvitse kuin lukaista Facebookista pari kommenttia uutisotsikon alta, ja silmät avautuvat todellisuuteen. Yhteiskunnassa, jossa aikuiset suoltavat mitä inhottavampia loukkauksiaa, tuskin kasvaa uutta sukupolvea, joka ei jossain määrin matkisi perässä. Aikuinen on julma, ja piiloutuu usein sananvapauden tai jonkin muun suuremman oikeutensa taakse, vain ja ainoastaan loukatakseen ja pönkittääkseen omaa erinomaisuuttaan.

Ajatella, miten ihanaa olisiskin, jos syksy tosiaan olisi vain arkea. Aikatauluja ja arkiruokailua, harrastuksia ja uuden oppimista. Villasukista ja kynttilöistä nauttimisen sijaan, se pitää kuitenkin vuosi toisensa jälkeen sisällään myös sitä kaikkea muuta; Yksinäisiä lapsia ja solvauksia niin aikuisen kuin lapsenkin suusta. Syksy ei tosiaan ole ihmismielessä sen kummoisempi kuin kevät, kesä tai talvikaan.

Mutta nyt se syksy on täällä. Vähän kuin uusi vuosi uusine kujeineen. Jonkinlainen mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, tehdä arjestaan uutta ja kenties toimivampaa. Itseään voi kehittää, ja uusia taitoja voi oppia opiskelemalla tai harrastamalla. Eri mieltä saa ja kuuluukin olla, mutta mölyt voi myös opetella pitämään mahassaan. Turhautuneisuuden voi ilkeilyjen sijaan purkaa työväen -tai kansalaisopistojen kursseilla, tai opettelemalla uusia taitoja itsenäisesti. Tiedä vaikka ensi keväänä koulua lopettelisi useampi iloinen ja kouluvuoteen tyytyväinen lapsi.

Toivottelen hyvää syksyä, vaikkakin elän toki toivossa, että sää hellisi vielä lämmöllä ja auringolla.

Tallenna