Eivätkä muuten liity sitten millään tavalla toisiinsa. 🙂

Ihan alkuun kiitokset noista edellisen postauksen kommenteista. Musta on ollut hauska lukea niitä, ja kuten vähän epäilinkin, niistä näkyy selvästi ajan trendit. Sipulimaitoa ei ainakaan vielä kukaan tunnustanut latkivansa. Mutta palailen niihin vielä tänään!

Tässä juuri ihastelen puhtoisenvalkoisia uusia tossujani, joiden kanssa saan huomenna viettää kaupunkipäivää. Pidempään olen himoinnut Adidaksen Superstar-tossuja, mutta koska kyseisistä popoista löytyy väri- ja kuosivariaatioita lähes loputtomiin, valinnan vaikeus on haitannut prosessia. Pietarin reissulla jäin ihastelemaan Mintun nimikoituja tossuja ja hetken mietin, miltä mahtaisi tuntua vetäistä jalkaansa samanlaiset kengät, joissa tietenkin lukisi Emilia. Toisaalta mustaraitaiset tossut omistin joskus 10 vuotta sitten, ja nyt halusin jotain muuta. Niinpä päädyin aika tavisvaihtoehtoon, eli ihan simppeleihin valkoisiin tennareihin. Ilman nimikointia.

Valkoiset kangastossut ovat koko kesän olleet perusvarmat ja nopeasti jalkaan potkaistavat. Nämä saavat kuitenkin jatkaa siitä, mihin avonaisten tossujen matka jossain kohtaa syksyä väistämättä päättyy. Farkkujen ja suuren neuleen avulla niistä syntyykin ihan kiva ja rento kokonaisuus viileämmille päiville.

Ja täällä syödään edelleen kanakeittoa, sillä mulla on tapana keittää soppaa aina ”tykillä”. Tämä tarkoittaa sitä, että arkiruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerralla, ja samalla säästetään aikaa, vaivaa ja energiaa. Kuumiina kesäpäivinä keitto tuntuu liiankin kuumalta, mutta heti kun ilmat viilenevät tekee mieli keittoa. Ja kyllä, meillä syödään niitä ihan tavallisia arkikeittoja jauhelihasta, lohesta, nakeista, siskonmakkarasta tai broilerista kyhättynä. Näiden lisäksi olen itse vielä heikkona erilaisiin sosekeittoihin, joten omasta puolestani arkiruoka voisi suurimman osan vuodesta olla liemipainotteista.

Keltainen kanakeitto lämmittää iloisella värillään ja kermainen liemi on ruokaisan paksua. Itse käytän ruokakermaa, mutta jokainenhan voi lorauttaa soppaansa juuri sellaista kermaa, mikä omaan suuhun tai elämänkatsomukseen parhaiten sopii. Meillä valitettavasti kookos tökkii lasten kohdalla pahasti, joten se on useimmiten poissuljettu vaihtoehto. Perunan lisäksi broilerin kanssa sopii porkkana ja bataatti, mausteiksi curry, paprika ja chilikastike. Yrteissä luotan perinteiseen persiljaan ja timjamiin.

Tässä on muuten viikko tiskattu käsitiskiä, kun tiskikone otti ja hajosi. Jo toista kertaa vajaan kaksivuotisen taipaleensa aikana. Niinpä. Tänään takuun kautta tilattu kodinkonehuoltaja kertoikin, että kyseessä on koneen tyyppivika, joten nyt saadaan kone tavallaan ihan uuteen kuntoon. Sitä osaa pitää nyt vain odotella taas yksi viikko, joten käsitiskaamista on tiedossa jatkossakin. Noh, viikossa tosin jo tottuikin taas astioiden käsin pesemiseen, joten eiköhän se toinenkin mene siinä sivussa. 🙂

Oikein mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

No johan! Syksyn ensimmäinen flunssa on täällä. Sitä jo viime viikolla pari päivää tasaista arkea elettiinkin, ja nyt pidetäänkin sitten sairastupaa. Äärettömän huonoa tuuria, vai sanoisinko jopa että ennätyksellisen huonoa. No, flunssia tulee ja niitä menee, eikä mistään sen vakavammasta ei ole kyse. Harmi vaan, että se arki sellaisenaan katkesi heti, kun juuri tässä alussa sitä intoakin on ihan eri tavalla. Toisaalta rehtiä, että se arki muistutti koko olemuksestaan heti kättelyssä! 🙂

Vastustuskyky sinänsä on melko yksilöllinen juttu, joka myös vahvistuu tai heikkenee elämäntilanteen mukaan. Ylipäätään terveelliset elämäntavat lujittavat sitä, mutta eihän se toki niin yksioikoista ole, että ihminen joka sairastuu usein flunssaan eläisi automaattisesti epäterveellisesti. Toisaalta joku saattaa saada hyvän vastustuskyvyn vaikkapa työnsä kautta. Esimerkiksi lasten kanssa työskentelevät tuttavani ovat monet aika kovaa rautaa flunssapöpön edessä. Toisaalta vaikkapa stressi saattaa altistaa pöpöille muuten hyvän vastustuskyvyn omaavaa.

Mutta aina on myös poppakonsteja. Joku popsii greippejä päällään seisoen (noin niin kuin kuvainnollisesti), ja joku toinen heittää kitaansa päivittäin kourallisen vitamiineja purkista. On superfoodit, auringonhattu-uute (jonka nimeen muuten vanhempani vannovat (yök en syö!)) ja homeopaattiset rohdot. Joistakin on tutkimustietoa, mutta suuri merkitys on tietenkin plasebovaikutuksella, eli sillä korvienvälissä tapahtuvalla prosessilla. Tiedänpä muuten myös ihmisiä, jotka tahdonvoimallaan selättävät perus kausiflunssaakin isommat ongelmat.

Syksy tuo jossain määrin aina tullessaan myös flunssat ja nuhapöpöt, joten nyt olisi kiva kuulla teidän vinkkinne pöpösotaan. Sauna, viina ja terva, vai kenties joku superhypersmoothie? Eikä tarvitse siis olla mikään tutkimukseen pohjautuva lääkintäkeino. Olisi hauska esimerkiksi kuulla, luottaako joku vielä aktiivisesti sipulimaidon voimaan.

Onneksi eilen keitettiin iso kattilallinen kanakeittoa. Eikös se ole jenkkileffojen mukaan paras lääke flunssapotilaalle! 🙂

Mahtavaa maanantaita!

Tallenna

Se on tämä! Villasukat, kynttilät, hyvä kirja ja tuhti annos kahvia. Elämän pienet ilot, jotka tuovat päivään tietynlaista luksusta! Yhdenlainen tapa rentoutua ja heittää kaikki tylsät jutut hetkeksi mielestään.

Kuten eilenkin, nousin tänään jo ennen seitsemää ja oivalsin, miksi aikoinaan olin hyvinkin vannoutunut aamuihminen. Aamuissa ja aamupäivissä on jotakin ihan erilaista kuin iltapainotteisessa elämässä, johon viime keväänä liu’uin. Jotenkin en saanut itseäni niskasta kiinni aikaiseen nukkumaanmenoon, mutta nyt arjen alkaessa päätin, että tämä on asia jonka suhteen haluan kehittyä. Myönnän, että mies vähän viime viikolla pyöritteli silmiään, kun tuumasin ilta yhdeksän jälkeen, että eiköhän mennä nukkumaan. Mutta kyllä sen sitten seuraavana aamuna nahoissaan tuntee, että unta on tullut nautittua kunnolla. Loistava fiilis, josta en halua luopua edes viikonloppuna.

Tulin miettineeksi muutenkin tätä ”puhtaalta pöydältä” asiaa, josta viikolla kirjoittelin Parempia ihmisiä -postauksessa. Ehkä sitä tosiaan joskus piti tärkeänä tulla paremmaksi ihmiseksi aivan toisessa mielessä. Ulkoisestikin joka suhteessa piti pyrkiä parempaan, kun nykyisin sitä tulee enemmänkin ajatelleeksi asioita sen kautta mikä tuntuu hyvälle. Oma hyvinvointi ajaa monessakin suhteessa nykyisin edelle, ja itseään voi näemmä opetella myös kuuntelemaan. Ja kaipa siinä jollakin tapaa paremmaksi muuttuu, kun voi hyvin. Kunhan muistaa, että itseään voi verrata vain itseensä. Muunlainen vertailu ei pidemmän päälle hyödytä ketään.

Tänään tuntui taas ihanalta kääriytyä villapaitaan. Nauttia kiireettömästä aamusta ja viritellä kaikessa rauhassa mieltään tulevaan viikkoon. Kontaktimuovin kanssa taistelu ja pulpettipaperin valmiiksi taittelu eivät nekään jää roikkumaan sunnuntai-illan viimeiseksi koitokseksi.

Näistä tunnelmista on ihan kiva ponnistaa tuohon sunnuntain aikataulutetumpaan osuuteen.

Rentouttavaa päivää!

Tallenna