Meillä on vietetty tänään varsinaisen mukavaa päivää leffareissun merkeissä. Ja oikein kun kaupunkiin lähdetään, niin pitäähän sitä viimeisen päälle laittautua, eikös vain!? Uskaltauduin ensimmäisen kerran koittamaan ghd:n muotoilurautaa hellästi Klaaran hiuksiin, ja tulihan niistä kivat!
Kuten olen tainnut joskus kertoakin, pillitän aina elokuvissa ihan äärettömän herkästi, ja tälläkään kertaa ei päästy kuin mainoksiin asti. Jouduin nimittäin kaivamaan nenäliinat esille jo asuntolainamainoksen puolivälissä. Itse Dorin etsintä sitten olikin enemmän tai vähemmän itkuista puuhaa alusta loppuun. Hauska päivä ja kiva elokuva – itkemisistä huolimatta!
Tuntuu, että viikonloppu mennä hurahti taas sellaisella vauhdilla, ettei mukaan edes kunnolla ehtinyt. Tämä siitäkin huolimatta, että pariin päivään mahtui montaa lajia aina päiväunista lähtien.
Nyt kuitenkin sunnuntai-illan puuhien pariin, ja uuteen viikkoon valmistautumaan.
Tällä kertaa Emilia ja Muumit Emilian keittiössä. Voisin leikitellä tällä kaima-aiheella vaikka kuinka pitkään. Siitäkin huolimatta, että kuulin usein lapsena olevani talouspaperi. Joidenkin mielestä se oli silkkaa onnea, koska nimeni olisi voinut komeilla myös ihan toisenlaisessa paperipakkauksessa. Niin tai näin, tällä hetkellä ajattelen, että Lotus Pehmopaperit antoi aikoinaan erittäin kauniin nimen klassikkotuotteelleen, ja jälleen kerran teen ilolla yhteistyötä kaimani kanssa!
Kuten aloitus jo antoi ymmärtää, tällä kertaa Emilia talouspyyhe on pukeutunut Muumiin. Lotus Emilia Design Fun by Muumi -paperissa seikkailee nimittäin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? –kuvakirjasta tutut hahmot. Seuraavissa kuvissa vilahtelee talouspyyhe Muumeineen meidän arjessa.
Tässä kuvia räpsiessäni jäin muuten pohtimaan keittiömme tyylisuuntaa. Romanttisen ehdotuksen aikoinaan jo torppasin, mutta mitenkään ei ulotuta sinne moderniinkaan ääripäähän. Mietin itsekseni, että mikäli omaa keittiötä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, minulle se sana olisi ehdottomasti kodikas. Mitä kodikas sitten kenellekin merkitsee, se on kai ihan makuasia. Itselleni keittiö on oikeasti se kliseinen ”kodin sydän”. Tila jossa Eletään isolla eellä. Ehkä juuri siksi haluan olla liiemmin luokittelematta tilaa sen kummemmin minkään tyyliseksi. Kodin tärkein huone on itselleni kulloinkin juuri sitä, mitä tarvitsen. Esimerkiksi aamulla pötkötettiin lasten kanssa keittiön sohvilla ja luettiin ääneen juurikin tuota Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa. Se on muuten jotenkin niin ihana lepoisassa runomitassaan. Muutama pätkä olikin pakko lainata Tove Janssonilta tähän postaukseenkin.
Kuinkas sitten kävikään? on Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumi-kirja, ja sen hahmot erottuvat ulkonäöltään selkeästi esimerkiksi 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -Tv-sarjan hahmoista. En taida olla lainkaan ainoa aikuinen, jonka mielestä nämä aikaisemmat Muumi-hahmot ovat juuri niitä aitoja ja oikeita. Tästä samaisesta syystä on mielestäni pystytty luomaan myös talouspyyhe, joka ei näytä lapselliselta, vaan enemmänkin tyylikkäältä.
”Kaikk’ onkin vaarat vältetyt, he kotiin saapuneet on nyt, tää kaunis kuva näyttää sen. Keskellä ruusunkukkien näät Muumi Mamman lempeän noin marjat hattuun perkaa hän. Hei, tervetuloa! hän huus, kas, maitokin – voi ihanuus!! Nyt sisään rakkaat lapset te! Me lasit saadaan kaikille ja pullakestit pidetään! Vaan kuinkas sitten kävikään?”
”Vaan viimeinenkin aukko on nyt liian ahdas asunnon… Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy Näin käy, kun liiaks kehittyy!”
”Hui! Hattivattein siellä on, kamala lauma loputon. Ja käry ukoniskemän (se sähköä on, tiedäthän)”
Lotus Emilia Design Fun by Muumi –talouspyyhkeitä on muuten saatavilla vain rajoitetun ajan, joten kannattaa olla kärppänä, ettei muumit kulje vallan ohi. Muutenhan tämä on tuttua materiaalia, sitä joka kestää ehjänä myös kastuessaan. Niin, ja tietenkin Suomessa tehty ja Joutsenmerkillä varustettu.
Sananparsi ”kylpee auringossa” on käynyt mielessäni viime päivinä useaankin otteeseen. Ihana valo saa kaiken näyttämään paremmalta ja hainpas vielä viimeiset väripilkut ulkoa maljakkoonkin. Nyt otetaan kaikki ilo irti tästä ihanuudesta. Loistavaa viikonloppua!
Täällä on tänään vietetty vapapäivää pienimmän kanssa, ja oltiinkin jo heti aamulla matkalla mummulaan leivoslaatikko kainalossa. Pikku Olof (kyllä, uudella perheenjäsenellämme on nyt nimi!) on oppinut hienosti hiekkalaatikolle, ja vauvan uskaltaa jo jättää kotiin valvomatta. No, eipä tuo nyt vielä jaksa kauheasti kuin syödä ja nukkua. Niin ja puske ja kehrätä! Ja Olof syö muuten edelleen ihan valtavasti. Vatsa paisuu vieläkin jalkapalloksi, kun raukka varmaan pelkää, että tarjoilu loppuu. No, onneksi tämä on kuulemma ihan normaalia, ja meno tasoittuu varmaan muutamassa päivässä.
Nyt haluisin kuitenkin tulla vielä kiittämään teitä ihan jokaista tästä ”myötäelämisestä”. Pikkukisu on tullut meille jäädäkseen, ja näin on oikein hyvä!
Vain elämää ei vieläkään oikein kolahda mulle, mutta nappaan nyt kirjani ja sukellan sohvalle muiden seuraan. Ihanaa iltaa ja kauniita unia teille kaikkille!
