Tänään on tullut vietettyä oikein leppoisan rento kotipäivä esikoisen kanssa. Aamulla pieni operaatio, ja loppu päivästä toipumista, mikä tarkoitti pojan kohdalla nukkumista. Siinä hiljaisuudessa, jota rytmitti vain lapsen tasainen hengitys, ihastelin nukkuvaa lasta ja tuli jotenkin kauhean haikea olo. Muistelin niitä aikoja kun oltiin päivät kaksin juuri tämän pikkumiehen kanssa. Niin, ja aika paljon pienemmän ”miehen” kanssa. Ja vaikka toki olen iloinen ja onnellinen nykyisestä perheestämme, tänään jotenkin konkretisoitui se, että niitä aikoja ei koskaan enää saa takaisin.
Mutta joskus on hyvä valahtaa sinne haikeuteen arjen kiireen keskellä. Herätellä itsensä muistamaan, että jokainen päivä on arvokas, ja yhteiset hetket ainutlaatuisia arkisuudestaan huolimatta. Että se mikä nyt tuntuu joskus jopa puuduttavalta, on tulevaisuudessa sitä, mitä muistellaan tippa silmäkulmassa. Haikeudella, koska menneet päivät eivät palaa.
”Sä maailmaani katsot kummallista niin. Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin. Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat. En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan. Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin. Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan. Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin. Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin. Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.” -MAARIT
Mutta vuodet vierii ja lapset kasvaa. Niin se on aina mennyt, ja samaan tapaan elämä jatkaa kulkuaan. Eli nautitaan jokaisesta hetkestä, eletään jokainen päivä täysillä. ♡
Jos aamupala näyttää jälkkäriltä ja suuhun saa sujauttaa tuoretta myslimuffinia, ei päivä yksinkertaisesti voi alkaa kauhean huonosti! Nämä kuvat eivät siis suinkaan ole tältä aamulta, vaan syyssunnuntain myöhäiseltä aamupalalta, johon panostettiinkin tällä kertaa oikein kunnolla. Yhteistyössä Fazer Alku -myslien kanssa, aamupalapöydästä tuli paitsi myslinen, myös raikas ja makoisa. Kehittelinpä myös muffinireseptin, joka antaa hyviä rasvoja heti päivän alkumetreille. Postauksen lopusta löydät myös kilpailun, jossa voit voittaa Fazer Alku -tuotepaketteja.
Kaura ja mysli ovatkin molemmat tällä hetkellä aika kuumia juttuja. Fazerin uudet kotimaiset kauramyslit löytyvät nyt kauppojen hyllyltä, ja niiden tarkoitus on tarjota kuluttajille kysyttyjä, terveellisempiä myslivaihtoehtoja. Alkumyslit eivät nimittäin sisällä vehnää, eivätkä lisättyä sokeria tai keinotekoisia lisäaineita. Tällä kertaa myslin joukosta ei muuten löydy edes niitä perinteisiä rusinoita. Pääsin testaamaan kolmea Fazer Alku –myslimakua: sadonkorjuumysliä, kotipuutarhamysliä
sekä omenaista kauragranolaa. Näiden ympärille rakentui hyvällä porukalla syöty viikonloppuaamupala.
Aika useinhan arkiaamu on kiireinen, eikä aamupalan kohdalla tule hirveästi miettineeksi sitä annosten visuaalisuutta. Itse syön kuitenkin usein jo yhdentoista aikaan uudestaan, ja aika usein lounaani on enemmänkin välipalatyylinen ratkaisu: Jogurttia, hedelmiä tai marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja mysliä. Tuolloin yritän jo mahdollisuuksien mukaan kiinnittää myös huomiota ruokailun muihin puoliin, kuten vaikkapa juuri annosten ulkonäköön. Vastaavaa välipalaa teen mielelläni myös iltapalaksi, enkä tunnu kyllästyvän koskaan. Ainahan voi vaihdella hedelmiä, marjoja, mysliä tai pähkinöitä, jotta syömisessä pysyy se ihana mielekkyys! Arkiaamun kaurapuurokin saa uutta puhtia, kun joukkoon hauduttaa vähän mysliä, ja päälle heittää kourallisen marjoja. Nyt tulinkin miettineeksi sitä, miten aika pienillä jutuilla arkiaamuunkin saisi kutsuvaa tunnelmaa. Aamupala on ehkä päivän tärkein ateria noin ravinnollisessa mielessä, mutta voisihan sitä koittaa ravita myös estetiikan nälkäänsäkin!
Kotipuutarhamyslissä maistuu pakastekuivatut marjat ja hedelmät – aidot maut ja paahdettu kaura. Se löysikin äkkiä tiensä maustamattoman jogurtin ja marjojen kaveriksi. Raikas kauramysli, jonka siemenet antavat hampaille kivasti töitä, ja kropalle hyviä rasvoja.
Omenainen kauragranola on ehdottomasti oma suosikkini. Herkkumysli pitää nimensä mukaan sisällään uunissa paahdettua kauraa ja omenaa. Makeutensa granola on saanut hunajasta. Meillä se maistui jugurtin, sekä tuoreen omenan ja luumun kaverina. Äidin tekemä omenahillo, sekä kaneli, tekivät annoksesta makean herkkupalan.
Suomalaiseen aamupalaan ei totutusti kuulu skonssit, croissantit tai churrot, joten kehittelin myslimuffinireseptin, jolla saa pikkuisen luksusta aamuun. Mehevät muffinit sopivat hyvin myös retkievääksi tai iltapäivän herkkuhetkeen. Makeutukseen käytin äidin tekemää omenahilloa, jonka palat tekivät muffinit erittäin meheviksi. Omenahillon kanssa tarjoiltuna myslimuffinit toivat pöytään hiukan tuulahdusta totutun ulkopuolelta. Jauhoina näihin voi käyttää makunsa mukaan kukin mitä tykkää, ja myslin kohdallakin kannattaa kokeilla eri variaatioita. Itse käytin muffineissa Fazer Alku -sadonkorjuumysliä.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muna, maito, hedelmähillo ja lopuksi öljy. Sekoita ja jaa taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mysliä, ja paista 200°c / n. 30min.
Taikina riittää noin kahdeksaan suuren vuokaan (Amerikkalainen muffinivuoka), mutta toki siitä voi tehdä myös pienempiä leivonnaisia. Tällöin paistoajaksi riittää varmaankin joku 15-20 minuuttia.
Ihan heti ei tule mieleen, että mysli on oikeasti todellinen ravintoainepakkaus ja laadukas osa terveellisyyteen pyrkivän ruokavaliota, kunhan myslinsä valitsee järkevästi. Fazer Alku -mysleissä proteiiniakin on enemmän kuin useimmissa maitorahkoissa. Tämän lisäksi mysli sisältää kuitua sekä hyviä rasvoja, joilla on suuri merkitys veren rasva- ja sokeriarvoille. Kuidun on todettu myös ehkäisevän suolistosyöpiä. Yhdessä kuitu, rasvat ja proteiini pitävät pitkään kylläisenä ja nälän loitolla. Mysli on siis hyvä kaveri myös painoaan tarkkailevalle.
Mutta hei, se lupaamani kilpailu!
Kerro mulle kommenttiboksissa mikä Fazer Alku -myslimaku kiinnostaa itseäsi eniten, tai vastaavasti onko niistä jo joku valikoitunut suosikiksesi. Jätä vastauksesi viimeistään 28. 9. 2016, ja olet mukana kisassa. Kaikkien postaukseen kommentin jättäneiden kesken, saan arpoa kolme Fazer Alku –tuotepakettia. Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.
Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!
Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.
Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.
Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.
Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.
