Hampaat valkoisiksi kotona

16.10.2016

Äh, edelleen tuntuu vieraalta vilautella hampaitaan, sitä kun on tottunut piilottelemaan hymyään. Mutta lapsuuden telaketjut (siten niitä koulussa kutsuttiin), ovat poissa, ja oikeasti mulla on ihan nätti hammasrivi suussa, tai niin ainakin itse ajattelen. Hammashymyily on silti asia, joka vielä joskus vähän ujostuttaa. Miksi, siihenkin löytyy ehkä vastaus tästä postauksesta. Vuorossa on nimittäin jatkoa Yotuel -yhteistyölle, joka polkaistiin käyntiin jo keväällä. Jos et yhtään muista, mistä oli kyse, käy lukaisemassa aiemmat postaukseni pohjustukseksi: Hymyile itsesi Madridiin ja Valkaisevat totuudet.

Yhteistyö tosiaankin starttasi valkaisevien, ja pinttymiä poistavien hammastahnojen käytöllä, ja huipentuu nyt lopulta hampaiden kotivalkaisuun. Matkan varrella on kuitenkin tullut opittua valtavasti uutta, ja kumottu muutama vanha uskomuskin. Jälleen kerran vähän viisaampana ja ehkä entistä enemmän niitä lapsuuden oikomisia ja ahkeraa hampaidenpesua kunnioittaen.

yotuel-8

Kotivalkaisua varten kävin teettämässä muotit hampaistani hammaslaboratoriossa ja tämän jälkeen tein valkaisun käyttöönottokäynnin hammaslääkärin pakeilla. Hampaiden kunto tarkistettiin, ja hammaskivet putsattiin pois. Hammaslääkäriltä sain paljon tietoa hampaiden valkaisemisesta, itse hampaan rakenteesta ja mielenkiinnolla imaisin itseeni myös tietoa hampaiden, ja sen vaaleuden, psykososiaalisesta merkityksestä.

yotuel

Ihan alkuun me lähdimme kuitenkin hammaslääkärin kanssa liikkeelle siitä, että mittasimme (jep, hassu laite teki homman) omien hampaideni värin. Hammasvärikartalla ylähampaani asettuivat toiseksi valkoisempaan ryhmään ja alahampaani kolmanneksi vaaleimpiin. Hammaslääkäri näytti myös muutaman sävyn sinertävän valkoisista hampaista, ja totesi, että on olemassa myös keinotekoiset valkoiset, joita tässä projektissa ei nyt tavoitella. (Huokaisin helpotuksesta!) Lisäksi lääkäri muistutti, että silloin kun puhutaan luonnollisesti valkoisista hampaista, minun tulee ymmärtää, että jo lähtökohtaisesti vaaleat hampaani eivät tulisi kokemaan muutosta, jonka häikäisee ystäväni. Ja tässä kohtaa pääsimme mielestäni siihen asian ytimeen: Ihminen huomaa itse pienenkin muutoksen, ja se vaikuttaa oloomme ja siihen, miten koemme itse itsemme. Kuvittele vaikkapa tilanne jossa olet tiputtanut 2-5 kiloa painoa. Sen verran, että tunnet, kuinka pahin turvotus on poissa ja housunnappikin sujahtaa taas paremmin kiinni. Kukaan ei kuitenkaan vielä kysele, että oletko laihtunut. Ei, muutos on pieni, mutta itsetunnossasi sen merkitys on valtava. Ryhtisi paranee, ja koko olemus tuntuu jotenkin paremmalta. Tästä samaisesta tunteesta on kyse silloin, kun hampaidenvalkaisulla haetaan vain yhden tai kahdenkin pykälän muutosta. Toki kotivalkaisulla päästään näkyvämpiinkin tuloksiin, mutta silloin lähtötilanne vaatii luonnollisesti enemmän mistä valkaista.

Puhuimme paljon valkoisten hampaiden merkityksestä myös siinä, miten näemme toisemme. Pohdimme valkoisen hammasrivistön vaikutusta työhaastattelutilanteessa, ja ihmistenvälisessä kanssakäynnissä. Myönnän itsekin, että valkoiset hampaat antavat mielestäni huolitellumman kuvan ihmisestä, vaikka sillä ei itse huolitellun kanssa olisikaan mitään tekemistä.

Opin hammaslääkärikäynnilläni paljon myös hampaiden rakenteesta. Kiille suojaa hammasta, ja usein valkaiseva apu löytyykin jo hammaskiven puhdistamisella ja poistamalla pinttymiä kiilteen pinnasta. Itse olinkin tehnyt tätä jo jonkin kuukauden käyttämällä Yotuelin hammastahnoja. Valkaisu taasen menee kiilteen ohi hammasluuhun asti, ja vaalentaa sitä. Vaikka hammaskiilteen alunperin kai onkin tarkoitus juuri suojata hammasluuta, kiille kuluu ajanmyötä, ja alkaa päästämään pienistä halkeamista värjäytymiä hammasluuhun asti. Suurin tekijä on ikä, tai oikeastaan aika, joka haurastuttaa hammaskiillettä. Myös esimerkiksi hapot tai hampaiden narskuttelu aiheuttavat mikroskooppisen pieniä hiusmurtumia hammaskiilteen pintaan. On siis täysin luonnollista, että vanhemmiten hammasluu alkaa tummumaan. Opinpa senkin, että on melko normaalia että ihmisen kulmahampaat ovat muuta rivistöä hiukan tummemmat.

yotuel 2

Koska hampaiden valkaisu jakaa mielipiteitä ja siihen jos mihin liitetään ihmeellisiä uskomuksia, päätin kysyä lääkäriltä suoraan:

Kuluttaako hampaiden valkaisu hammaskiillettä niin, että valkaisun jälkeen hampaat tummuvat helpommin?
Ei. Turvallinen hampaidenvalkaisu ei kuluta kiillettä, päinvastoin, nyt kyseessä on tuote, joka myös hoitaa kiillettä. Valkaistu hammas ei tummu valkaisematonta yhtään helpommin.

Jotta hampaidenvalkaisusta olisi hyötyä, pitääkö nyt lopettaa kahvin, teen ja punaviinin nauttiminen? Tähänkin sain suoran vastauksen, ei missään nimessä! Koska hampaiden valkaisulla haetaan jotakin kivaa ja ekstraa elämään, olisi typerää, että se olisi muista nautinnoista pois. Tummentuvia poistava hammastahna on hyvä apu päivittäisiin pinttymiin, mutta kahvin, teen ja punaviinin soimaaminen on turhaa. Usein unohdetaan, että ruoka ja mausteetkin aiheuttavat ajan myötä pinttymiä. Hammaslääkäri jopa kertoi, että ainoa tapaus, jonka hän voi nimetä juomalla tummentuneista hampaista on viinien maahantuojalla, joka  pyörittelee punaviinin makuja suussaan vuodesta toiseen päivätyökseen. Normaalisti juoma kun yleensä niellään, eikä jätetä suuhun.

Entä miltä kotivalkaisu tuntuu? Helppoa se on ainakin. Pienestä ruiskusta annostellaan valkaisevaa ainetta muotteihin niin, että ainetta on vain hampaan etuosaan osuvassa kohdassa muottia. Omat muotit sujahtavat suuhun kuin sormikas, ja niiden kanssa pystyy vallan hyvin puhumaankin. Ehkä ässä suhahti aluksi hiukan helpommin, mutta omien muottien istuvuudesta kertoo se, että kun irvistin mieheni naaman edessä ja käskin katsoa hampaitani, hän kysyi vain, olinko valkaissut hampaani, vai mitä. Muotteja ei edes huomaa, joten kävinpä joskus kaupassakin ne suussani. Valkaisu suositellaan tehtäväksi kuuriluontoisesti maksimissaan kolmen viikon jaksoja. Itse noudatin lääkärin suositusta, joka kohdallani oli tunti päivässä, kaksi viikkoa vuodessa. Tuloksena sain valkoiset hampaat, oikeastaan valkoisemmaksi näitä tuskin luonnollisin keinoin saa. Ja miehen mielestä eron huomaa, vaikka vakuutin kyllä, että on ihan ok, vaikkei hän sitä huomaisikaan. 🙂

yotuel-1

Tämä matka hampaiden parissa antoi paljon. Tuntuu hassulta, että minä, lapsuuden ”torahammas”, ”rautahammas” ja ”telaketju”, joka likipitäen asui hammaslääkärin vastaanotolla, pääsi vasta nyt sinuiksi hampaidensa kanssa – ja kaiken sen kanssa, mikä hampaisiin liittyy. Ymmärrän nyt paljon paremmin omia tuntemuksiani ja hampaiden merkitystä omaan sosiaaliseen käyttäytymiseeni. Yotuelin hammastahnat jäävät käyttöön, sillä jatkan kahvin, teen ja punaviinin nautiskelua, kuten elämästä nautiskelua ylipäätään. Ikävä ei ole myöskään hammastahnan vaahtoa, joka pitkän ajan jälkeen sai minut tässä taannoin lähes oksentamaan.

Loppuun pieni arvonta! Nimittäin nyt olisi tilaisuus voittaa pari lippua 5.11. järjestettävään Inspiration Blog Awards -gaalaan (juhla on K-18). Osallistu kahden lipun arvontaan jättämällä tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot, miten hoidat hampaitasi! Kilpailun säännöt löydät täältä, ja osallistua voit 23.10. 2016 asti.

Huisia sunnuntaita kaikille!

Yhteistyössä Yotuelindiedays-ja-brm-yhteislogo

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Täydellisen ei tarvitse olla ihmeellinen

15.10.2016

Hellohello!

Lauantai aamupäivä, takana pitkät yöunet ja elämä jokseenkin tykkää hymyillä takaisin. Pienet on ihmisen ilot! Vaan mikäs siinä, jos tykkää tavallisesta ja rauhallisesta elämästä. Ja minähän tykkään!

Me pidettiin eilen Klaaran kanssa vapaapäivää. Käytiin vähän jouluostoksilla, ajeltiin pikkuteitä etsien pihaputiikkia, ja todettiin sen olevan auki vain viikonloppuisin. Syötiin autossa karkkia ja laulettiin radion kanssa kilpaa. Käytiin lasten kanssa kirjastossa, heitettiin uuniin pikaruokaa kaupan pakastealtaasta, ja pötköteltiin sängyssä lukien. Vietettiin koko perhe iltaa liikuntahallilla, ja minä turisin muiden äitien kanssa kanojen (ja vähän lastenkin) kasvatuksesta. Iltapalaksi lämpimiä voileipä, ja perjantain huipennukseksi lasi punaviiniä. Aivan täydellinen päivä! Illalla jopa totesin miehelle, ettei harmita yhtään, vaikken päässyt sinne blogikemuihin. Tykkään paljon enemmän näistä jutuista, tavallisista pienistä asioista. Koska mä olen oikeasti kotihiiri, enkä mikään awards-lady. Ihminen joka nauttii ihan tavallisista jutuista, jonkun mielestä ehkä tylsistä jutuista.

nordisk-lys-4

Jos eilinen oli täydellinen, tällekin päivälle on aika isot odotukset. Illalla on nimittäin tiedossa treffit! Leffaan ja syömään, pitkästä aikaa meidän aikuisten omaa laatuaikaa. Viimeiset viikot ovat olleet niin täynnä ohjelmaa, että se parisuhdeaika on jäänyt lähes kokonaan pois arjesta. Unohtunut kaiken arkisen kiireen keskellä – kuten sillä yleensä pienten lasten vanhemmilla on tapana unohtua.

nordisk-lys-1 nordisk-lys-2

Elämä on siitä kiva juttu, että se opettaa arvostamaan asioista tärkeimpiä. Jos mietin itseäni 18-vuotiaana tyttöystävänä, leffaan ja syömään kerran kaksi vuodessa olisi varmaan kuulostanut äärettömän tylsältä. Ehkä perjantai-ilta kanoista jutellen täysin absurdilta ja lasi punaviiniäkin aika pieneltä. Lopulta kuitenkin tuntuu, että viimeiset kahdeksan vuotta ovat kasvattaneet minusta enemmän omaa itseäni, kuin ne elämäni ensimmäiset 18 vuotta. Nuoruuteen kun kuulu tarve olla vähän kaikkea, mutta tässä kohtaa elämää tarve olla oma itsensä ajaa kaiken muun edelle. Onneksi.

nordisk-lys-3

Tammen lehdet ovat säilyttäneet kirkkaan vihreytensä sisällä. Paperikukat maljakossa tuovat väriä viikonloppuun, kun mieleisiä kukkia ei löytynyt kaupasta.

Täydellistä viikonloppua juuri sillä tavalla, kuin se kullekin täydelliseltä tuntuu! ♡

Tallenna


Ongelmana lepokitka

13.10.2016

Vaikka syksy onkin edennyt mukavasti ja kivoissa fiiliksissä, olen huomannut kärsiväni äärettömän sitkeänlaatuisesta lepokitkasta. Kaikkea on ollut tarkoitus tehdä, mutta mikään ei oikein lähde ideaa pidemmälle. Siis se esimerkiksi ikkunoiden pesuun kuuluva yleinen ongelma, eli hommaan ryhtymisen vaikeus, vaivaa nyt vähän joka asiassa.

Yksi hyvä esimerkki tästä on olohuoneen musta lipasto, jonka päätin maalata valkoiseksi. Otettiin sunnuntaina miehen kanssa siitä laatikot pois, ja kannettiin lipasto yläkerran aulaan. Todettiin, että ei se sinne sovi, ja kannettiin se takaisin paikalleen (heh, rakas harrastukseni tämä huonekaluvalssi). Käytiin jopa ostamassa pensseleitä maalausta varten, mutta pöh, homma jäi siihen. Laatikot ovat lojuneet olohuoneen lattialla kohta viikon, mutta senkki oli tänä aamuna ihan yhtä musta kuin eilenkin. Kun ei kertakaikkisesti saa aikaiseksi ryhtyä toimeen!

korvapuusti

Vaan jostain se inspis aina iskee, ja lopulta huomaa, että ei se nyt niin iso homma ollutkaan. Tosin nyt ollaan vasta tartuntapohjassa, joten nähtäväksi jää, kuinka pitkään tässä menee, että voin sanoa oikeasti maalanneeni lipaston. Mutta alku on alku, ja pienistä erävoitoista käsketään aina iloita. Niinpä mä iloitsen tänään siitä, että sain otettua itseäni niskasta kiinni! Jälleen kerran kunnon korvapuustista (pehmeästä ja lämpimästä) oli älyttömästi apua, ja alkoihan ne laatikot siinä lattialla jo vähän ottaa pattiinkin.

lepokitka-1

Lepokitkaa liikkeellä muualla? Vai olenko mä ainoa, jolle ikkunanpesu ja pienet puhteet lyövät välillä jarruja!

Hei, mä lähden kohta tutustumaan joogaan! Edellisen kerran kun (varmaan 15 vuotta sitten) yritettiin ystävystyä, homma ei toiminut ollenkaan. Nähtäväksi jää, onko meistä kumpikaan menneinä vuosina muuttunut. 🙂

Superia iltaa ihanat!

Tallenna

Tallenna