Hello hello! Nyt voisi varmaan sanoa, että arki on kaapannut, ja blogin päivittäminen on tuntunut pari päivää kovin kaukaiselta ajatukselta. Mutta hei, edelleen tykkään arjesta ja arjen aikatauluista. Niin kivaa kuin se reporankana makoilu onkin, pidemmän päälle elämässä pitää olla edes jonkinlainen rytmi!
Tässä vuoden ensimmäisen arkiviikon aikana olen koittanut metsästää myös niitä mustia aukkoja, jotka kuin ihmeen kaupalla onnistuvat nielemään ylimääräisiä tunteja, ja saavat ihmisen tukeutumaan lausahdukseen ”en ole ehtinyt”. Oma ongelmani on oikeastaan se, että luonteeni varaa aina kaikelle ”riittävästi aikaa”, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, etten tartu asioihin, joita en kuitenkaan usko ehtiväni tietyssä ajassa saattamaan kunnialla loppuun. Hassua sinänsä, että olen kuitenkin juuri se ihminen, joka aamulla keksii imuroida ja pestä vessan. Mutta jotenkin juuri tuo impulsiivisuus katoaa itsestäni iltaisin. Aamuisin tiedän herääväni riittävän aikaisin tehdäkseni vähän ekstraa, mutta illalla, kun aika muodostuu eri pituisista pätkistä lasten harrastusten ja muiden aikataulujen välillä, menen ikään kuin saamattomaan tilaan. No, tällä viikolla olen suorittanut puolen tunnin tehosiivouksen ja ylittänyt muutenkin itseni monella tapaa. Ja vaikka kuinka vihaankin sitä, että myöhästyisin jostakin, olen myös opetellut, ettei 20 minuuttia välttämättä kannata käyttää pelkkään odotteluun. Kun nimittäin laskee illalla yhteen kaikki ne hetket, jotka on varannut ”varmuuden vuoksi”, lopputuloksena on helposti tunti tai pari lisäaikaa asioiden hoitamiseen.
Että sellaista itsepohdiskelua täällä. Tätä pitäisi ehdottomasti harjoittaa vähän enemmän, ja ehdottomasti muutenkin kuin tammikuussa. 🙂
Kivaa torstaita myös teille, ja hei, huomenna onkin jo perjantai! ♡
Ihana ihana aurinko! Joka tosin muistuttaa nyt siitä, miten joulusiivouksen kanssa vedettiin sieltä mistä aita oli matalin. Sen lisäksi nimittäin, että olen odottanut pakkasia petivaatteiden tuulettamiseksi ja pakastimen sulattamiseksi, huutavat nyt ikkunat ja muutkin pinnat puunausta auringonsäteiden armottomuudessa. No, mutta nuo ei ole tämän päivän juttuja, ja haluan myös uskoa, että talven valoa ja pakkasia jatkuu ainakin helmikuun loppuun asti. Ja, jos ikkunoiden lika nyt päättää jonakin päivänä itsestään kadota, niin terve menoa vaan! Selviän ilmankin.
Mutta joulu kuitenkin kuorittiin eilen pois. Lukuun ottamatta muutamaa äidin virkkaamaa lumihiutaletta, pakattiin kaikki joulu laatikoihin ja suljettiin vintille odottamaan seuraavaa jälleennäkemistä. Olohuoneeseen tuo vaikutti eniten, kun kuusi valoineen sai lähteä, ja jäljelle jäi vain tyhjä nurkka. Ja pimeys! Joulukuusenvalot toivat mukavasti tunnelmaa olohuoneeseen, mutta nyt sitä täytyy kehitellä sitten muilla konsteilla. Normaalisti tämä joulun riisuminen tuo mukanaan sitkeän sisustuskärpäsen, mutta nyt ei oikein tunnu irtoavan senkään suhteen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en koe sitä lainkaan huonona asiana! Ehkä kaikki vaan on ihan hyvin just näin, eikä väkisin kannata miettiä, mitä kaikkea voisi muuttaa. Pätee muuten elämässä ylipäätään. 🙂
Arki alkoi, ja olo on senkin suhteen ihan jees. Valoa kohti mennään ja elämä asettuu kyllä uomaansa, kunhan antaa sillekin vähän aikaa. Vähemmän stressiä, ja enemmän iloa. Siinä toivetta ja tavoitetta. Iloa ja aurinkoa viikkoonne! ♡ Tallenna
Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.
Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!
Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa. 🙂
Arkipäivän pikatacot:
Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.
Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.
GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.
Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.
