Kuvien lasit: Kylie Minogue / KYLIE 5
Sain ensimmäiset silmälasini joskus yläaste-lukioikäisenä. Ei pahasti miinusta, mutta hajataittoa ja piilokarsastusta, joita pyrittiin korjaamaan jatkuvien päänsärkyjeni vuoksi. Jossakin kaappien uumenissa kai on yhä ne ensimmäiset lasini, jotka olivat kooltaan hädin tuskin teelusikkaa suuremmat, ja kehyksetkin liki olemattomat. Ei ehkä niin tätä päivää, mutta hei, varmaan taas joskus muodissa tuokin hullutus. Tosin toivon, että ei ihan heti. Optikkokin oli mukava. Pitkän huiskea nainen, jolla oli hauskat jutut. Viime vuosina olen saanut tutustua kyseiseen ihmiseen ihan muissa kuvioissa, ja todennut ensivaikutelmani oikeaksi, joskin hauskuuden osalta alakanttiin arvioidulta. Ystäväpiiristäni löytyy muuten kaksi muutakin optikkoa, ja tällä otannalla olen päätynyt siihen lopputulemaan, että alalle hakeutuu leppoisaa ja hyvän huumorin omaavaa väkeä.
Siinä kohtaa kun itse sain ensimmäiset silmälasini, keikkui isänkin nenällä jo monitehot, ja isosiskoani en edes muista ajalta jolloin hänellä ei vielä ollut silmälaseja. Äidillä lasit on ollut aina. No ei toki ihan syntymästä asti, mutta jostakin villeistä nuoruusvuosista kuitenkin, eli ajalta, jolloin minua ei tainnut olla olemassa edes haavekuvissa. Yhdet äidin vanhoista laseista, sellaiset Kekkos-tyyliset ja matkatelkkarin kokoiset, olivat minulle ja siskolleni äärettömän hyvää hupailuviihdettä lapsuudessamme. Ne kaivettiin esiin tuon tuosta, ja sitten naurettiin sekä toisillemme, että itsellemme. Samalla mitalla tuli takaisin tässä jokin aika sitten, kun äiti viittasi yksiin laseistani ja totesi, että silmälasimuoti on alkanut kääntymään siihen suuntaan, mitä se oli hänen nuoruudessaan. Koen siis liki velvollisuudekseni säilyttää myös omia vanhoja lasejani ihan vain senkin vuoksi, että omilla lapsillani olisi tekemistä sadepäivien varalle. Ihan vain, jos tietokoneet, pelikoneet, puhelimet ja kaikki käpylehmiä hienommat lelut eivät jostain syystä pystyisi täyttämään tätä aukkoa nykylasten elämässä.
Kärsin samoista näköongelmista edelleen, sillä erolla, että lähinäköni on heikentynyt iän karttuessa. Jos siis ennen erotin ne pienenpienellä painetut Tuntemattoman sotilaan loppusanat 20 markan setelistä täysin ongelmitta, en uskoisi enää kykeneväni vastaavanlaiseen suoritukseen. Toinen ongelma on se, että nykyään työni on pitkälti näyttöpäätteen tuijottamista, ja mikäli en jaksa käyttää päivällä laseja, huomaan sen kyllä viimeistään illalla hamutessani särkylääkepurkkia. Kävin keväällä Specsaversin näöntarkastuksessa, ja vaikka olin lähtenyt aamulla kotoa sekä hyvän näköisenä, että hyvänäköisenä, totesin tutkimuksen päätyttyä optikolle, etten näe ilman laseja mitään. Optikko selittikin, että tarkastuksen aikana silmää ikään kuin rasitetaan ja koska omat silmäni yrittävät niin kovasti korjata tarkennustaan, tulee kunnon rasituksen jälkeen vastaan tilanne, jossa silmät eivät yksinkertaisesti enää jaksa. Itselläni silmälasit ovatkin jo vuosien ajan olleet työväline juurikin tällaisen rasituksen välttämiseksi.
Kävin itse keväällä Specsaverin kokonaisvaltaisessa näöntutkimuksessa, josta kirjoittelinkin teille jo toukokuussa. Tuo tutkimus sisältää paitsi perinteisen näöntutkimuksen ja silmänpaineen mittauksen, myös digitaalisen silmänpohjan kuvauksen, jossa pystytään havaitsemaan vakavat silmäsairaudet, kuten silmänpohjan ikärappeuma ja silmänpainetauti, sekä merkit diabeteksesta ja verenpainetaudista.
Lukijakilpailu:
Kerro kommenttiboksissa oma silmälasimuistosi tai milloin viimeksi kävit näöntarkastuksessa. Kommentoimalla olet mukana 129 euron Specsavers -lahjakortin arvonnassa. Jätätähän kommenttisi kuitenkin viimeistään 21.1. 2018 menessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.
