Tiedättekö, mikä on mulle ihan selkeä kevään merkki? Keltaiset narsissit! En nimittäin juuri pidä keltaisista kukista. Ainoastaan kevään keltaiset narsissit ja loppukesän keltaiset perennat (kuten kultapallo) ilahduttavat värillään. Ja tietenkin jotkin satunnaiset poikkeukset, kuten lasten poimimat voikukat ja muut iloiset yllätykset. Keltainen narsissi on siis itselleni ehdoton kevään merkki, ja meille kevät tuli tänään!
Callunat saivat väistyä tieltä, kun helmililjat, hyasintit ja narsissit ottivat tilan haltuunsa. Tai no, hyasintit ovat kyllä olleet kuistilla ihan marras-joulukuusta lähtien. Myöskin muratit on vanhoja ja talvehtivat näköjään nekin jokseenkin hyvin kuistilla.
Puutarhakausi on ehdottomasto korkattu, ja se jos mikä piristää, kun ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää. Kevättä kohti mennään, ja loska kuuluu asiaan! 🙂
Tänään juttua levollisen rauhallisesta makuuhuoneesta, sellaisesta joka kutsuu muutakin kuin pakollisille yöunille. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.
Syksyllä tuli tosiaan viisi vuotta tässä talossa täyteen, ja vaikka ensimmäiset vuodet elettiin enemmän ja vähemmän remontin keskellä ja remontoidessa, meidän makuuhuone oli se ihan viimeinen huone, joka sai uuden katon ja seinät. Tosin tänne muuttaessamme, tämä oli myös se ainoa huone, jossa alkuperäistä puulattiaa ei oltu peitetty korkilla, muovimatolla ja laminaatilla. Kuten muissakin huoneissa, täältäkin revittiin aika aikaisessa vaiheessa sähköt pois, ja tästä syystä yläkerran aulasta valui kaamea jatkojohtoviritelmä makuuhuoneeseen. Jos ihan suoraan sanotaan, huone ei valoisaan aikaan juuri houkutellut, mikä sinänsä on sääli ihan jo vanhan ruusukaapinkin puolesta. Mutta niin se valitettavasti vain meni, että muut huoneet nousivat tarvelistalla kärkeen, ja meidän makuuhuone jäi sitten roikkumaan listan viimeiseksi.
Makuuhuoneen valmistumisen jälkeen itselleni on ollut erityisen tärkeää, että huone palvelee muinakin aikoina, kuin vain pimeinä öinä. Viimeisen parin vuoden aikana lapset ovat kasvaneet sen verran, että saan itsekin joskus levättyä päiväunet tai ehdin muuten vain hetkeksi sängyn päälle lueskelemaan. Joka kerta, useimmiten sunnuntaisin, kun saan kellahtaa sängylle valoisaan iltapäiväaikaan, huokaisen jonkinlaisesta rakkaudesta tätä makuuhuonetta kohtaan. Kärsivällisyyteni palkittiin, ja hyvää kannatti odottaa.
Jotta makuuhuoneen ilme kestää myös ne päiväunet, vaaditaan sänkyyn tyynyjen, peittojen ja lakanoiden lisäksi myös päiväpeite, torkkupeitto ja muutama tyyny, joilla syntyy mukava lukuasento. En itse pidä siitä, että päiväpeitto viritetään koko sänkyä peittämään, vaan tykkään enemmän rennosti pedatusta vuoteesta. Siinä on sekin etu, että kylminä talvi-iltoina sänkyyn voi pujahtaa helposti päiväpeitettä riisumatta, jolloin päälleen saa untuvapeiton lisäksi myös paksun päiväpeitteen. Mutta, koska rento petaus jättää myös vuodevaatteet näkyville, päiväpeitto ystävineen kannattaa mätsätä yhteen lakanoiden sävyn kanssa.
Meidän makuuhuoneen värimaailma syntyy harmaasta ja valkoisesta. Näiden lisäksi tunnelmaa tekevät lämpimät luonnonsävyt. Lämpimän harmaa Amy-päiväpeite, sekä Amy-tyynynpääliset ovat puuvillasatiinia ja edustavat päiväpetauksessa sitä perinteistä puolta. Jotta lopputuloksesta tulisi kuitenkin rento, lisäsin sänkyyn valkoiset pellavaiset Candice-tyynynpääliset, jotka jatkavat Juliette-tyynyliinan sekä Juliette-helmalakanan valkoista linjaa aina alimmaisesta kerroksesta päälimmäiseen.
Vohvelipintainen Joelle-päiväpeite on pehmeää puuvillaa ja toimii kevyenä torkkupeittona. Juuri sellainen sopiva päiväunipeitto, josta riittää kaverillekin.
Vaikka meillä makuuhuoneet on yläkerrassa, eikä kukaan näe, onko peti pedattu vai ei, olen huomannut, että kun pitkän päivän jälkeen vihdoin saa sipsutella nukkumaan, kutsuu sänky huomattavasti viehkeämmällä tavalla, silloin kun peti on tehty. Se ylellinen hetki, kun saa siirtää päiväpeiton syrjään ja kellahtaa kirjan kanssa sänkyyn, on kuin ihana iltarituaali. Ja onpa sekin totta, että päivän viimeiset hetket sängysä loikoillen, on kiva viettää kauniissa ympäristössä. Puhumattakaan siitä, että nykyisin saa herätä kauniissa makuuhuoneessa, jossa ei enää risteile jatkojohdot villakoiria keräillen. 🙂
Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.
Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.
Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂
