Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! 😀

Huhhuh! Tuollaisen nauruviikonlopun jälkeen kai mikä tahansa viikko tuntuisi hiljaiselta, mutta tällä kertaa se on sitä ihan oikeasti. Kohti pääsiäistä mennään, ja kesäajassakin vielä.

Viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut, ja elämä piteni taas vuosikymmeniä, mikäli nauramisen väitettyihin vaikutuksiin on uskominen. Väsynyt, mutta onnellinen oli eilisillan mielentila, kun tulin kotiin. Vaikka pitkien yöunien nimeen vannonkin, on virkistäytymistä kuitenkin muunkinlaista ja nyt tuli aimo annos juurikin sitä toista laatua!
Nappasin energiareissulta itselleni tuliaisiksi kukkamekon ja tupsutyynyn. Ajattelin, että ei tarvitse kuin sujauttaa mekko päälleen tai painaa pää tyynyyn, ja heti pääsee mielessään takaisin tähän nauruntäyteiseen viikonloppuun. Tosin vielä hetken aikaa taidan lejua niihin tunnelmiin ihan ilman apuvälineitäkin!

Täällä oli kuulemma myös eilen ollut tosi keväinen päivä, vaikka illalla tupruttikin lunta taas oikein kunnolla. Muta uskon sanontaan ”uusi lumi on vanhan surma”, ja sitä myötä myös kevään koittoon. Tällä viikolla koristellaan koti vastaanottamaan pääsiäistä. Tosin meillä ei ole edes pajunkissoja, kun tuntuu, että kaikki ojat putsattiin viime vuonna niin tarkkaan, että pajunkissa-apajani ovat vähän huonossa jamassa. Pitänee vissiin jalkautua etsintämatkalle jonnekin vähän kauemmaksi. 🙂

 

Välillä viikonlopun aloitus vaatii vähän pitsiä ja huulipunaa. Eikö!?
Eilen juonittiin lasten kanssa miehelle uimavarusteet valmiiksi, koska olin sopinut, että hänen ystävänsä tulevat noutamaan synttärisankaria avantouinnille. Tykkäsin ideasta niin paljon, että miltei lipsautin salaisuuden jo puolessa välissä viikkoa. Vähän kuin pikkulapsi joka ei saa pidettyä salaisuuksia sisällään. Mutta sinne me kuitenkin saatiin lähettää päivänsankari avantoreissulleen yllätettynä ja asiasta täysin etukäteen tietämättömänä. Toinen yllärisalaisuus pääsi päivänvaloon myöhemmin illalla, kun tömistimme naisjoukolla skumppapullojen kera ystävän kotiin, viestinämme, että lauantaiaamuna lähdetään varhain kohti Tallinnaa. Nyt olenkin siis matkalla eteläiseen naapuriimme iloisen naiskokoonpanon voimin. Ehdottomasti laatuviikonloppu tämäkin!

Niin paljon kuin rakastankin kaikkia yllätyksiä, salaisuuksien pitäminen tuottaa niiden kohdalla välillä ihan tuskaa. Tällä viikolla salaisuudet on olleet ihan siinä kielen päällä, melkein jo pääsemässä karkuun. Nyt voi onneksi henkäistä ja todeta, että pärjäsin! 😀

Olen tainnut tulla tuosta punaisesta huulipunasta liki riippuvaiseksi, ja poskipunan ohella tässä onkin toinen meikkituote, jota olen oppinut käyttämään vasta nyt ”aikuisemmalla iällä.” Punaiset huulet nimittäin piristävät kummasti väsähtänytkkäkin olemusta! Suosittelen, jos ei ole aiemmin kuulunut tapoihisi!

 

 

Ihanaa viikonloppua myös teille!