Ahvenanmaa vuorokaudessa

19.10.2018

 

Kaupallinen yhteistyö / Visit Åland


Voi että miten vaikeaa oli valita kuvia tähän postaukseen! Niin paljon kaikkea, ja muistikorttikin aika piukassa tavaraa. Kyseessä on siis viikon takainen matka Ahvenanmaalle, 24 tuntia aikaa kokea ja nähdä mahdollisimman paljon. Yritin nyt kuitenkin kasata kuvia, joissa näkyisi meidän monipuolinen ohjelmamme ja toisaalta Saaristomeren luonto ja Maarianhaminan monipuolisuus vielä turistikauden jälkeenkin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.

Meidän matka starttasi torstaiaamuna Turun satamasta, Viking Linen terminaalista. Mulla oli matkaseuranani ystäväni Kaisa, ja meidän olikin tarkoitus tutustua Ahvenanmaahan matkakohteena juurikin tällä ystäväkulmalla. Eli mitä Ahvenanmaa tarjoaa irtiottoa kaipaaville naisille. Itse olen huomannut, että silloin kun kaveriporukalla mietitään reissua, aika usein matkakohteen etäisyys vaikuttaa suunnitelmiin. Yhden yön matka kun on kaikille paljon helpompi toteuttaa ja se yhteinen aika on helpompi raapia kasaan, kun kyse ei ole useammasta päivästä. Meillä oli reissulla todella tiukka aikataulu, joten en väitä, että kaikkia vinkkejäni välttämättä saisi mahdutettua minilomaan, mutta toivottavasti löydätte tästä ainakin jokusen tärpin! Erityiskiitos myös jälleen kerran Kokit ja Potit -blogin Hannelelle, jonka seura ei petä koskaan! Kaikki postauksen kuvat, joissa esiinnyn itse, ovat Hannelen ottamia.

Muutaman tunnin merimatkan ja erikoisaamiaisen jälkeen Saavuimme Maarianhaminaan pikkuisen kahden jälkeen. Koska kyse on pienestä saaresta, myös välimatkat on lyhyitä ja satamakin on ihan hoodeilla. Sitten sisäänkirjautuminen Hotelli Arkipelagiin, jonka huoneesta meillä oli suora näkymä Ahvenanmaan itäsatamaan. Huoneissa on muuten parvekkeet, joten upeaa merinäköalaa pääsee ihastelemaan sieltäkin käsin. Tuo venesatama on kesäsesongin aikana täynnä elämää ja ravintoloita, mutta lokakuussa se ihastutti juurikin eteerisyydellään.

Itäsätamassa meitä odotti Vilhelm, tuttavallisemmin Ville, joka toimi iltapäivän kipparinamme. Shipland on yritys joka tarjoaa venematkoja ja opastettuja kierroksia saaristossa ympäri vuoden. Villen tietämys saariston historiasta olikin aika huima ja saapuessamme Rödhamnin kodikkaaseen satamaan kuulimme tarinoita luotsisaarten historiasta ja pääsimme merikartan avulla näkemään laivaliikenteen muuttuneet reitit. Tällaiselle kuivalla maalla kasvaneelle kaikki tuo luotsiasia oli jokseenkin uutta ja olisin oikein hyvin voinut kuvitella itseni vaikka 1900-alkuun luotsiaseman emännäksi. Toisaalta Villen kertomusten jälkeen koko saaristoasumiseen osasi suhtautua ihan uudella tavalla. Meillä oli vene- ja saarimatkalla seuranamme myös Visit Ålandin edustaja, joka kertoi käytännön kulmasta, mitä Ahvenanmaalla asuminen on verrattuna Manner-Suomessa asumiseen.

Rödhamn oli ennen kaikkea kokemus, jota ei voi sanoin, eikä edes kuvin välittää. Kauneutta silmän kantamattomiin. Karua, mutta ruskan värittämää luontoa ja koko paikka huokui täydellistä rauhaa. Saari on kuitenkin kesäaikaan erittäin suosittu venesatama ja kesäkahviloineen se on tunnettu pysäkki niin veneilijöille kuin mökkiasukkaillekin. Saari on asuttu ainoastaan kesäaikaan, tähän aikaan vuodesta se on tyhjillään lukuunottamatta satunnaisia veneilijöitä. Pelkästään Rödhamnista olisin voinut ottaa tuhat kuvaa. Paikka johon on ehdottomasti palattava, ja väitänpä, että juuri näin, ruskan ollessa parhaimmillaan, maisemakin on varmasti kauneimmillaan!

Venematkan jälkeen hieraistiin pipon painaumat otsasta ja vaihdettiin vähän vaatetta. Seuraava kohteemme oli olutmaistelu ja päivällinen Stallhagenissa. Pienpanimo ja panimoravintola sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä Maarianhaminasta, Godbyssä. Tämä oli paikka, joka olisi ehkä tarvinnut kokea päivänvalolla, sillä panimon miljöö (melkein keskellä ei mitään) näytti kauniilta ja tunnelmalliselta. Saimme kuitenkin pienen panimokierroksen ja käytin tässä kohtaa myös mahdollisuuden hankkia hieman kotiinviemisiä. En itse juo olutta, mutta meille oli Kaisan kanssa varattu erilaisia Ahvenanmaalaisia limonadeja. Ahvenanmaalla muuten limsat ovat myös ihan omaa luokkaansa. Oikeita makuja ja värejä ilman tuhottomia sokerimääriä tai ylipäätään mitään ylimääräistä. Ravintolassa söimme myös illallisen ja sitten olikin aika ajella takaisin hotellille ja painua pehkuihin. Aikainen aamuherätys vaati veronsa ja varsinainen yöelämä jäi tälläkin kertaa näkemättä. 🙂

Perjantaiaamuna hotellihuoneen ikkunasta avautui uskomattoman kaunis auringonnousu jota piti tietenkin mennä kuvaamaan ennen Ahvenanmaalaista aamupalaa. Maisema ja sen värit muuttuivat niin nopeasti, että kameraani taisi tallentua vain pari samansävyistä ruutua. Siina laiturilla kykkiessä ja kalastajien lähtiessä veneillään, tuli todettua myös tuo saaren avoin ja helposti lähestyttävä ilmapiiri. Hyvien huomenten toivottaminen ventovieraillekin kuuluu ehdottomasti asiaan!

 

Kun aamupala ja asiaan kuuluvat ahvenamaalaiset pannarit oli nautittu, vuorossa oli perjantain ensimmäinen vierailukohde. Pääsimme tutusmaan paikalliseen kultasepänliikkeeseen. Guldviva on saanut nimensä Ahvenanmaan maakuntakukan, kevätesikon, mukaan (gullviva) ja tunnetuin korumalli onkin hopeinen kukka, joka on suosittu matkamuisto saarelta. En ehkä ollut itse tajunnut, miten aikaavievää yhden korun valmistus on, kun kaikki tehdään alusta loppuun itse, mutta ammattilaisen työskentelyä oli ilo seurata. Kultaseppä ja yrityksen omistaja Maria Karlström on kerännyt liikkeeseen myös pienen museon saaren kultaseppähistoriasta ja juurikin ajoilta, jolloin kultasepät koulutettiin vielä oppipoika periaatteella. Kauniit huonekalut on Pietarissa oppinsa saaneen kultasepän ajoilta, mutta myös koruverstaan huonekalut ovat palvelleet Marian edeltäjiä.
Kuten tämä Guldvivan rakennus, kaikki muutkin merikorttelin liikkeet ovat aivan ihania punaisia puutaloja!

Seuraavaksi oli vuorossa meidän päivän hemmotteluosuus. Ja hei, jos menet Ahvenanmaalle ja haluat pysytellä visusti Maarianhaminassa, käy ainakin täällä! Lustans ekologiska, on ekologinen kauneushoitola Maarianhaminan keskustassa. Liike käsittää myymälän, kampaamon/kauneushoitolan ja barber shopin (jonne mun on ehkä pakko kiikuttaa tuo omakin karvanaamani vielä joskus). Tässä paikassa kaikki huonekalut ja sisustus, ja tarkoitan siis KAIKKI on second handia. Eikun ei. Pieni pyörällinen kampaamokärry on ostettu uutena Ikeasta. Mutta jopa valospotit katossa on hankittu käytettynä. Ovet, vetimet, peilit… Myymälän hyllyt on hankittu englantilaisesta teehuoneesta ja osa aarteista on tarttunut matkaan Pariisilaisilta kirpputoreilta. Ja tietenkin siis kaikki hoidotkin tehdään ekologisesti ilman ylimääräisiä kemikaaleja.

Pääsimme Kaisan kanssa päähierontaan ja hiustenpesuun, mikä ehkä kuulostaa tässä kohtaa vaatimattomalta. Hoito kuitenkin aloitettiin hartioista asti ja välillä tuntui, että päänahkani leijailee jossakin korkealla yläpuolellani. Hiukset saivat erilaisia pesuja, ja hoitoja, jotka stimuloivat niin päänahan verenkiertoa kuin omaa rentoutumistakin. Taisin muutaman kerran valahtaa hoidon aikana ihan veltoksi. Kun oli aika nousta ylös, piti hiukan varovasti kokeilla, että kannattelevatko ne jalat oikeasti. Sitten päästiinkin kampaamotuoliin ja föönin jälkeen oltiinkin kuin uudesti syntyneitä.
Jos siis ajatuksena on tehdä Ahvenanmaalle reissu tyttöporukassa tai jopa juhlia polttareita tai synttärisankaria, Lustans ekologiska on just se paikka minne pitää mennä! Ja koska mitään kemikaaleja ei käytetä paikka tarjoaa ihanat puitteet myös lasten kanssa vietetylle laatuajalle. Äiti-tytäraikaa parhaimmillaan. Ja tosiaan, partasuut ja viiksivallut saavat hekin hoitonsa samasta osoitteesta.

Nina ja Thomas ovat yrittäjiä, joille ekologisuus ja kierrättäminen on elämäntapa. He myös tietävät koko saaren parhaat mestat. Missä syödä, missä shoppailla. Sain jopa vinkit kauneimpiin vanhoihin puutaloihin.
Ihana paikka, ja kiitos, että päästiin vierailulle. Ja kiitos kampaamon tytöille, joiden ansiosta univelkainen ja silmäpussinen olo virkistyi, ja loppupäivän olikin taas jo askel kevyempi!

Niin paljon kuin saatiinkin vinkkejä totuus oli, että aikataulun tiukkuus tuli tässä kohtaa vastaan. Niinpä ihailimmekin hetken verran ihan rauhassa katuelämää ja ihania liikkeitä. Viktor Crafts & Design myy esimerkiksi paikallisia käsitöitä ja kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita. Vieressä on myös ihana kukkakauppa, jonka tarjonta levittäytyy ulos kadulle saakka.

Meidän lounaspaikka Iwa Konditori & Cafe oli tässä kohtaa päivää todella täynnä paikallisia, mikä sekin kertoo, että ravintola on todella suosittu!

Sitten olikin jo aika napata Hannele mukaan ja suunnata kohti satamaa. Kotimatka päästiin tekemään Viking Linen uudehkolla Grace -laivalla ja matkalla nautittiin tuhti illallinen jälkkäreineen kaikkineen.  Paljon olisi ollut vielä nähtävää ja koettavaa, mutta ehkä ensi kerralla ehditään taas kokea jotakin uutta. Ennen kaikkea mieleen jäi saariston kauneus ja rauhallisuus. Samoin joka puolelta huokuva ekologisuus ja paikallisten kunnioitus luontoa kohtaa.

Palasin tänään juuri toisesta reissusta ja nyt perinteinen kotiviikonloppu on kyllä ihan paikallaan. Leppoisan mukavaa perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta! ♡

 

 


sumuisen harmaa syksy

17.10.2018

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden


Syksyä syksyä. Keli on kuin joku suihkuttaisi vettä sellaisesta sumutuspullosta. Kylmä, kostea ja kolea. Paitsi kasvihuoneessa! Toki sekin viilenee koko ajan jos aurinkoisia päiviä ei satu väliin, mutta on tuolla silti ihan lämmin puuhastella. Meillä on ensi viikolla syysloma, ja ajattelin, että koska olen määrännyt lapset ainakin jossain määrin osallistumaan haravointitalkoisiin, voisin palkita lapset kasvarissa kuumalla kaakaolla ja vaikka pullalla. 5-vuotiaalle tuo ainakin taitaa riittää, mutta esikoinen tinkasi jo eilen rahapalkkaa kun kerroin ehdotuksesta. Tarjosin viikosta vitosta, edellyttäen, että osallistuu hommiin useampana päivänä ainakin vähän. Poika tinkasi heti hinnan kymppiin. On kuulemma kauppamies. Mutta hei, hän halusi rahaa isänpäivälahjaan, joten ehkä ihan mielelläni lähden tähän kauppaan.

Jokseenkin odotan jo ihan sitäkin, että kaikki harrastukset on hetken tauolla, eikä ole muutenkaan mitään kauheita aikatauluja. Akkujen latausta. Sitä on ihan hyvä lastenkin tehdä välillä. Ei pelkästään vain meidän aikuisten.

Kuume tuli ja meni, mutta eilen illalla tulikin sitten ihan jäätävä kurkkukipu. Joten ehkä tämä nyt ihan joku perus flunssapöpö sittenkin vain oli. Sinänsä kiva, että se kuume oli nopeaa laatua, mutta ottaisin ihan mielelläni kyllä ääneni takaisin ja mikä jottei sellaisen kivuttoman nielunkin. Mutta tätä on nyt liikkeellä, joten minkäs teet. Pitää vain ottaa nyt tarpeeksi kevyesti, jotta se menisi ohi, eikä tarvitsisi ensi viikolla miettiä kipeää kurkkua.

Täällä on ollut ihan mielettömän hieno ruska ja lehdetkin on pysyneet puissa tosi pitkään, mutta seuraava pakkasyö varmasti tiputtaa yhä enemmän lehtiä maahan. Tällaisella kelillä odotan oikeastaan vain sitä, että saa siirtyä joulujuttuihin. Haluaisin nimittäin harpata koko marraskuun yli. Kauhulla odotan, että pellot kohta kynnetään ja koko maisema muuttuu mustaksi. Se ei vain sovi mulle. Se pimeys ja synkkyys. Tosin kaupassa on jo joulusuklaat, glögit ja piparit. Että kai sitä voi ihan kukin aloitella jouluttelun, kun siltä tuntuu. Ja musta kyllä tuntuu siltä, että kuuma glögi voisi tehdä nyt terää! Ja olen kyllä luvannut tarjota kasvarissa höyryävät glögit, nyt kun se rosee-sesonki on jo takana päin. 🙂

Näillä keleillä kumpparit on ihan parhaat kengät. Muutaman vuoden palvelleet nilkkapituiset Hunterit ovat edelleen ihan suosikki syyskengät. Sen verran isot, että sisään mahtuu villasukka. Joten ihan lämpöisetkin kalossit. Ja paksu kaulahuivi on roikkunut kaulassani sekin, vain ihan lämpimämpinä päivinä olen uskaltautunut luopumaan siitä. Mun harmaa neuletakki on saatu blogin kautta Puuvillatehtaalta ja se on myös lämpöisyydessään ja monikäyttöisyydessään varmasti useamman vuoden syys-talvikaveri.

Oikein ihanaa keskiviikkoa! Yritän itse just nyt kovasti löytää kauneutta ja iloa tästä sumppuisesta päivästä. Onneksi illalla on pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. Silloin hetkeksi unohtaa, millainen sää ulkona on! 🙂

 

Neuletakki saatu blogin kautta / Puuvillatehdas

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

 


Niitä näitä kaalinpäitä

16.10.2018

Heipsun!

Sain viikonlopun päätteeksi kuin tyhjästä korkean kuumeen, joka kaatoi äkkiä ja aika totaalisesti. Kävin jo eilen antamassa pissanäytteenkin, kun kuumeen lisäksi ei tullut minkäänlaisia flunssaoireita, vain kova selkäkipu. No näyte oli puhdas, mutta jos on joskus sairastanut pahan munuaisallastulehduksen, tuon mahdollisuuden haluaa kyllä sulkea heti pois laskuista. Tänään oli aamulla vielä pikkuisen kuumeinen olo ja edelleen vähän huterakin, mutta ykskaks kuume on nyt poissa! Hassu juttu, vaikka tosin meillä tuo vanhempi lapsista on varsinainen salamasairastaja ja sairastaa ne harvat sairastumisensa juurikin näin – jotakuinkin vuorokaudessa.

En edes muista, millainen sää täällä oli eilen, mutta tänään on ollut oikein sellainen synkän samea päivä. Ei missään kohtaa valoisaa. Ja kun yksi lamppu paloi loppuun, oli aivan pakko hakea kaupasta heti uusi tilalle. Ei auta vaikka kuinka tihrustaisi tietokoneen näyttöä, keskellä päivääkin on piemää. Mutta onneksi koneella on nyt melkein kolmesataa aurinkoista kuvaa loppuviikolta, joiden kimppuun on ihan miellyttäväkin käydä.

En ole koskaan harrastanut koristekaaleja syysistutuksissa, ne kun ovat aina pakkasyön jäljiltä ihan kamalan näköisiä. (Enkä muuten hoksannut laittaa niitä edes kasvihuoneeseen, syynä ehkä tämä lämmin syksy johon ei oikein ole osannut edes suhtautua.) Mutta leikkona nuo kaalit ovat juurikin tämän vuodenajan ihanuuksia. Vaikka aika pian saisi kyllä tulla tarjolle jo hyasintit ja amarylliksetkin. Tai en ainakaan laittaisi pahakseni.

Jumppa täytynee vielä tänään jättää välistä, ja yrittää palauttaa keho sellaiseen normaaliolotilaan. Täällä koulujen syyslomat ovat vasta ensi viikolla, joten onneksi tässä ehtii vielä toipua oikein hienosti.

Nyt kuitenkin ihanaa tiistain jatkoa! ♡