Hiphei ja tiistaita!

Tuntuu nyt olevan niin paljon kuvattavaa, että sitten kun pitäisi tulla tänne blogin puolelle päivittämään kuulumisia, tekisi mieli vain jakaa kaikkea puutarhajuttua tai kasvihuonetta. Ongelma kertonee siitä, että nuo aiheet on oikeastaan niitä, jotka tällä hetkellä valtaavat kaiken vapaana olevan ajatustilan. Mutta ymmärrän toki, että te ette ihan alvariinsa jaksa mun keväthehkutusta. Mutta hei, puutarhajuttuja on kuitenkin aivan varmasti tulossa, joten älkää pettykö, jos osasitte odottaa niitä. 😀

Kun mieli on vahvasti ulkona ja rikkaruohoissa, kesäkukissa, hallaharsossa ja kasvihuoneessa, jää koti vähän kaiken tuon jalkoihin. Niin käy joka kevät, ja tänä keväänä aika pahastikin. Mutta noh, minähän olen se, joka aina hehkuttaa, että on kiva, kun koti toimii samassa asussa joulusta juhannukseen ja toisinpäin. Vaan tiedättekö nyt on tullut vähän sellainen kesäromantiikan kaipuu. Tekis mieli laittaa pitsiverhot makkariin ja juhannusruusut seinille. Tiedän, aika hurjaa! Keski-ikää kenties, tai sitten makuuhuoneesta puuttuu romantiikka siinä määrin, että pitsiverhoille on tilausta. Niin tai näin, jokin muutoksen kaipuu istuu vahvasti sisustajan mielessäni.

Ensihätään kannoin saamani ruusun makuuhuoneeseen ja ajattelin, josko se veisi fiilikset hempeään kesään ja niihin juhannusruusuihin. Koska ihan oikeasti, vaikka siitä Juhannusruusu -tapetista tykkäänkin, niin en mä sitä jaksaisi enää syksyllä katsella. Tiedän. Siksi on oltava kekseliäs! 😀

Makuuhuoneen tyhjät seinät kuitenkin olisivat jotakin vailla. Eilen illalla kun oikein tuijotin ja tuojotin, päätin, että tuohon ikkunan viereen on laitettava joku taulu. Ehkä joku söpö kirppislöytö. Tai sitten ostan kivat (semisti kruusatut) kehykset ja laitan vaikka pari valokuvaa siihen. Joitakin kesäisiä kuvia. Sellaisia, joita katselee ihan mielellään syksylläkin, ja varsinkin silloin. Ja ehkä makuuhuoneen valaisinten päivittäminen voisi auttaa myös. Kiperästi pitäisi siis päästä kirppistelemään. Mutta ehkä kesä on ratkaisu myös tähän ongelmaan.

Eilen tehtiin pihatöitä koko ilta. Tänään oli päiväkodin kevättapahtuma ja viikon kaikki muutkin illat on täynnä ohjelmaa. Vaikka pihatöihin ei nyt ehdikään, niin helpottavaa on ainakin se, että iltaisin on yleensä niin väsynyt, ettei makuuhuoneen sisustusongelmia jaksa kovin kauaa pohtia.

Leppoisaa iltaa!

 

Kylmä ja kolea. Sellainen halusi olla äitienpäivä vuonna 2019. Mutta sää onkin vähintään yhtä arvaamatonta kuin elämä. Sen olen kymmenenteen äitienpäivään mennessä oppinut. Elämä ei ole koskaan valmis, koskaan ei tule se oikeampi hetki, minä en ole koskaan valmis ja juuri näin sen kuuluukin olla. Nuorempana joskus luulin, että asioille pitäisi olla oikea aika. Että tietyt jutut olisi ehkä pitänyt tehdä ”oikeassa järjestyksessä”. Mutta se on myytti. Jokainen päivä on aina uusi ja erilainen. Huominen on aina tuntematon, arvaamaton ja ennen kaikkea epävarma. Elää täytyy nyt eikä huomenna, silti pitää haaveilla. Minä kasvan ja kehityn, opin ja elän. Suurin kiitos tästä lapsille –  tai äitiydelle.

Tänään on käyty onnittelemassa mummut. Mitään suuria juhlallisuuksia ei ole ollut ja näin on hyvä. Sain kukkia ja lahjoja, aamukahvin ja onnittelulaulunkin. Suukot ja halaukset. Ne kaikkein tärkeimmät. Pienet ympärille rutistuvat kädet, lahjoista suurimmat. Koko perhe kasassa, kaikki saman ruokapöydän ympärillä. Koko viikonlopun. Se tuntuu väliltä juhlalta.

Vaikkei strobovalojen ja savukoneen seurassa jumppaaminen ehkä kuitenkaan ole se mun juttu, tuntui kivalta viettää lauantai tyttöporukassa. Ja tulla kotiin ihailemaan kasvihuoneen edustaa, joka sai sekin viikonlopun aikana kyytiä. Eilen istuttiin ystävien kanssa iltaa kasvihuoneessa ja ihailtiin kevätsateen ropinaa. Kasvarissa oli lämmin viettää iltaa ja haaveilin kaikista niistä siellä vietetyistä kesäilloista, jotka ovat vasta edessäpäin. Ilosta, naurusta, elämästä ja ystävistä.

Puutarhassa kukkii, mutta niin paljon olisi tehtävää. Välillä tuskastun, että miten aika riittää kaikkeen. Välillä ymmärrän, että ei se riitäkään, ja juuri niin sen kuuluu ollakin.

Lempeää äitienpäivän iltaa kaikille äideille, isoäideille, tulevaisuuden äideille, varaäidelle, äitihahmoille, äidiksi kaipaaville, sydämeltään äideille ja äitiä ikävöiville. ♡

Keskiviikon pikamoikat!

Edelleen sama ongelma kuin maanantaina. Kaupan tulppaanit ei enää kiinnosta ja omia ei raaski katkoa maljakkoon. Hain pika-apua puutarhaosastolta ja nakkasin olohuoneen pöydälle ruukkueucalyptuksen. Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

 Jätin keittiön pöydälle ruokakaupasta nappaamani lehden. Siis sen aukeaman, jossa oli vinkkejä äitienpäiväkakkuihin. Mielenkiinnolla seuraan, onko asialla vaikutusta. Mutta nyt vielä nopeasti pienemmän kanssa askartelemaan. Kivaa iltaa!

 

PS. Syy siihen puutarhamyymälässä käyntiin oli muuten kesäkurpitsoissa. Käytiin hakemassa lisää multaa ja pari pussia kesäkurpitsan siemeniä. Kaikki hyvin, olen pääsemässä asian yli! ♡