Heipsan!

Eikö olekin hassu juttu, että joka kesä (ja tarkoitan nyt ihan tosissani joka kesä) sade saapuu pionien parhaaseen kukinta-aikaan. Oli kyseessä sitten sateisempi kesä, tai kesä jona sadetta oikeasti ihan odotellaankin. Juuri kun pionipenkki on kukkeimmillaan tulee sade. Aivan varmasti, joka himputin kesä!

No ei sillä, sitä sedetta on kyllä ihan oikeasti odotettu ja sitä maa todellakin tarvitsi ja kaipasi. Mutta onhan se vähintäänkin surkuhupaisaa, että pisarat hakkaavat samalla kukkaloiston. Onneksi meidänkin pihassa kasvaa eri aikoina kukkivia lajikkeita, joten ihan ei nyt pionittomaksi jääty, mutta tämä upea valkoinen kukka on nyt muisto vain. Siis ulkona, maljakossa ilo jatkuu vielä hetken.

Kuvissa siis todennäköisesti viimeiset yksilöt tätä lajiketta. Vaaleanpunainen jatkaa onneksi edelleen terhakkana ja jotenkin toivon, että vielä huomennakin olisi mahdollisuuksia poimia kimppu tai kaksi. Mietin myös, että joka vuosi pionien lakastuminen aiheuttaa jonkinlaista surua ja luopumisen tuskaa, mutta tänä vuonna lohduttaudun sillä, että onhan mulla ne daaliat! Vähän kuin toiset juhlat samalle kesälle. 🙂

Täällä kolean harmaa päivä on otettu rennosti. Ajattelin, että jos oikein innostun, voisin jopa siivota yhden vaatekaapin ja ehkä sipaista alkuun myös projektia vaatehuone. Mutta en innostunut. Onneksi kesää (ja ehkä sadepäiviäkin) on vielä jäljellä. Tehokkuutta tärkeämpää on kuitenkin ollut rento oleilu kirjojen parissa. Ja nyt pitäisi kai koputtaa puuta, mutta rentoutta ja lukemista edesauttaa myös se, että lapset tuntuvat tänä kesänä tulevan paremmin toimeen keskenään. Toki aina jotain kinaa löytyy, mutta noin ylipäätään nyt taitaa olla just sopiva ikä molemmilla yhteiseen seurusteluun ja tekemiseen.

En tiedä olenko ihan pöhkö, mutta jotenkin tällaiset laiskat sadepäivät on aika ihania. Ehtiihän sitä sitten taas olla energinen neiti kesäheinä.

Tunnelmallista iltaa.

 

Tv medialainassa / Samsung

Tervehdys! Ja paino sanan etuosassa, siinä terveessä. Täytyy sanoa, että ihan hetkeen ei tarvitse taas meille tuota vatsatautia tulla. Pahnanpohjimmainen otti lajissa jopa pari kierrosta ja kyllähän se on aika rankka rupeama. Varsinkin pienelle ihmiselle.

Mutta hei, elämä jatkuu. Tänään päästiin taas arjen syrjästä kiinni ja normaaliin viikkorytmiin. Tämäkin tekstinpätkä syntyy tässä Klaaran viulutunti kuunnellessa. 😀 Voi että miten arki tuntuukin ihanalle. Ja hei, mikä ihana kevät! Huhtikuu toden totta!

Kevätkylvöni alkavat olla siinä vaiheessa, että nyt pitäisi mitä pikimmiten jo ryhtyä koulimaan taimia suurempiin ruukkuihin. Ja pelargoniatkin pitäisi istuttaa. Kyllähän tässä kuulkaas vielä kunnon kevätstressi saadaan päälle, kun oikein alkaa tekemättömiä juttuja listaamaan. Eikä tekisi lainkaan pahaa, jos haravoinnitkin laittaisi alulleen. Ja se ikkunoiden pesu, ja ja ja ja…. 😀

Vähän tässä on jo mennyt päivistäkin sekaisin, mutta hei, tänään on jo torstai. Loppuviikko meneekin ihan lystikkäästi. Tänään kahvakuulaa, perjantaina spinningiä ja lauantaina pitkään odotettu tyttöjenreissu. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee! ♡

 

Ihanaa alkanutta huhtikuuta ja mukavaa torstain jatkoa!

Ihana viikonloppu!
Ollaan oikeastaan lasten kanssa oltu tekemättä juuri mitään. Aikainen aurinko herätti eilen seitsemältä ja tänään jo kuudelta. Pääsin eilen käymään kirppikselläkin, kun reipas esikoinen totesi, että kyllä me äiti täällä pärjätään, mene vain. Ja minähän menin. Ja nukuin yön yli ja kävin tänään vielä pikaisesti uudestaan.

Jos pyykinpesua ja nopeaa siistimistä ei lasketa, viikonloppu on otettu äärimmäisen rennosti. Ruokaakin tehty helpoimman mukaan ja toipilaan toiveita kuunnellen. Aikaisin nukkumaan ja hyvin nukuttuja öitä. Akkujen lataamista. . 

Tänäänkin annoin lasten nukkua rauhassa ja menin heti aamulla siivoamaan kasvihuonetta. Kannoin vintiltä pari lisätuolia ja Ikeasta hankitut pari hyllyä. Niihin on tuollaiset muovihuput, joten jotain pientä voi nostaa vaikka kylmän suojaan. Ulkona vihmoi kylmä tuuli, mutta kasvihuoneessa oli ihanan lämmin puuhailla.

Aika ihana ajatella, että kohta noista ikkunoista saa ihailla vihreyttä ja kasvihuoneen hyllyilläkin on toivottavasti jotakin muuta kuin tyhjiä ruukkuja. Kuten näette, lumet ovat täällä vähissä jo, joten usko kevään tulemiseen vahvistuu koko ajan. Eilinen aamupäivän vesisade laittoi projektiin vain lisää vauhtia. Tänään piti ottaa jo allergialääkkeetkin esiin. Varma kevään merkki sekin vaiva.

Nyt on kasvihuone siinä kunnossa, että kelpaa kahvitella ja nautiskella. Vielä kun saa ne vähän kauniimmat maisemat ympärille ja viimeiset silaukset muurille ja kasvarille, niin johan elämä hymyilee!

Leppoisaa sunnuntaita! ♡

 

kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa