Tässä kaiken tohinan keskellä kaikenlainen kaunistautuminen on jäänyt vähemmälle. Huono hiuspäivä alkaa muuttua krooniseksi, kun ei järin kiinnosta kruopsutella päätään päivittäin. Ja, kun ei käytä muotoilutuotteita, ei hiuksia tule pestyäkään tavalliseen tahtiin.
Vaan eipä hätää, onneksi on syksy, ja pipokauden saa polkaista käyntiin!
Viime syksynä, Seppälästä hankkimani kympin pipo, on taatusti maksanut itsensä monin verroin takaisin. Hitto, että onkin kätevä asuste! Eikä näillä keleillä yhtään liikaakaan, oma kehoni ei ainakaan ihan vielä ole tottunut tähän koleuteen. Silti hassua, että muuten koitan sinnitellä jopa ilman takkia, tai ainakin ohuessa takissa, kun ei vielä kuitenkaan ole talvi. Vaikkakin asteet eivät hirveästi poikkea viimetalvisista. No, niin kivoja kuin orvokit ovatkin, toivon että tulevana jouluna saunaan saadaan kulkea valkoisetan hankien keskeltä, eikä orvokkien kukittamaa polkua.
Lapsena pipon pitäminen oli ehkä kauheinta mitä tiesin. Siis jossain siinä kouluiässä, kun oli kaiken maailman pipopakot, ja aamulla kotoa lähtiessä, pipo piti sulloa ensimmäisen mutkan jälkeen reppuun. Oli muka jotenkin kauhean noloa kulkea pipo päässä.
Pipon lisäksi tämän päivän iloja on tiskikone. Nimittäin, jos hyvin käy, meillä on tiskikone jo tänään käytössä! Jiihaa!
Se olisi sitten perjantai. Ihanaa viikonlopun aloitusta ja arkiviikon viimeistä!
