Nyt just on ihan mieletön into tehdä. Tai oikeastaan mieletön into saada valmista, mutta se edellyttää sitä tekemistä.
Olen koko päivän nyppinyt tuota pikkueteisen lattiaa. Miettinyt sinä samalla, että kuinkahan monta laminaattia olisin ehtinyt samassa ajassa asentaa pieneen tilaan. Aika monta varmaan.

Tää on kyllä niin hidasta hommaa, että välillä oikein itkettää. Mutta yritän tehdä huolella, ajattelen, että ei tarvitse sitten koskaan katsella ja miettiä, että hitto kun tuokin jäi tuollaiseksi. Joku pro varmaan nauraa siellä ruudun toisella puolen mun käsityötäni, mutta naurakoot vaan. Toi lattia on joskus tasoitettu jollakin ennen kuin se on päälystetty korkilla. Paikoitellen tasoitetta on paksulti, jossain on vielä korkin pohjaakin jäljellä, kun taas toisaalta paistaa puhdas puu. Tämä ja vaatehuoneen lattia ovatkin ainoita, joita ei viime syksynä puhallettu puhtaaksi. Lähinnä sen takia, että saatiin pidettyä toinen puoli talosta puhtaana.

No, mä ”puhaltelen” niitä nyt sitten. Tosin en 60 sekunnissa, mutta kyllä tää tästä!

Jeps, mutta tää nyt tästä rempparealitystä. Palailen kommentteihinne myöhemmin!

Kivaa maanantaita. Huomenna paistaa!

Viime päivinä ei juuri ole hellevaatteita tarvittu. Olen tallustellut kotona villasukissani, miettinyt syksyä, ajan kulkua, tulevia juttuja ja kaikennäköistä muutakin. Tuntuu jotenkin niin kovin haikealta katsoa kun syysleimut kukkivat kauniina, komeamaksaruoho alkaa saada hentoa punaa ylleen ja vehnäpellot muuttavat väriään. Eletään kuitenkin vasta heinäkuuta, kenties lämpimät ovat vielä tulossa, ja elokuu todistaa kesämme siirtyneen kalenterivuoden keskivaiheilta hieman eteenpäin.

Kuistilla on kuitenkin lämmin, vaikka ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Kesäkengät odottavat kaikessa rauhassa, että uskallan taas luopua sukistani ja paljastaa varpaani. Aurinkoa ja lämpöä odottavat myös Tine K:n kesäkassi ja BeckSöndergaardin ohut puuvillahuivi. Kaikki ne merkitsevät minulle rentoa kesäelämää, loman tunnetta ja huolettomuutta.

Vanhoilla Scollin sandaaleillani on myös toinen merkitys. Samaisissa kengissä astelin ensimmäisen kerran katsomaan tätä taloa. Muistan kuinka riisuin kesäkenkäni eteiseen ja sipsuttelin paljain jaloin talossa. Mielialani oli samaan aikaan kiihtynyt, jännittynyt, mutta onnellinen. En varmaan voi koskaan luopua noista kengistä!

Kuistin valoisasta ja kesäisestä tunnelmasta pitää nyt kuitenkin siirtyä pikkueteiseen. Koneella istumisen sijaan on tehtävä jotakin, että punaruskeasta värimaailmasta päästään tähän samaan raikkauteen ja valoisuuteen, joka vallitsee verannalla.

Kenties huomenna jo lämpöisemmin terveisin! Suloista sunnuntaita!

En nyt oikein tiedä, onko tämä päivä mennyt täysin punaiselle ristille vai ei, mutta joka tapauksessa aika rennosti on otettu.
Olen alkanut hermostua etenemättömän remontin suhteen, ja tänään onkin tehty jonkinlaisia pieniä ”rempan pohjustuksia”. Toimintasuunnitelma pikkueteisen, välihuoneen, kuistin ja vaatehuoneen suhteen on nyt laadittu. Seuraavaksi pitää vain hakea tarvittavat materiaalit ja alkaa oikeesti paiskimaan välillä hommiakin. Lattioiden hiomista, seinien, lattioiden ja kattojen maalaamista. Onhan sitä siinä.

Remppaa, remppakarkkia ja dekkareita. Aika kivaa sisältöä lauantaille.
Illaksi mies lupasi tehdä pitsaa, ja laittaa netflixiltä jotain jänskää pyörimään.
Sounds like a good plan!

Leppoisaa viikonloppua!