>No ei tullut tulppaaneja ei. Oli taas sellaisia kuolemaa vaille valmiita puskia tuolla kaupassa tarjolla, että jätin ostamatta. Mutta postista kipaisin hakemassa paketin, joka itseasiassa tuli jo ennen loppiaista. Nimittäin uusi festivo!
Meillä oli tuossa ennen joulua hassu tapahtuma, kun Iittalan festivo pamahti katki. Siinä paloi kynttiläkin silloin, ja onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin. Ystäväni työskentelee kyseisessä lafkassa, ja neuvoi minua laittamaan kynttilänjalan postissa Iittalalle. Ja, kuin junan vessa, toimi kotimaisen yrityksen asiakaspalvelu. Kera anteeksipyyntöjen sain siis uuden kynttilänjalan ja hyvän mielen. (Pistää muuten silmään tuo uuden ja vanhan ero. Uusi (pienempi) jalka on paljon kirkkaampaa lasia. Eikä ole pölyinen tuo isompi, että turha miettiä!)
Laitoin jalkoihin iloiset kynttilät kun ei niitä kukkia ollut. Piristävät nämäkin. Näitä Festivoja vois vaikka kerätä enemmänkin. Olisivat kivoja värikkäiden kynttilöiden kavereina.
Bambi asustelee kaksin äitinsä kanssa. Olen vähän miettinyt, josko sille hommaisi isähahmon. Ehkä ensi jouluksi. Vähän niin kuin joululahjana.
Tammikuun ideana oli karsia tavaraa. Miten kummassa tää meni taas tähän… Ei kynttilänjalkoja tai isähahmoja. Päätös!

>Olipäs päivä! Aamupäivällä keksittiin Nannan parin euron lamppuvinkistä lähteä ajelemaan Clas Ohlsonille (lähimpään on reilun tunnin automatka), ihan silläkin verukkeella, josko tuo ikiliikkuja edes autossa hetken nukkuisi. Eipä ole enää tasaisesta hurinastakaan apua, mutta lamput ja johdot saatiin, joten ihan turha reissu ei tullut. Parin euron lampuille tietysti tuli hiukan enemmän kokonaishintaa kun lasketaan matkakin siihen päälle. Joskus on kuitenkin kiva tehdä jotain spontaania. Piristävä juttu!

Nappasin ennen lähtöä muutaman kuvan kivoista uusista väriläiskistä. Muistatteko sen meidän ison virkatun päiväpeitteen?! No, joka tapauksessa se joutui Alman hampaisiin, ja suoraan sanottuna meni aika rujoon kuntoon. Koska äitini on virkannut peiton, ei hänelle jäänyt kauheasti vaihtoehtoja, ja niinpä peitto suuntasi nyt joulun jälkeen korjauskäynnille. Sopimuksena on, ettei peitolla ole kiirettä takaisin. Hätä ei kuitenkaan ole päiväpeiton kokoinen (enkä puhu nyt äidistäni); Makuuhuoneessa majailee nimittäin uusi ihana täkki! Peitto on vanha, ja löytyi sukulaisten vintiltä. Täysin käyttämätön ja siisti. Joku oli sen aikanaan huolella pakannut. Valmistajan pahvinen lappukin roikkui yhä paikallaan, kunnes Alma repi senkin riekaleiksi. (Huolestuttava kaava!)
Eilen nappasin Indiskasta mukaani suloiset posliininupit, jotka näillä minuuteilla ovat paikallaan keittiön ja työhuoneen komeroissa. Huoneissa on vanhat kiinteät paikalleen rakennetut kaapit, ja niiden vetimet oli ihan vain miehen rautakaupasta pikaisesti nappaamat. Molempiin huoneisiin ollaan ajateltu piristävää Hyasintti -tapettia, ja siksi halusin jotain pientä ja vihreää jo kokeeksi.

Univelkaa on vieläkin, mutta mieli on pirteämpi. Kiitos ihanista kommenteistanne ja hyllyvinkeistä! Niistä oli apua!
Nyt menen laittamaan saunan lämpimäksi, ja keitän kaakaota. Mukavaa lauantai iltaa!

>Ai eikö tää bloggeri päivitykkään itsestään!? Kohta viikko edellisestä postauksesta; Hupsis!
Olen käynyt hiljaista kamppailua itseni kanssa. Tehnyt päätöksiä, jotka tiedän järjellä ja sydämellä oikeiksi, mutta joista joudun mielestäni maksamaan liian kovan hinnan. Yrittänyt ymmärtää ja olla ajattelematta, kummassakaan onnistumatta. Lisäksi meillä vaeltaa öisin Herra Hakkarainen, ja jokainen voi vain kuvitella, miten arki sujuu 2-vuotiaan kanssa joka ei nuku. Tunnen itseni rättiväsyneeksi – sekä henkisesti, että fyysisesti. Ihan noin vain syitä hiljaisuuteen luetellakseni.
Mutta; Eteen päin, sanoi mummo lumessa, ja täällä sitä taas keikutaan. Pitää vain kestää se karu totuus, että kaikkea ei voi saada, ja sen kanssa on elettävä. Loppujen lopuksi se elämä kuitenkin on tässä ja nyt, eikä vasta sitten joskus.
Etsiskelin inspiksiä työhuonetta ajatellen, mutta pari söpöä ruusukuvaa tarttui matkaan. (Kokemuksia ikean expedit hyllyistä otetaan vastaan!) Oma kamera taitaa olla jo pölynkin peitossa. Ruusuista muistui mieleen kesä, ja kukapenkit. Melkein olin jo unohtanut, mitä tuolla lumen alla onkaan!
Mitäs sitä naamaansa enempää kurtistelemaan, kevätä kohtihan tässä mennään! Huomenna kaivan kameran esiin. Kuullaan ja nähdään! Mukavaa perjantai iltaa kaikille!