>
Ovella on, ja kolkuttaakin jo. Hiukan tuli mutkia matkaan, ja mukaviakin sellaisia. Voisi ajatella, että aikataulu petti ja nyt on joulukiire, mutta eipä oikein tunnu siltäkään. Ei stressiä, ei minkäänlaista.
Lahjojen paketointia, ruokaostoksi ja pintapuolista siivoilua. Siinäpä ne tämän viikon jutut. Itse asiassa koko joulu tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta ajatukselta.
Joulukoristeita olen yritellyt laitella lähinnä Niilon iloksi. Kaikki ne suuret koristeluvisiot ovat jääneet suunnittelun tasolle. Itse asiassa punainen väri ei kuulunut niihin suunnitelmiin laisinkaan! Mutta tulee se joulu näinkin. Joka tapauksessa se sekoittuu tasaiseen arkeen, sillä töitä tehdään ensi viikonloppuna ihan kuten viikonloppuina yleensäkin. Ei siis mitään ihmeellisiä valvomisia juustojen ja viinejen seurassa.
Enää en yritäkään tavoitella unelmien kiiltokuvajoulua. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä, ja optimistista on tullut realisti. Parempi näin. Toki joulu yhä herkistää ja lapsen riemu palkitsee, mutta suoraan sanottuna päälimmäisenä mielessäni pyörii lähinnä vain se syöminen. Juuri nyt voisin vedellä napaani sen konjakkisinapin 🙂
Rehellisesti; Kaiken ruuanlaiton, leipomisen ja valmistelujen jälkeen kaipaan ehkä eniten sitä, että joku yrittäisi antaa myös minulle joulun tunnelmaa. Nähtäväksi jää 🙂
Joulumieltä siis kaikille!
***
