Viikko on mennyt kuin sumussa, sängyn pohjalla lähinnä. Ääni on yhä poissa, mutta muuten kai jo voiton puolella. Taitaa kuitenkin ottaa tovin, ennen kuin olo ihan täysin ”normalisoituu” ja kunto palaa ennalleen.

Sitä odotellessa!

 Ulkona on aivan ihana talvinen maisema. Lunta on tullut paljon, ja kaikki on puhtaan valkeaa. Toivottavsti talvi jatkuu sen verran, että pääsen siitä nauttimaan. Mutta eiköhän.

Juuri mitään kuvattavaa ei ole, mutta valo houkuttelee väkisinkin kameran äärelle. 

Mies osti vaaleanpunaiset tulppaanit ikään kuin ”parane pian” -kukiksi.

Mitään asiaa ei oikeastaan ollut, pääkin on ihan tyhjä.

Mutta toivottelen kuitenkin mukavaa viikonloppua jokaiselle, ja turvallista perjantai päivää kaikille taikauskoisille 🙂

Ensi viikolla toivottavsti jo reippaanpana!

Vähemmän kotia, enemmän minua. Varsin narsistista… Sisustaminen tökki, joulukoristeet tökkivät. Vähemmän aikaa tietokoneella, vähemmän ylipäätään omaa aikaa.

Oli isäinpäivää, synttäreitä, pikkujoulua, itsenäisyyspäivää ja joulua. Varsinainen juhlakausi! 

Koettiin luonnon voimat täällä sisämaassakin, ikimuistoinen joulun aika kaikkine kaatuneine puineen ja sähkökatkoineen.

Ainainen pimeys ja huonoja kuvia. Silti monta mukavaa muistoa ja valitettavasti vielä niitä ikäviäkin. Kunnes aika taas pyyhii ja kiillottaa.

Lämpimät kelit ja lumeton maa, silti joulumieli hiipi viimetingassa peliin.

Varsinainen vuosi, sanonpa vain! Mielettömiä juttuja, monta iloista ja ikävää yllätystä, puisevan tasaista arkea, kriisejä, onnen ja ilon hetkiä. Mutta sitähän se on. Noin niin kuin elämä yleensä. 

Life is like a box of chocolate 🙂

Onnellista tätä vuotta! 

Mitäpä pienistä kolhuista ja iskuista. Ei niitä näköjään vuoden päästä enää muista!