Mä taidan olla sellainen aika perustyyppi. Pidän monessakin suhteessa aika perusjutuista, mukavasta ja tasaisesta. Ei mitään ihmeellistä ja erikoista, vaan helppoa ja toimivaa. Eilen ripustellessani pyykkejä kuivumaan ja tänään selvitellesäni vaatehuonetta, huomasin selvän peruskaavan pukeutumisestani; Suosin mukavia housuja, yleensä farkkuja (mitä vanhemmat, sen mukavemmat), mutta nykyisin myös värillisiä puuvilla-/elastaanisekoitteisia pöksyjä. Mitä yläosiin tulee, omistan (ihan sairaan) paljon vaaleansinisiä paitoja, puseroita ja tunikoita. Muutamia valkoisia, ja vaalean beigeä löytyy myös. Neuleet noudattavat nekin samaa linjaa; Valkoinen, beige sininen…
Hetken ajan mietin hyllyjä tutkiessani ja vaatetankoja tuijotellessani, että onpas tylsää. Pitääkö tässä lähteä ostamaan komeroon jotain punaista, oranssia, keltaista ja vihreääkin. Ei kai. Loppujen lopuksi tämä turvallinen perusmukava kaava pelastaa aika monta aamua. Tuttu värikoodi vaatehuoneessa, ja aina on jotain päälle laitettavaa! Niin, ja pääasiahan on, että itse viihtyy!

Äiti-ihmisen perusmukava asu koostuu helpoista housuista yhdistettynä rentoon paitaan. Sään kestävä takki pelastaa silloinkin, kun olit lähes varma, ettei tänään pitänyt sataa. Iso kassi jonne mahtuu sekä omat, että muiden kuljetettavat, ja jalkaan supermukavat kengät. Huivilla voisi revitellä, mutta liikun tässäkin mieluummin mukavuusalueellani. Tämä yksilö löytyi viime keväänä miesten osastolta.

 

Facen puolella saittekin jo eilen hiukan maistiaisia Mekkotehdas-kirjan julkkareista. Juhlia vietettiin eilen, ja minulla oli suuri kunnia olla mukana. Mekkotehdas -blogin Sunna ja Kirsikka toteuttivat haaveensa ompelukirjasta, ja nyt kansien välissä on yksinkertaiset ja selkeät ohjeet sekä mekkoihin, asusteisiin ja pehmeisiin leikittäviin.
Julkistamistilaisuus oli kirjan, ja Mekkotehtaan, henkeen täynnä väriä, iloa ja naurua.

Eilinen ilta vierähti rattoisasti kirjan parissa. Päässä muhii aika monta mekkoprojektia ja pehmeää kakkua. Onneksi lähipiirissä on myös tyttölapsia! Kirjan kaikki mekko-ohjeet ovat kekseliäästi muokattavia ja malliltaan pitkäikäisiä. Kirjan valokuvat ovat Kristan ottamia, ja niiden avulla sukeltaakin aika ihanasti hulmuavien helmojen maailmaan.
Pieni herkistyminenkin tuli kirjaa lukiessa. Silmäkulmat kosteina kurkistin kirjan avulla myös tyttömäisyyteen ja tyttöjen elämään. Olen tässä poikien keskellä eläessä melkein unohtanut, mitä oli olla tyttö! Mieleeni tulvi lapsuuden kesät siskon ja naapurintytön kanssa melkeinpä tuoksuineen ja makuineen. Kirjaan on mielestäni ohjeiden lisäksi vangittu myös kaikki se, joka liittyy hulmuaviin helmoihin ja hiuspinneihin. Voi, miten kaipaankaan kesiä äidin ompelemissa mekoissa, paljain varpain kulkemista ja nukkeleikkejä syreenin varjossa!

Mekkotehdas; Kirsi Etula, Sunna Valkeapää-Ikola
Kuvat: Krista keltanen
Kaava-arkit: Paula Pärnänen
Graafinen suunnittelu ja kuvitukset Emmi Jormalainen
WSOY

 

Huh, sainpas vielä tänään arvottua viisi onnekasta Let me be – setin voittajaa.
Laitan voittajille postia vielä tänään. Kiva jos vastaatte pikaisesti, jotta saadaan palkinnot eteenpäin.
Tässä vielä voittajien nimet tai nimimerkit:
Onnellinen tyttö, Anne, Jenni A, Tuija, Joski

Huomenna olisi taas kiva Helsinki-päivä tiedossa. Kuvia ja tunnelmia siitäkin myöhemmin. Nyt vielä pakkailemaan kasseja, ja sitten nopeasti nukkumaan. Leppoisaa äitienpäivän iltaa teille!