Hurrrr, mikä viima. Puree luihin ja ytimiin, ja viilentää muuten myös vanhan talon. Sanonta ”sukat pyörivät jalassa”, sopisi kuvaamaan tilannetta parhaiten.

Pääsin tänään lähtemään koulusta tuntia aiottua aikaisemmin ja ennen kolmea ikkunasta pilkisti vielä viimeiset auringonsäteet. Oli pakko tarttua kameraan ja ikuistaa jouluruusu, joka jaksaa edelleen sinnitellä joulun loppumisesta huolimatta. Tosin iso kiitos kylmälle kuistille, joka on pidentänyt tämänkin kasvin elinkaarta. Jouluruusuissa kiehtovaa onkin juuri se, että kasvi selviää niin kylmissä olosuhteissa. Tuli vähän sellainen kohtalotoverillinen olo, kun lykkäsin puita pesään ja ryhdyin lämmittämään kotia. 🙂

Tänään on taas ohjelmassa kaikkea harrastuksista synttäreihin, mutta lupaan (ja vannon), että vastailen kommentteihinne mahdollisimman pian! Iloa ja lämpöä tiistai-iltaan!

Tallenna

Lauantaita! Tuntuu, etten ole enää pitkään aikaan jaksanut kauheasti ”sisustaa”. Siis tarkoitan, että meillä tuntuu näyttävän liki samalta vuoden ympäri, mikäli koristetyynyjen väripäivitystä kesän ajaksi ei lasketa. Niin, eikä kukkia. Ja vaikka jouluna nyt toki laitetaan sitä joulua esiin, mentiin tässäkin kohtaa tänä vuonna ennätyksellisen vähällä. Mutta yksi joulun alla tekemäni suuremmista sisustusratkaisuista (voitteko kuvitella suuremmista!) oli kantaa orkidearuukku työhuoneen ikkunalta pianon päälle. Ei siis mikään järisyttävän suuri juttu, mutta kaipa tätäkin voi sisustamiseksi kutsua.

Tuossa ruukussa on kaksi perhosorkideaa, jotka appiukkoni toi meille jokunen vuosi sitten joululahjaksi. Tai oikeastaan vain yhden, sillä toisen oli tarkoitus matkata eteenpäin mieheni veljelle. Siellä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kukkaa on tarpeetonta viedä tapettavaksi, ja niinpä molemmat ruukut jäivät lopulta meille. Alusta saakka kasvit ovat pysyneet jatkuvassa kukassa, ja vaikka välillä jokin kukkavanoista käy tiensä päähän, aukeaa seuraavat nuput kuin automaattisesti korvaamaan menetetyn kauneuden. Vasta joulun alla tajusin, että kasvin komeus menee oikeastaan vain hukkaan työhuoneessa, jonka ikkunalla on tusina muitakin ruukkuja.  Mutta sijoitus olikin aikoinaan ihan väliaikainen, tosin jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että väliaikainen on useimmiten se pysyvistä ratkaisuista pysyvin. Ainakin meillä. 😀

Pakkaslauantai on pyhitetty lakanapyykille, petivaatteiden ulkoiluttamiselle (yksi kohta tehtävälistasta suoritettu, hurraa) ja yleiselle siivoamiselle. Kunnon yksitoistatuntisten yöunien jälkeen kun tuntuu löytyvän energiaa näihin tekemättömiinkin juttuihin. 🙂

Leppoisaa lauantai-iltapäivää ja iltaa! ♡

Tallenna

Viikko sitten sekosin vielä päivistä, mutta paluu normaaliin rytmiin toi onneksi mukanaan myös viikonloppujen ihanuuden. Vähän kuin Peppi Pitkätossulla, joka halusi kouluun saadakseen lomat. Perjantai tuntuu tänään erityisen mukavalta, ja hei, neljältä on vielä valoisaa! Tai no, ei ainakaan pimeää.

Kauppareissulta mukaan tarttui tulppaaneja, jotka on muuten juuri tämän vuodenajan ihanuus. Pitkät kalsarit, paksu villapaita ja äidin neulomat villasukat kuuluvat nekin talviperjantain kotoiluun. Samoin takkatuli ja laatuaika hyvän kirjan parissa. Ajattelin myöskin napata illasta hetken itselleni ihan vain kuoriakseni talvenkuivattaman ihon itsestäni pois. Niitä juttuja, joita joka päivä miettii, että pitäisi tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan vain saa aikaiseksi. Myöskin pitkät yöunet tuntuvat taas enemmän kuin tervetulleelta, joten tänään kömmitään ajoissa nukkumaan ja herätään huomenna sitten siinä vaiheessa, kun siltä tuntuu. Joka tapauksessa levänneenä ja virkeänä.

Ja siinähän onkin jo ihan tarpeeksi yhdelle perjantai-illalle. Leppoisaa viikonlopun aloitusta myös teille!

Tallenna