Tänään juttua levollisen rauhallisesta makuuhuoneesta, sellaisesta joka kutsuu muutakin kuin pakollisille yöunille. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.
Syksyllä tuli tosiaan viisi vuotta tässä talossa täyteen, ja vaikka ensimmäiset vuodet elettiin enemmän ja vähemmän remontin keskellä ja remontoidessa, meidän makuuhuone oli se ihan viimeinen huone, joka sai uuden katon ja seinät. Tosin tänne muuttaessamme, tämä oli myös se ainoa huone, jossa alkuperäistä puulattiaa ei oltu peitetty korkilla, muovimatolla ja laminaatilla. Kuten muissakin huoneissa, täältäkin revittiin aika aikaisessa vaiheessa sähköt pois, ja tästä syystä yläkerran aulasta valui kaamea jatkojohtoviritelmä makuuhuoneeseen. Jos ihan suoraan sanotaan, huone ei valoisaan aikaan juuri houkutellut, mikä sinänsä on sääli ihan jo vanhan ruusukaapinkin puolesta. Mutta niin se valitettavasti vain meni, että muut huoneet nousivat tarvelistalla kärkeen, ja meidän makuuhuone jäi sitten roikkumaan listan viimeiseksi.
Makuuhuoneen valmistumisen jälkeen itselleni on ollut erityisen tärkeää, että huone palvelee muinakin aikoina, kuin vain pimeinä öinä. Viimeisen parin vuoden aikana lapset ovat kasvaneet sen verran, että saan itsekin joskus levättyä päiväunet tai ehdin muuten vain hetkeksi sängyn päälle lueskelemaan. Joka kerta, useimmiten sunnuntaisin, kun saan kellahtaa sängylle valoisaan iltapäiväaikaan, huokaisen jonkinlaisesta rakkaudesta tätä makuuhuonetta kohtaan. Kärsivällisyyteni palkittiin, ja hyvää kannatti odottaa.
Jotta makuuhuoneen ilme kestää myös ne päiväunet, vaaditaan sänkyyn tyynyjen, peittojen ja lakanoiden lisäksi myös päiväpeite, torkkupeitto ja muutama tyyny, joilla syntyy mukava lukuasento. En itse pidä siitä, että päiväpeitto viritetään koko sänkyä peittämään, vaan tykkään enemmän rennosti pedatusta vuoteesta. Siinä on sekin etu, että kylminä talvi-iltoina sänkyyn voi pujahtaa helposti päiväpeitettä riisumatta, jolloin päälleen saa untuvapeiton lisäksi myös paksun päiväpeitteen. Mutta, koska rento petaus jättää myös vuodevaatteet näkyville, päiväpeitto ystävineen kannattaa mätsätä yhteen lakanoiden sävyn kanssa.
Meidän makuuhuoneen värimaailma syntyy harmaasta ja valkoisesta. Näiden lisäksi tunnelmaa tekevät lämpimät luonnonsävyt. Lämpimän harmaa Amy-päiväpeite, sekä Amy-tyynynpääliset ovat puuvillasatiinia ja edustavat päiväpetauksessa sitä perinteistä puolta. Jotta lopputuloksesta tulisi kuitenkin rento, lisäsin sänkyyn valkoiset pellavaiset Candice-tyynynpääliset, jotka jatkavat Juliette-tyynyliinan sekä Juliette-helmalakanan valkoista linjaa aina alimmaisesta kerroksesta päälimmäiseen.
Vohvelipintainen Joelle-päiväpeite on pehmeää puuvillaa ja toimii kevyenä torkkupeittona. Juuri sellainen sopiva päiväunipeitto, josta riittää kaverillekin.
Vaikka meillä makuuhuoneet on yläkerrassa, eikä kukaan näe, onko peti pedattu vai ei, olen huomannut, että kun pitkän päivän jälkeen vihdoin saa sipsutella nukkumaan, kutsuu sänky huomattavasti viehkeämmällä tavalla, silloin kun peti on tehty. Se ylellinen hetki, kun saa siirtää päiväpeiton syrjään ja kellahtaa kirjan kanssa sänkyyn, on kuin ihana iltarituaali. Ja onpa sekin totta, että päivän viimeiset hetket sängysä loikoillen, on kiva viettää kauniissa ympäristössä. Puhumattakaan siitä, että nykyisin saa herätä kauniissa makuuhuoneessa, jossa ei enää risteile jatkojohdot villakoiria keräillen. 🙂
Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.
Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.
Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂
Maaliskuu, ja kevättä kohti mennään – pakkasesta huolimatta! Ja siitäkin huolimatta, että toukokuu on kuukausista se suosikkini, on maaliskuu kuitenkin jollakin tapaa se minun kuukauteni. En tiedä johtuuko se siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen syntynyt maaliskuussa, vai mistä, mutta tähän aikaan vuodesta koen ehdottomasti olevani parhaimmillani. Ikään kuin heräisin joka vuosi henkiin maaliskuussa. Ajatus kulkee ja kaikki näyttää helpommalta. Luin jostain joulun jälkeen, että suomalaisten ei pitäisi tehdä mitään isoja uudenvuodenlupauksia, koska pimeään vuodenaikaan emme ole parhaimmillamme, ja esimerkiksi isot elämänmuutokset ovat liian raskaita talven pimeydessä. En nyt muista, oliko tekstissä jotakin vaihtoehtoista aikaa noille elämänmuutoksien aloittamisille, mutta sanoisin itse, että maaliskuu on varmasti paras mahdollinen aika! Ollaan tiukasti kiinni arjessa ja rutiineissa, eikä kevätkään vielä viettele. Valoa kuitenkin riittää myös aamuihin ja iltoihin, mikä tekee päivistä huomattavasti pidemmän tuntuisia.
Maaliskuulle on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa ja tosi kivoja juttuja, mikä tietenkin sekin puolestaan nostattaa tämän alkaneen kuukauden pisteitä. Niistä jutuista kuitenkin vasta myöhemmin. Olen myös viime aikoina monta kertaa kuitannut lasten leivontatoiveet jollakin epämääräisellä ”katsotaan joku päivä” -fraasilla, että päätin tässä kuussa kyllästyttää jälkikasvuni leipomisella. Kakkua, pullaa, sämpylää… Kaivan lehmänhermoni sieltä jostakin kaamosvarastosta ja annan lasteni toteuttaa itseään. Joten kun esikoinen eilen kysyi, voidaanko viikonloppuna leipoa sämpylöitä, vastasin, että tietenkin voidaan! Tänään postilaatikkoon ilmestyi yksi ilmaisjulkaisu, joka piti sisällään vinon pinon erilaisia reseptejä. Ja kas, olen tässä kirjoittessani luvannut sämpylöiden lisäksi myös suklaapannukakkuja ja paria muuta herkkua. 🙂
Siitäkin huolimatta, että nyt olisi hyvä aika tehdä niitä isompia lupauksia, ajattelin kuitenkin pysyä näissä mukavissa jutuissa. Toki voihan se olla, että maaliskuinen energia johtuukin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen ottanut aika kirjaimellisesti lupaukseni panostaa pidempiin yöuniin. Sänkyyn olen nimittäin viimeisen viikon ajan mennyt jo yhdeksän jälkeen ja eilen otin lapset viereeni jo ilta kahdeksalta! Jos maaliskuu ei siis vielä tunnu ihan omaltasi, suosittelen kokeilemaan nukkumisen taianomaista vaikutusta!