Just nyt tuo pyyntö tulee mieleeni kyllä ihan vain peilin edessä. Flunssa on nimittäin vienyt viimeisenkin värin muutenkin kalpeilta kasvoilta. Poikkeuksena nenä, joka hohtaa iloisen punaisena. Ja näpyt. Kyllä se vain niin on, että hyvä olo ja terveys näkyvät juurikin kasvoissa. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Ja sitten ajattelin hehkua senkin edestä!

Mutta hei, jos elämästä tai naamasta puuttuu väri, niin hippasen sitä saa kuitenkin elämäänsä kotia piristämällä. Pelastin viimeiset kultapallot vielä maljakkoon, ja maljakon sujautin vihreään ruukkuun. Ai että mutta tuli pirtsakan näköistä. Pakko muuten myöntää, että syksyn tuleminen toi mukanaan myös ihan hirvittävän tapettikuumeen. Just nyt voisin tapetoida koko talon iloiseen kukkakuosiin, mutta onneksi en ole ihan kauhean impulsiivista tyyppiä. Ajatuksesta toteutukseen on onneksi matkaa, mutta tämä suunnitelma jääköön kuitenkin jossain muodossa korvien väliin hautumaan.

Viikonlopun huonekaluvalssi jäi osaltani aika pieneksi ja se näkyy edelleen tavaroina mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin kirjakaappien loppusijoituspaikkakin on vielä pieni mysteeri, joten kirjapinot lattioilla saattavat olla vähän pidempiaikaisempikin ratkaisu. Mutta kiva se on näinkin, äkkiä silmä tottuu! 😀

Muita värimanian kouriin joutuneita? Onko se tämä vuodenaika vai ihan vain minua?

Heipsan!

Syksyn tullen on taas aika poltella kynttilöitä, ja mitä tulee kynttilänjalkoihin, suosikkini on edelleen ENOn multi candle pin. Tuo musta lautanen mustine nauloineen on myös yksi niistä sisustusjutuista, joista saan eniten kysymyksiä. Koska muutama tiedustelu tuli eilenkin lisättyäni kynttilänjalasta kuvan instagramiin, ajattelin, että tämä vähäeleisen kaunis klassikko pitää ehkä esitellä uudelleen blogissakin kun se tässä kohtaa vuotta on kai jo hiukan ajankohtainenkin.

Tuo seitsemän kynttilän pidike on siis mattamustaksi käsiteltyä terästä ja kynttilät tökitään pystyyn noihin nauloihin tai neuloihin. Itse ostan Ikean halpoja kynttilöitä aina ison kasan ja polttelen niitä myös tässä multi candle kynttilänjalassa. Joskin noissa kruunukynttilöissä on se huono puoli, että kynttilän alapäässä se keskusta on monesti tyhjää täynnä, ja naulan kärki ei ota oikein mihinkään kiinni. Mutta valitsen kynttilöistä ne, joihin ei ole jäänyt reikää sydänlangan alapuolelle ja käytän sitten ne toiset muissa kynttilänjaloissa. Toki alttarikynttilät tai muut vähän tyyriimmät valontuojat olisivat parempia, mutta selllaisia ei täältä meiltä saa, ja siksi olen pitäytynyt helpossa ja edullisessa vaihtoehdossa. Naulan kärki on sen verran pitkä, että kyllä siinä pysyy kynttilä, vaikka ei ihan piukassa istuisikaan. Jotenkin tähän mielestäni kuuluukin sellainen ”ei ihan justiinsa, mutta sinne päin” tyyppinen fiilis. Multi candle pin on siitä hauska, että kynttilät valuttavat tässä helpommin steariinia (jokin vissiin väreilyttää noita neuloja), mutta sekin on vähän se juttu. Aluslautasen kuuluukin mielestäni olla jonkinlainen steariinitaideteos, omanlaisensa installaatio. Olen toki huomannut, että noiden valkoisten roiskeiden irrottaminen lautasesta on lapsile jotenkin erityisen miellekästä, mutta ainahan siihen sitten sulaa uutta tavaraa, joten ei tuokaan ole vaarallista. Paitsi tietysti jos kynttilät palavat, niin silloin lasten on syytä pysyä kaukana, oli kynttilät sitten missä tahansa. 🙂

Omavaraisuusaste kukkasissa alkaa selkeästi heikkenemään, mutta piristin itseäni viikonloppuna hevoskastanjan oksilla. Jotenkin noi pallukat nyt vain tuntuivat kivoilta yksityiskohdilta. Tosi syksyisiä, mutta kuitenkin omalla tavallaan. Vihreää yhä.

Edelleen flunssassa, mutta eiköhän se tästä. Kivaa iltaa!

Hej!

Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂

Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!

Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!

 

Leppoisan rauhallista sunnuntaita myös teille! ♡