Lauantaita!

Niin se vain on, että toiset syyspuuhat innostavat enemmän ja toiset vähemmän. Mun sisällä asuu sellainen näpertelijä, joka paljon mieluummin näpräisi kaikkea pientä kivaa, kuin haravoisi puolen hehtaarin metsää. Niinpä päätin tänään karsia villiviiniä, ja kieputella siitä vähän kranssia ja kynttiläkruunun koristetta. Oikeastaan villiviinien leikkely oli siinäkin mielessä tarpeen, että ne on kesän aikana haudannut mun parvekekorit rapunkaiteelta. Ja koska niissä koreissa on edelleen lumihiutaleet (hyvässä kukassa tosin), jotka pitäisi kai päivittää johonkin talvisempaan. Päätin siis puuduttavan haravoinnin sijaan tarttua enemmän innostaviin hommiin.

Mä olen yleensä joka vuosi karsinut villiviinä. Vanha imukärhivilliviini kestää kyllä syksyistäkin leikkelyä, kunhan ei ihan juuresta ala pilkkomaan. Viime syksynä tämä kuitenkin jäi tekemättä, ja siksi ehkä tilanne menikin jo kesällä niin pahaksi. Joka tapauksessa näistä on kiva kieputella kaikenlaista, ja ajanmyötä kranssit vain kaunistuvat.

Ostin Jotexilta tuollaisen aika perus kynttiläkruunun (mainoslinkki) kasvihuoneeseen ja ajattelin, että sitä on kiva koristella hiukan vuodenajan mukaan. Noista notkeista villiviineistä kun kieputtaa siihen ensin pari kierrosta, joukkoon on myöhemmin helppo saada ujutettua kaikenlaista kivaa.

 

Täytyy sanoa, että täällä on ollut sen verran kylmä ilma, että jos kasvaria ei olisi, olisi saattanut jäädä askartelut tekemättä. Ja olen aika tyytyväinen muuten tuohon betonilattiaan, koska se on ihan äärettömän helppo lakaista puhtaaksi. Ihanaa kun paikka, jossa voi toteuttaa itseään ja roskata ja sotkea ihan rauhassa!

Siitä tuli ihan kiva. Joulun tullen ehkä vielä jotain pientä koristetta, mutta kelpaa noinkin.

Oikein ihanaa lauantain jatkoa ja leppoisaa iltaa! ♡

 

Kasvihuone kasattu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa. Kasvihuonepostaukset löydät täältä.
Tarvikevyö/-essu saatu blogin kautta / Univormu

 

 

Keskiviikkoa!

Eilinen räntäsade yltyi sen verran kovaksi, että maa oli aamulla paikoitellen vielä valkoinen. Tuntuu jotenkin hirvittävän aikaiselta lumelle tai rännälle, mutta niinhän sitä satoi oikein kunnolla vuosi sittenkin. Olin nimittäin vuosi sitten juurikin tällä samaisella viikolla äidin kanssa Ikeassa ja lapset olivat sillä aikaa tehneet isänsä kanssa lumiukkoja. Tänä vuonna asiat hetettiin nurinpäin, ja lapset lähtivät tänään käymään isänsä kanssa Ikeassa ja minä jäin kotiin. En toki tekemään lumiukkoja, ihan vain töitä. Mutta hetkellinen työrauhakin on ihan luksusta ja laskee omalta osaltaan stressitasoja. Eilen pidin sellaisen säläpäivän. Tein kaikki ne pienet kirjalliset työt, jotka olen työntänyt aina vain eteenpäin parempaa ajankohtaa odottamaan. Puhdistavaa kun saa viivata yli rivejä to do -listastaan!

Mulla on edelleen ulkona lumihiutaleet ruukuissa ja kaikki lehdetkin on yhä maassa ja kukkapenkit siistimättä. Luotan siihen, että talvi ei ole tulossa ihan hetkeen, ja ehdin vielä laittamaan pihaakin talviteloille. Ja jos nyt kuitenkin sattuisi niin, että pysyvä lumi sataisi jo, kaiken tekemättä jätetyn löytää kyllä sitten keväälläkin! 🙂

Vehreä jokimaisema makkarin ikkunoiden takana on vaihtunut syksyiseen ja vain naapurin suuli ja kanala värittävät näkymää. Vaikka kesällä makuuhuoneeseen tulee kannettua kukkia ja kesäiltoina sängyssä saa köllötellä vailoisaan aikaan ympärilleen katsellen, koen, että makuuhuoneen merkitys itselleni kasvaa kuitenkin juuri tässä kohtaa vuotta. Miten ihanaa on oikeasti illalla kömpiä sijattuun vuoteeseen ja sujahtaa peiton alle lämpimään. Koen joka syksy, että unentarpeeni nousee entisestään ja sänkyyn sujahtaminen iltaisin on päiväni kohokohta. Tosin tämän syksyn aikana olen huomannut muutoksen ja luulen tulleeni vanhaksi; Unta ei nimittäin enää vapaapäiväaamuina riitäkään kovin pitkään. Olen myös huomannut selkeän yhteyden liian pitkillä yöunilla ja päänsäryllä. Joten ehkä olen vain sitä lajia, jonka on päästävä vuoteeseen illalla aikaisin ja oikeassa mielentilassa. Niin tai näin, makuuhuoneen viihtyvyys korostuu juurikin näin syksyllä, vaikka voisi ajatella, että se on vain pimeä paikka jossa käydään nukkumassa.

Tiedä sitten johtuuko räntäsateesta vai mistä, mutta nyt on sellainen olo, että tekisi mieli vähän joulustella ja ainakin suunnitella kaikkea joulujuttua. Eilen iski myös ihan hirveä riisipuuron himo! Uusi Lantliv taisi ilmestyä myös eilen ja siinä tietenkin olisi joulua. Pitäisi kai päästä pikaisesti jonnekin mistä saisi irtonumeron. Olo on nimittäin juurikin sellainen, että joululehden selailu tekisi enemmän kuin terää!

Aurinkoista keskiviikon jatkoa! ♡

Hiphei ja maanantaita!

Täällä alkoi tosiaankin syysloma ja olen tässä viikonlopun ajan koittanut saada flunssa taittumaan, jotta lomaohjelmaan saadaan muutakin kuin pyjamassa haahuilua. Ei sillä, etteikö sekin olisi mukavaa, mutta sormet syhyävät jo syyspuuhiin ulos. Mutta tänään nyt ainakin otetaan vielä suhteellisen rauhallisesti. Huomenna onkin jo pakko päästä ulos!

Kun tuo Morris & Co X HM mallisto ilmestyi, mulla olis siitä heti selvä suosikki. Koska asutaan aika kaukana vaatekaupoista, yritin toki heti saada tuon mekon itselleni netin kautta. No niin yritti vissiin aika moni muukin. Harmitti joka kerta kun näin mekon jossakin kuvassa. Se oli se vaatehalutus joka mulla tälle syksylle oli. Vielä useaan kertaan yritin nettikaupasta mekkoa saada ja välillä näyttikin, että sitä on jäljellä muutama kappale, mutta sitten kyseistä tuotetta ei voinutkaan lisätä ostoskoriin. Luovutin.

Mutta sitten seuraavan äivänä oli työnreissussa Tamperella, ja kipitin ystävälle mekkoa H&M:n sovituskoppiin. Siinä pari myyjää järjesteli juuri rekille sovituskopeista siivottuja vaatteita ja iskin silmäni tietenkin heti tähän kuosiin. Kysyin, että onko tuo ainoa kappale ja selvisi, että se tosiaan on se viimeinen jäljelle jäänyt. Javielä mun kokoa! Siis mikä tuuri! Pikainen sovitus, ja kun myymälässä vielä kuulutettiin 20% alennuksesta, koin sen olevan viesti jostakin korkeammalta. Hintaa mekolle jäi pikkuisen yli 30 euroa ja voi että kun tulin iloiseksi! Välillä on pakko uskoa kohtaloon! 😀

Toistaiseksi mekko saa ilahduttaa ihan vain läsnäolollaan, mutta kun tästä saadaan flunssa voitettua, alan hulmutella noita helmoja oikein urakalla. Ja hei, tapettikuume on sekin hetkeksi ratkaistu. Ja tuli muuten halvaksi. 🙂

Mutta nyt on vuorossa lomalaisten ruokinta. Luvassa on tosin jonkinlainen nyhjäise tyhjästä -menu, koska kukaan ei ole käynyt kaupassa.

Oikein ihanaa uutta viikkoa!