Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman ”koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset ”ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa. 😀

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. 😀 Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne. 🙂

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen ”duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin. 😀

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.

Niin se meni lomaviikko, että hups vain. Vatsat on täytetty mummun  lasagnella (jota on jääkaapissa vielä huomiseksikin) ja pitkien yöunien lisäksi on ehditty tehdä kaikea sitä, mitä arkena ei muuten ehdi tehdä. Ykkösenä se sosiaalinen elämä ja laatuaika tärkeiden ihmisten kanssa. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa rentoutua ja nautiskella joutilaisuudesta.

Aurinkoinen perjantai puski ainakin itselleni kovan siivousvimman, jota aion laannuttaa myös huomenna. Ilman stressiä ja pinta ja huone kerrallaan. Muistattehan, että vielä tänään ehditte osallistua Sinituotteen arvontaan! Jos aurinko ei inspiroi siivoamaan, niin ehkä uudet siivousvälineet. 🙂

Perjantai-iltapäivään mahtui ulkona syömistä ja kahvittelua kaupunkireissun muodossa. Niin ja Tubetour, jota esikoinen oli odottanut jo pitkään. Jotenkin niin symppistä tuo fanittaminen, ja vaikka sitä ei aina itse jaksakaan ymmärtää, niin muistutin ystävää, että samanlaisia me oltiin siihen aikaan kun New Kids On The Block oli kova juttu. Tosin näitä tähtiä ei koskaan päästy moikkaamaan, saati että oltais saatu onnistunut yhteiskuva itsestämme ja idoleistamme. Tärkeitä juttuja tietyssä iässä kuitenkin. 

Mutta kyllä pyjama ja villasukat ovat kova juttu ihan joka perjantai. Nyt niitä ja iltapalaa. Ja sitten laadukas tunti herra Hercule Poirot seuranani.

Ihanaa viikonloppua! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heips!

Maanantaina postilaatikkoon tipahti uusi Willab Gardenin kuvasto, ja jos sitä selattiinkin vuosi sitten malttamattomana, niin ei kuulkaa yhtään helpota kärsivällisyyttä, vaikka kasvihuone jo pihassa onkin. Tuli nimittäin aivan mieletön hinku saada kevät ja kesä. Tänne. Nyt ja heti. Eikä asiaa helpota sekään, että Instagramissa näkee monien jo puuhastelevan kasvihuoneissaan. Vadelmavenepakolaisuus jonnekin Ruotsin eteläosiin houkuttaa erityisesti juurikin keväisin, eikä tämä vuosi suinkaan ole poikkeus. Osasyynä tietenkin kasvihuone, ja toisaalta erityisen aikaiseksi ounasteltu kevääntulo skånelaisille.

Kasvihuoneen sulat ikkunat ovat toki voitto jo nekin. Ja kun lapioimani polku (joka ei sitten mennyt ihan lankasuoraan pariovien kanssa :D) paljastaa sekä nurmikon, että kattavan valikoiman peuran ja jäniksen papanoita, on kevät tietenkin lähempänä kuin kuukausi takaperin. Käytiinkin eilen haistelemassa kasvihuoneen ilmaa ja hiottiin paperille viimeiset suunnitelmat heti keväällä tehtävistä jatkotoimenpiteistä. Sen verran tuulelta ja sateelta suojaisessa kasvihuoneessa oli lämpimämpää kuin ulkona, että päätin heti seuraavan aurinkoisen plussapäivän tultua juoda kahvit lasikaton alla ja tehdä kasvihuoneen kevätsiivouksen.

Maisemat ja kasvihuone eivät ehkä juuri nyt inspiroi ulkonäöllään ja kukkeudellaan, mutta toivottavasti sitten viimeistään kesällä. Olen nimittäin virallisesti Willab Gardenin inspiraatiobloggaaja, mikä tietenkin asettaa myös pieniä suorituspaineita. Mutta ehkäpä tämä titteli tulee lunastettua kunhan pääsen hiukan möyhimään multaa. Juuri nyt joudun itsekin keskittymään lähinnä sen kärsivällisyyden kasvattamiseen. 🙂

Ihan ensimmäiseksi kasvihuoneesta siivotaan joulu pois. Seuraavana onkin vuorossa jonkinlaisen istutus ja kylvöpöydän askartelu, vaikka esikasvatukset vielä alkukeväästä sisällä pitääkin tehdä. Mutta kyllä se tästä, ja kevätaurinko paistaa vielä minunkin kasvihuoneeseeni. Aivan varmasti!

Se, että sora-alue ja uuden kirsikkapuun paikka on piirretty nyt paperille, toimikoon ensihelpotuksena kevään kaipuuseen. Muuten ei auta muuta kuin mennä päivä kerrallaan kasvihuoneenkin suhteen.

Ihanaa iltaa, ja terveiset mummulasta! ♡