Hellurei ja maanantaita!

Kerroin heti vuoden alkajaisiksi, ettei meidän yläkerran aula ole sitten loppukesän ollut entisensä, ja lupasin palata aiheeseen, mutta vissiin sekin on sitten jäänyt. Korjataan kuitenkin tilanne nyt. Sillä niinhän ne sanovat ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”. 🙂

Yläkerran aula -tunnisteen takaa löytyy postauksia ja kuvia siitä, mitä tämä tila on ennen ollut. Periaatteessa ihan kiva ”välitila”, mutta suoraan sanottuna enemmänkin sellainen hukkatila. Nämä tällaiset huoneet on paikkoja, jotka näyttävät kivoilta kuvissa, mutta niiden käyttöaste on jotakuinkin täysi nolla. Tässä tapauksessa aulatilan tärkein tehtävä oli kirjojen säilytys.

No viime kesänä tuli sitten pakottava tarve saada esikoiselle oma iso huone, ja muutaman yön sitten pyörinkin sängyssä ja mietin, että mites mä sellaiseksi muutun. Kylmät vintit on toki vielä ottamatta käyttöön, mutta projekti vaatii paitsi aikaa, myös rahaa. Niinpä sitten asetuin makuulle yläkerran aulan kirjakaappien eteen ja totesin, että jos minä mahdun siihen pitkin pituuttani, siihen mahtuu myös Klaaran sänky, joka on tehty aikana jolloin ihmisen keskimitta oli jotakin 160cm ja rapiat.
Ja siitä se idea sitten lähti. Ja niin lähti myös se puolivuotinen kirjakaappiprojekti, joka itse asiassa saatiin päätökseen vasta muutama viikko sitten. Ensinhän ne kirjat lojuivat keskellä pianohuoneen lattiaa, ja sitten olohuoneen puolella muutaman kuukauden kirjakaapin edessä ja tv-tasolla. Jouluksi sain toki kirjat kaappiin, mutta kaapin päällimmäisen osan mies asetteli paikalleen tosiaan vasta reilu kuukausi sitten. Mainittakoon tässä kohtaa, että emme ole edes hämäläisiä.

Tuo vanha sohvahan päätyi aikanaan Klaaran vuoteeksi, kun olimme luvanneet majoittaa sen, mutta paikkaa ei oikein tuntunut löytyvän mistään. Samaan aikaan Klaara piti siirtää pois pinnasängystään ja kaksi tarvetta kohtasivat. Kun kätevän emännän mittani osoitti, että Klaaran sohvasänky mahtuu oikein hienosti yläkerran aulaan, loppu olikin sitten jo helppoa. Vaatekaapista väännettiin hiukan kättä, sillä kannettuani sen paikalleen, totesin ettei se sopinut alkuunkaan yläkerran vessan ja esikoisen huoneen oven väliin. Mieheni vannoi, että silmäni tottuu kyllä ajan kanssa, ja niin siinä kai sitten kävi, koska nyt sen paikka tuntuu oikein luontevalta.

Huonekaluvalssin jälkeen meillä oli kaksi tyytyväistä lasta. Toisella iso oma huone ja toisella turvallinen välitila omana huoneena. Sellainen, johon uskaltaa nukahtaa yksinkin. Ainakin välillä.

Tämä aulatilan asukas on onneksi melko siisti luonne ja järjestelee lelunsa tarvittaessa vaikka pituusjärjestykseen. Ja ilmoittaa silmät kirkkaana siivonneensa huoneensa pyytämättä ja käyneensä vähän ”sisustamassa” myös veljensä huoneessa. Tiedä, mistä on tapansa perinyt, mutta homma toimii.

Edelleen meillä lapset viettävät suurimman osan ajastaan alakerrassa. Alakerrassa askarrellaan ja pelataan ja sinne kannetaan myös lelut. Mutta tavaroille on omat paikkansa ja se helpottaa myös lapsia huolehtimaan järjestyksestä. Ainakin osittain. Ja nyt silmä on tosiaan tottunut paitsi tuohon aulan vaatekaappiin, myös olohuoneen päällekkäin nostettuihin kirjakaappeihin.

Sellaista maanantaille. Ihanaa uutta viikkoa! ♡

No moikka!

Se olis maaliskuu ja perjantaikin vielä. Paljon hyvää mahtuu yhteen päivään. Aurinkokin jaksoi paistaa, vaikka pahasti pakkasen puolelle mentiinkin. Vähän siivousta ja kodin laittoa. Ja iltapäivälenkki auringosta nauttien. Alkava viikonloppu, kevään valo ja siisti koti.  Aika luksusta!

 

Meidät on kutsuttu tänään viettämään venäläistä iltaa, ja tulin vasta suihkusta. Eli nyt vain pikaisesti kuvia ja moi. Jatketaan toisella kertaa paremmin!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

No pöh! Odottelin niin kovasti aurinkoisen kaunista päivää, mutta ei se sitten oikein jaksanutkaan paistaa. Ja minulla on edelleen kahvihuonekaffeet juomatta. Jos vaikka huomenna! Mutta jos eilen oltiin vahvasti kiinni menneessä, niin otetaan tänään vastavuoroisesti tulevaisuus käsittelyyn. Mun sormet nimittäin syyhyää pahemman kerran kevään ja kasvihuoneen suhteen, joten sitä tänään. Lumien sulasessa ja maan ollessa vielä kylmä, oma piha näyttää surullisen ruskealta. Mutta kyllä se siitä vielä iloksi (ja vihreäksi) muuttu!

Kauniit kasvihuone- ja tunnelmakuvat ovat Weronican ihanasta blogista. Nämä kuvat on ollut mun suuri innoitus, sillä Weronicalla on samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi -kasvihuone kuin meillä. Ja kuten olen keronutkin, myös meidän muurista tulee keväällä tuollainen vaalea, kunhan saadaan se ensin kuivaksi. Ja eikö vaan olekin ihana just noin!?

Meidän on myös tarkoitus tosiaan tehdä tuollainen samanlainen sora-alue kasvihuoneen ympärille ja siihen haluaisin ovien molemmin puolin jotkin kivat istutukset.  Bongasin Jyskin sivuilta tuollaisen kivat korit, jotka sopisivat oikein hienosti tähän takoitukseen. Bergs Potterin ruukkuja meiltä löytyy jo ennestään, mutta eihän ruukkuja voi olla liikaa? Näissä on ihanat sävyt ja yhdistettynä vanhoihin ja patinoituneisiin punasaviruukkuihin kokonaisuudesta tulee sellainen kivan rosoinen. Ei liian tekemällä tehty, vaan lämpimän mielenkiintoinen.

 

Kasvihuoneen edustalle haaveilen penkkiä. Sellaista, johon voisi istahtaa puutarhatöiden lomassa tai sitten vaan hetkeksi ihailemaa tehtyä työtä. Mä nimittäin harrastan sitä paljon, ja miehen kanssa harrastetaan sitä yhdessä. Ne on ihania hetkiä ne. Tämän kyseisen penkin löysin Elloksen sivuilta. Olen myös ihan hulluna erilaisiin peltisiin kastelukannuihin, vaikka kokomusta orthexin kastelukannu onkin käytännöllisin ja kevein. Mutta erilaisia kastelukannuja pitää olla ja kasvihuoneeseen niitä on hyvä hamstrata ja sitten täytellä kerralla enemmän. Tämä kyseinen Ikean kannu meiltä löytyykin jo keittiöstä, mutta kasvihuoneeseen pitää ehdottomasti hommata toinen samanlainen.

Kasvihuoneen edustalle haaveilen erilaisten betoniruukkujen kokoelmasta. Pari jo valoinkin itse viime kesänä, kun kasvihuoneen pohjaa valettiin, mutta tarkoitus olisi, että jatkan harrastustani keväällä. Kaupastakin saa ihania ruukkuja, mutta kyllä itse tekemällä vain saa jotenkin sen oikean tunnelman.

Naissä kuvissa juurikin sekaisin ne Bergs Potteryt ja tavalliset punasaviruukut.

Jonkinlainen istutus- ja työtaso pitää myös miettiä. Puu näyttää ihanan rosoiselta, mutta pelti olisi tietenkin käytännöllinen.

Meidän kasvihuoneen muurista tehtiin tarkoituksella paksu, jotta sisäpuolelle jää tuollaiset kunnolliset ”ikkunalaudat”. Niihin on kiva sitten laittaa niin yrttiruukkuja kuin kahvikuppikin.

Itseäni innoittaa jotenkin tosi paljon juuri tällaiset kuvat. Vaikka tässä kuvienkin kasvihuoneessa puuhailee todellinen puutarhanainen, on estetiikka silti iso osa kasvihuonetta. Ainakin jotkin kauniit puutarhatyökalut haluaisin kasvihuoneeseen roikkumaan. Sellaiset voisi vaikka toivoa äitienpäivälahjaksi. Nuo kuvaan keräämäni löysin Mustilan Puutarhan nettikaupasta.