Oi ihanuus, se on perjantai! Ja erityisen ihana siitäkin syystä, että kalenteri on ainakin melkein tyhjä. Tuntuu, että nyt on taas ollut niin paljon kaikkea, että ihan sellainen tavallinen viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Haluan siivota, nukkua päikkärit, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, leipoa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantain spinningiin en tosin ehtinyt, mutta otan tämänkin menetyksen jollakin tavalla takaisin. Ja joo, ei kaikkea kivaa ehdi yhdessä viikonlopussa, mutta kun on iso liuta ideoita, niin joitakin saa varmasti myös toteutettua, eikä tule aika pitkäksi! 😀
Lumesta huolimatta meillä on aika keväinen fiilis niin sisällä kuin ulkonakin. Kasvihuoneessa kukkii ja olkkarin pöydälle ostin ihanan vihman, joka saa nyt ilostuttaa viikonlopun ajan sisätiloissa. Itse asiassa meidän tokkiksella oli myös orvokkeja, ja ehkäpä niitäkin pitää jo joku uskaltaa kasvariin laittaa. Lisätään viikonlopun listaan!
Oli kuulkaas melkoista vemputusta se eilinen twerkkaus! Ja taas tuli löydettyä uusi laji, johon mulla ei ole niin minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta. Mutta hauskaa oli sitten senkin edestä, ja lajina ehdottomasti sellainen, jota on kiva päästä kokeilemaan suljetuin ovin yhdessä ystävien kanssa. Minä onnistuin polttamaan jopa leukani lattiassa, kun yritin peppu pystyssä nousta päinmakuulta ylös. Ja välillä tuntui, että pakaran sijaan heilui ainostaan leuka tai silmä. Hirvittävän vaikeaa yrittää liikuttaa jotakin kehon osaa jännittämättä sitä. Mutta toisaalta vähän sellainen koukuttavakin laji, koska sitten kun sai jonkin pienenkin asian onnistumaan, niin tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. On oikeastaan ollut aika ihana huomata, miten paljon helpompaa aikuisena on kokeilla uusia juttuja, vaikka äkkiä voisi luulla, että asia on juuri toisin päin. Itse ainakin koen, että nyt aikuisena olen itseäni kohtaan huomattavasti lempeämpi, ja hyväksyn sen, etten ole kaikessa hyvä, enkä monessa asiassa edes sinne päinkään. Lupa olla äärettömän huono ja taito myös nauraa sille tosiasialle. Siinä yhdenlaiset onnenavaimet.
Tuo vaaleanpunainen väri on jotenkin niin sulattanut sydämen ja tuntuu istuvan olkkariin ihan mielettömän hyvin. Samaan aikaan raikasta, mutta rauhoittavaa, eikä missään nimessä imelän söpö. Siis mun mielestä! 🙂 Ja niin kivasti kuin se istui talven kylmään valoon, se sopii myös tällaiseen keväisempään kotiin. Noista vaaleanpunaisista yksityiskohdista kirjoittelin enemmän täällä. Muuten olohuoneen tyyliä enemmän tässä postauksessa.
Mulla on teille viikonlopulle postausta valmiina, mutta nyt tältä erää moikat. Olen varannut itselleni yhden lämpimän kainalon, suuren kulhollisen poppareita ja illan telkkaria tuijotellen. Siivota ehtii sitten huomenna! 😉
Ihanaa viikonloppua!
