kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Vaikka olenkin hulluna siivoamisen jälkeiseen olotilaan, niin täytyy myöntää, että mikään perusteellisempikaan puunaus ei vedä vertoja sille tunteelle, jonka keväiset puutarhatyöt antavat. Mistään ei tule samanlaista tunnetta kuin näissä pihahommissa, joissa työ aivan varmasti palkitsee tekijänsä. Toki kasvien kasvaminen ja siementen itäminen voivat ottaa aikaa, mutta perkaaminen, siistiminen, raivaaminen ja kaikki se muu puutarhatyö, on oikeastaan sellaista hommaa jolla saa aikaan näkyvää tulosta todella nopeasti. Ehkä se on juuri siitä syystä niin koukuttavaakin. ”Vielä nopeasti vähän tuolta ja tämä paikka valmiiksi”. Kun pääsee vauhtiin, on usein vaikeinta lopettaa.

Kevään ja kesän 2019 Emilian puutarhassa puuhaillaan kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Koetan kasata postauksiin aina joitakin ajankohtaisia puutarhatöitä ja toisaalta samalla vähän kertoa meidän pihasta ja puutarhasta.

Seitsemäs kesä vanhan puutarhan pelastamista on aluillaan ja edelleen ollaan niin sanotusti ”vaiheessa”. Äidin aikoinaan antama neuvo ”aloittakaa rapunpielestä ja edetkää siitä sitten eteenpäin”, on jossain määrin ollut käytössä kaikki nämä vuodet. Toki puita on kaadettu tontin rajoilta, mutta muuten nuo pihan uloimmat alueet on ollut pakko jättää vähemmälle huomiolle. Tuloksena tietenkin se, että pihapiiri kutistuu vuosi vuodelta, kun vesakot valtaavat tilaa. Yksi tällainen murheenkryyni on tämä kuvissa näkyvä paikka. Taustalla muutama vuosi sitten kaadetun metsän nuorta koivuvesakkoa. Juurestaan versoavaa kriikunaa, korallikanukoita, iiriksiä, pionia ja roppakaupalla syreeniä. Syyrenipuskat ovat levinneet alkuperäiseltä paikaltaan ja samalla tuo muutama vuosi sitten kaadettu metsä alkaa pikkuhiljaa sekoittua meidän puolella olevaan kasvustoon. Mutta toisaalta tämä on juurikin esimerkillinen tapaus siitä, että ihan kaikkea ei pysty hoitamaan yhdessä kesässä, eikä muutamassakaan. Nyt olen kuitenkin päättänyt pala palalta siistiä näitä rajaalueita ja rajata myös näille syreeneille oman paikkansa. Vanhat oksat (ne jotka eivät enää jaksa edes kukkia) pitää tietenkin poistaa, jotta nuoremmat jaksavat kukkia paremmin, ja samalla pusikon raja tehdä helppohoitoiseksi esimerkiksi nurmikon hoitamista ajatellen. Missään tapauksessa en halua vetää syreeniä täysin matalaksi, sillä pitäähän sen kukinnasta päästä nauttimaan. Paras tapa syreenin kohentamiseen onkin juuri sellainen maltillinen karsiminen. Samanlaista karsimista teen myös korallikanukoille, jotka muuten loikkivat pitkin pihaa ja leviävät juurruttamalla oksiaan maahan.

Oli kyse siten korallikanukan vanhoista sitkeistä varsista, paksuista syreeneistä tai vaikka kriikunapuun leikkaamisesta, raivaussaksilla nuo on helppo katkoa haluamastaan kohdasta. Meiltä löytyy paritkin tuollaiset Fiskarsin pitkävartiset raivaussakset, joilla on helppo päästä isommankin pusikon keskelle ja noukkia terään juuri ne halutut oksat. Uusi PowerGear -malli on entistä kevyempi ja sillä työhön saa jopa kolme kertaa enemmän voimaa. Raivaussakset on tarkoitettu yli 50mm paksuille oksille, ja pitkien kahvojen ansiosta paksukin oksa katkeaa kevyesti. Ranteessa ei siis tarvitse olla erityisen paljon ruista, vaikka haluaisi raivata vanhempaakin kasvustoa. Ja jos hommaa on paljon, kuten minulla, työkalun keveys ja kevyt käyttömukavuus korostuvat entisestään. Varsinkin alaspäin työskennellessä on tärkeää, ettei selkä kaarella tarvitse taistella pitkään painavien leikkureiden kanssa.

Jos tarkoitus on vain latvoa pensaita, tai ylipäätään leikata kevyempää kasvustoa, riittävät toki ihan oksasaksetkin. Fiskarsin oksasakset on sellainen yleistyökalu, joita meillä useampi kappale. Yhdet eteisen laatikossa, muutamat ulkona varastossa. Viime vuonna taisin kulkea muutaman viikon Fiskarsin oksasakset takintaskussa. Välillä hiukan ihmetellen, kun takki painoi toispuolisesti. Yhdet löytyivät vuosi sitten myös lastenvaunujen kuomutaskusta. Oksasaksilla voi leikata oikeastaan mitä vain, jopa läpimitaltaan parisenttisiä oksia. Ne ovat myös se puutarhatyökalu jolle on käyttöä ympäri vuoden. Oli kyseessä sitten havunoksista joulun alla tai pajunkissoista keväällä, oksasaksilla pärjää varmasti. Käytössä tärkeimpiä ominaisuuksia on kevyt käyttömukavuus, joka ei vaadi erityistä puristusvoimaa, sekä yhden käden lukitusmekanismi. Näin toisen käden saa nopeasti vapaaksi ja sakset sujautettua vaikka takataskuun.

Itse käytän oksasaksia myös perennapenkkien perkaamiseen. Pitkä suora komeamaksaruohoa on helppo siistiä napsimalla viimevuotiset varret ja haravoimalla sitten vain suora puhtaaksi. Ylipäätään perennoja siistiessä keväälläkin on tärkeää, että kukkavarret leikkaa, eikä yritäkään saada kaikkea pois pelkästään haravoimalla. Nimittäin sillä pelkällä haravalla saa yleensä helposti myös juuret mukana. Varsinkin kovin pinnassa olevat juurakot irtoavat äkkiä, jos niitä ryhtyy repimään vielä jäisestä maasta. Ensin leikkaus, sitten vasta kevyt siistiminen haravalla!

Tuossa perkaustyössä käy monesti niin, että oksasakset tulee laskettua välillä alas, ja sitten huomaatkin pyöriväsi paikallasi ja miettiväsi, että mihin ne laskitkaan. No nyt ongelmaan on apu, sillä uusi valkoinen malli pistää silmään huomattavasti paremmin. Ohileikkaavat valkoiset Fiskarsin P57 oksasakset ovat erityisen kevyet ja malliltaan myös kohtalaisen sirot, joten ne istuvat hyvin naisen käteen. PowerLever mekanismi keventää työtä, koska saksien asento myös palaa kevyesti ja yhden käden lukitus onnistuu niin vasemmalla kuin oikeallakin kädellä. Samoin kuin raivaussaksissa ja puutarhatyökaluissa ylipäätään, kannattaa sijoittaa toimiviin välineisiin. Puutarhatöiden tarkoitus ei ole tuottaa jännetuppitulehdusta tai muitakaan vaivoja! Ihan alusta asti kun pitää huolen siitä, että kroppa ei joudu luonnottomalle koetukselle, työssä pysyy myös mielekkyys.

Kevään ensimmäisiä puutarhatöitä ovat siis nämä siistimiset ja raivaamiset. Kun maa ja oksat ovat vielä paljaita, homma on helppo suorittaa ja samalla myös uudesta kasvustosta tulee helppohoitoisempaa. Ihanteellisinta olisi tietenkin jos kevättöille voisi pyhittää kokonaisia päiviä, mutta koska sellainen laatuaika on harvassa, yritän olla itselleni myös armollinen. Kaikkea ei voi, eikä kuulukaan saada valmiiksi yhdessä keväässä. Puutarhatöiden ei pidä tuntua uuvuttavalta työleiriltä, vaan enemmänkin laatuajalta. Raitista ilmaa ja liikuntaa, ja ennen kaikkea se ihana tunne kun näkee työnsä tuloksen. Välillä pitää muistaa myös istahtaa alas ja ihan vain nauttia näkemästään!

Olen koko kevään päivitellyt sitä, miten myöhään pääsiäinen tänä vuonna on, mutta tiedättekö, kyllä se silti tuli jotenkin liian aikaisin. Mulla oli kamalasti ideoita sen suhteen, mitä leivon tai miten koristelen kotia ja tässä sitä nyt ollaan. Ei pajunkissoja, ei edes rairuohoa tai ohraa. Hävettää oikein. Ja siis mitään pullan, kakun tai pikkuleivän tapaistakaan en ole ehtinyt edes miettiä. Mutta kuten olen ennenkin sanonut pääsiäinen on siinä mielessä joulua parempi, ettei siihen liity niin paljon stressiä tai tekemistä. Ja nyt siihen ei oikeastaan liittynyt mitään. Paitsi loman odotusta.
Tänään nousin ennen viittä, ja tein muutaman työjutun heti aamulla, joten päästiin lasten kanssa aloittamaan loma jo iltapäivällä. Viimeviikkoisesta siivouksesta on vielä jotakin jäljellä, ja lopun hoitavat kukat. Kenties jaksan huomenna aamulla vähän imuroida, tai sitten en. Äiti ja isä toivat mulle terhakan näköisen rosmariinin, joten se on nyt meidän pääsiäisruoho tänä vuonna. Niin ja Klaaran päiväkodissa kylvämä. Onhan sitä siinä!

Lapsille ajattelin huomiseksi piilotella pääsiäismunat. Suurin riemu on kuitenkin se, että aamulla iskänkin pitäisi olla taas hetkellisesti vahvuudessa. Ja sitten huomenna siskoni tulee lasten kanssa mummulaan, joten meillä on laatuseuraa viikonlopun verran. Eipä kai siihen onnistuneeseen pääsiäiseen paljon muuta tarvita. Aurinko paistaa, ja jos jossain kohtaa jää luppoaikaa, niin sukellan pihatöiden pariin.

Jonkinlainen kauppareissu pitää vielä tehdä. Meillä tällaiset juhlapyhätkään ei oikeastaan aiheuta ruuhkaa, joten kevyesti päästään tässäkin suhteessa. Ja luotan siihen, että äiti pitää meidät lihassa ainakin osan pääsiäistä. 😀

Nyt hetkeksi sohvalle ja aivot narikkaan. Rentouttavaa pääsiäisen aloitusta! ♡

Moi, mun nimi on Emilia ja mä olen puutarhaholisti. Ja ei, mä en kaipaa asiaan muutosta, viihdyin näin oikein hyvin! Ja mikäs tässä viihtyessä, kun vihreää pukkaa. Uusi lumi oli todellakin vanhan surma ja nyt on varmasti jo kiritty ainakin osittain tuo takapakki taas kiinni. Sunnuntaina haravoitiin alapiha ja hiukan aloiteltiin tuon varsinaisen tontin puolella, mutta työtä riitttää yhä. Varsinkin kun jätin taas syksyllä kaikki niille sijoilleen. Ihan puhtaaksi meillä ei nurmikkoa nuolla keväälläkään, lähinnä ilmataan tuon lumen painama kerros ja kammataan isommat lehdet pois. Meidän ”tammilehdossa” on vielä sen verran nuoria puita, että osa pitää yhä lehdistään kiinni, mutta suurin osa kuitenkin saatiin haravoitua pois. Eikä mua itse asiassa edes haittaa, että ne tuolla pihan perällä happamoittavat maata, tykkään sammaleesta. Ja isot vanhat tammet pudottavatkin lehtensä alppiruusuille tuonne tontin rajaan, joten niille ei tehdä koskaan yhtään mitään. Helppoa!

Kukkamaita on tietenkin näin keväällä perattavaksi, ja alapihalla sain jo osittain tämänkin homman suoritettua, josko pääsiäisen aikana ehtisi sitten vaikka vähän jatkaa. Kasvihuoneessa mennään jo toista kierrosta, ja ensimmäiset sipulikukat piti laittaa jo pois. Helmilijat ja narsissit nakkasin kukkapenkkiin, jonne ne joko maatuvat tai sitten ne tuottavat iloa ensi keväänä. Joskus käy tuuri ja joskus ei, mutta tämäkään ei maksa kuin vaivan. Sormustinkukkien suurten lehtiruusukkeiden alla oli kivasti vapaata tilaa sipuleille.

Ja ruukkuihin sitten tilalle tietenkin orvokit. Voi että miten ihania nuo kevään ensimmäiset ovatkin. Ja ahkerasti kun nyppii, ne ilostuttavat vaikka koko kesän.

Nyt pitää vielä hetki nauttia tällaisesta kasvarin koristellummasta ilmeestä, sillä kohta meno muuttuu ja rosoisten saviruukkujen kaveriksi tulee muoviset taimiruukut. Voi olla, että pöytäkin pitäisi vaihtaa isompaan. Mutta ihan ykkösenä nyt pitäisi hommatta joku sääasema, joka tallentaisi ne kasvarin yölliset lämpötilat. En nimittäin osaa yhtään arvioida, mitenkä kylmäksi tuolla yön aikana vielä menee ja kuinka paljon kasvihuone antaa armoa. Maa kun vielä hohkaa kuitenkin todella kylmää alapuolelta.

Pian on jo purppuraomenapuu kukassa ja kaiken valtaa vehreys. Ei vain millään malttaisi odottaa, vaikka toisaalta se odotus taitaa olla osa tämän jutun viehätystä!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.