Voi että mä nautin tuosta lumen aikaansaamasta valosta! Vaikka tänään onkin ollut pilvistä ja (lumi)sateista, kuvaaminen on silti niin erilaista, kuin pimeinä ja mustina syyspäivinä. Tosin se kuvaamishetki on vieläkin lyhyt, mutta joulua kohti mennään, ja sitä kautta myös valoa kohti!
Stressitön viikko jatkuu hiukan epämukavissa merkeissä, sillä nyt tuntuu, että flunssa ottaa kovaan kouraansa, ja alkaa riepotella myös äitiä. Kaivoin kaapista anopilta saadut homeopaattiset helmet, ja lisäsin aamun tyrnikuormaa. Koko syksyn koputtelinkin mielessäni puuta, että miten ihmeessä sitä onkin säästynyt taudeilta. Taistelu nuhanenää vastaan on siis käynnissä, ja paras voittakoon!
Meillä on olkkarissa edellisessä postauksessa näkyvän sohvan toisella puolella tuolainen apteekkarin senkki, joka on oikeastaan vain tungettu paikalleen. Joku saattaa muistaa senkin vanhan kotimme keittiöstä, sen päällä oli vanha astiakaapin yläosa. Senkki on pidempi, kuin huoneita erottava seinänpätkä, eikä istu paikalleen lainkaan. Viime jouluna tässä oli joulukuusemme paikka, joten mietinnän alla on myös, minne sijoittaa kuusi tänä vuonna. Keittiössä olisi tilaa vaikka isommalle puulle, mutta muuten ”ei niin mieleiseni miljöö” työntää kuusta olkkarin puolelle. No, katsotaan, josko löytyisi hoikka yksilö, jonka saamme sijoitettua tänne löhökammariin.
Kaikki kaksi orkideaanikin päättivät lähestyvän joulun kunniaksi tiputtaa kukkasensa, joten valohoidosta nauttii nyt oliivien lisäksi kukattomat vihreät varret. Oliivipuiden suhteen olen toivorikas, sillä toistaiseksi jokainen on selvinnyt sisälle sijoittamisesta hyvin. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa!
Sytyttelen juuri kynttilöitä ja virittäydyn lumisen illan tunnelmaan. Lämmin viltti ja kainalo, sekä tuli kaminan valkea. Niistä taitaa olla tämä tiistai-ilta tehty.
Tunnelmallista iltaa myös teille!
