Otetaan tähän väliin pala tätä päivää, jottei vallan jumiuduta menneeseen.
Kuusi läks, tai oikeastaan se lähti jo perjantaina. Olisin mielelläni pitänyt sen pidempäänkin, mutta, koska meillä taas välipäivinä rymsteerattiin, ja tehtiin pieniä remppajuttuja, ei kuusi näyttänyt kaaoksen keskellä oikein miltään. Nyt kuusen paikalla on lukupaikka, tuoli kevään lehtiä ja unelmia ajatellen.
Perjantaina oli pakko ostaa iso kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Vaikkei pinkki sinänsä suosikkini olekaan, halusin jotakin värikästä ja energistä kotiin. Hiukan heikommanpuoleisen kukkavalikoiman edessä taivuin ruusuihin.

Odottelen juuri ystävääni meille loppiaisen viettoon. Tiedossa mitä todennäköisemmin naurua, itkua -ja kaikkea siltä väliltä. Ihanat pari päivää siis tiedossa.
Nyt lohta ja juureksia uuniin, salaattia kokoamaan jne. Ihanaa sunnuntaita ja leppoisaa joulun virallista viimeistä!

Arki on alkanut ja joulu on juhlittu, mutta tunnelmasta yritetään silti nauttia viimeiseen asti. Jos jotain hyvää vallitsevista sääolosuhteista pitää mainita, niin tänä vuonna kuusi ei ainakaan häiritse tiputtamalla neulasiaan. Se saakin ihan rauhassa seistä olohuoneen nurkassa tuomassa tuikettaan. Kannetaan se pois sitten ensi vuonna. Tammikuussa aloitan muutenkin kevään odotuksen. En ehkä odota nyt niinkään vehreyttä ja lumettomuutta (niistä on kyllä nautittu), vaan pitenevää päivää, auringonpaistetta ja valkoisia hankiakin jonkin verran. Valoa, sitä odotan ja sitä tarvitsen!

Tänään näissä raukeissa tunnelmissa. Hengailua villasukissa, töitä, kotitöitä, pihatöitä, salia – ja ehkä illalla perinteinen sohva ja Netflix. Onhan sitä siinä yhdelle sunnuntaille jo ihan tarpeeksi.
Ulkona paistaa, ja taidan kaapata Alman mukaani pikku kävelylle. Ties vaikka bongaisi leskenlehtiä! No ei ehkä sentään. Nyt kuitenkin paistaa, ja ilma on kuin maaliskuun lopulta. Nautin!!!!

Suloista sunnuntaita – sulle ja mulle!

Suuren juhlan tuntua, odotuksen tunnelmaa. Niitä leijuu jo ilmassa. Liian monta valvottua yötä takana, pätkivä muisti ja ahdistava, kurkkua puristava tunne, siitä, että jotain oleellista jää koko ajan tekemättä. Yritän hallita kaaosta kirjoittamalla asiat paperille, mutta aina ei muista edes kirjoittaa.

Todella pahoittelen, etten ole tarttunut kommentteihinne, enkä ole niihin vastannut. Vastaan kyllä. Vaikka sitten jouluna, lupaan! Nyt täytyy vain saada muutama muu juttu vielä pois jaloista. Ja toki olen ne kaikki lukenut, kiitos siis jättämistänne sanoista!

Hassua, muta tästä se alkaa; Matka kohti kevättä! Päivä pitenee pikkuhiljaa.
”Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää.”

Muutamia ostoksia (lähinnä perustarpeita), kuusen kaatoa, lakanapyykkiä ja yleistä kotihommaa. Jouluksi reissuun lähtevien sukulaisten moikkaamista ja Rocky Road -askartelua. Niitä tälle päivälle.

Mukavaa sunnuntaita ja aatonaatonaattoa!