Hitsi, miten pimeä päivä. Ulkona tuuli senkun tuivertaa, sade ropisee ikkunoihin, ja sisälläkin on kylmä. Vatsaflunssa on selätetty  ja vuorossa on ihan tavallinen flunssa. Kyllähän tässä jo saatiinkin kunnon sairastelukierre tällekin syksylle, hitto! Päässä humisee ja korvissa kutisee…

Pari hämärää kuvaa keittiöstä, tai lähinnä tuosta toisesta päädystä. Tässä me vietetään aika pitkälti päivät. Telkkaria keittiössä ei ole, mutta lapset leikkivät leluillaan, tai sitten keittiön pöydän ääressä piirretaan, väritetään, askarrellaan tai pelataan. Huone on talon lämpimin, koska lattian alla on kellari, ja alakerran kattilan hormi kulkee keittiön läpi ylös. Se näkyy tuossa korituolien takana, ja lämmittää siitä kivasti koko tilaa.

Eilen kannettiin yläkerrasta turhanpanttina ollut divaanikin tälle puolelle. Tuleepa sekin käyttöön. Taulun ajattelin ripustaa seinälle, mutta kuten oli puhetta, taidan ensin metsästää käsiini niitä taulutarroja!

Mustanruskea ruokapöytä muuttui valkoiseksi, ja huone on taas himpun verran valoisampi. Tämä väri ei ole läheskään niin epäsiisti, kuin aikaisempi, joka näytti aina pölyiseltä ja likaiselta (ja tietysti myös olikin kumpaakin).

Nyt taikomaan ruokaa pikkupotilaille. Pysykäähän terveinä siellä!

Eli kuvia lastenhuoneesta.
Lasten valtakunta taasen on ehkä hiukan harhaan johtava, tuntuu kuin lasten valtakuntaa olisi koko muu talo, paitsi lastenhuone. Meillä kun on reilusti lelukorit ja satukirjat keittiössä, ja vietämme lähes kaiken ajan siellä.
Jotenkin mukavaa, kun koko perhe on samassa tilassa, ja kaikki puuhailevat juttujaa. Lastenhuone palvelee leikeissä oikeastaan silloin kun esikoisella on leikkikaveria, hän haluaa rakentaa suuren junaradan tai muun ison rakennelman, tai silloin, kun lapset tekevät majan kerrossängyn alapedille.
Kysytte usein kuvia lastenhuoneesta, mutta koska tuolla nyt ei juuri mikään ole muuttunut, en ole jaksanut kuviakaan päivitellä. Eilen, vaihtaessani Klaaran lakanoita, päätin kuitenkin nappasta jonkun kuvan. Toivottavasti näistä nyt on jotakin iloa!

Klaara nukkuu yönsä lastenhuoneessa, mutta pikkumies kömpii illalla meidän sänkyymme, josta kannamme pojan sitten jatkamaan uniaan omaan sänkyyn. Tosin yöt joina mieheni on poissa, ovat pojalle spesiaaleja. Hän tietää hyvin, että näinä öinä äidin vieressä saa nukkua vaikka aamuun.
Lastenhuoneessa nukutaan, mutta sillä on tärkeä merkitys myös säilytystilana. Molemmilla lapsilla on puinen vaatekaappi ja huoneessa säilytetään tietenkin suurin osa leluista. Lehtiä, kirjoja, värityskirjoja, pikkuautoja ja pehmoleluja. No, juttuja, mitä nyt lastenhuoneessa yleensäkin on….

Klaara nukkuu edelleen päästävedettävässä pinnasängyssään, johon hän muutti Leanderin kehtokeinun jälkeen. Vielä ei ole tullut tarvetta vaihtaa laidattomaan sänkyyn, ja toivon, ettei tulekaan, sillä pidän tuosta sängystä todella paljon.

Molemmilla lapsilla on samanlaiset vaatekaapit, ja ne on sijoitettu ikkunan molemmin puolin. Ikään kuin Klaaran puoli huonetta, ja Niilon puoli huonetta. Toistaiseksi tämä yhteismajoitus siis toimii meillä moitteetta.

Lastenhuone(kin) on yhä listaton, sillä tähän huoneeseen ei tule vielä sähköjä. Toiveissa nyt kuitenkin olisi, että tämä talvi saataisiin jo elää vähemmällä jatkojohtomäärällä, ja lastenhuokin saisi kiinteät sähkökalusteet.

Reipasta aamua ja iloista tiistaita!

PS. Laitoin eilen Instagramiin kuvan astiakaapista hyllyineen.

Vanhan herran muuttaminen astiakaapiksi on alkanut. Ylhäältä poistettiin hontelo hyllylauta ja vaatetanko, ja mulle jäi tietysti kaapin puhdistus ja siistiminen. Tässä nyt sitten olen koittanut miettiä hyllyjen määrää ja hyllyvälejä. Kaapin ala- ja yläosassa kun on nuo umpinaiset kohdat, jotka pitäisi saada myös hyödynnettyä. Ylin hylly menee kai aika korkealle, ja se ei saa olla yhtä syvä kuin kaksi muuta. Näin yläosaan saa säilöttyä kannuja ja maljakoita, joita ei tarvita päivittäin. Alin hylly taasen pitää kai sijoittaa tarpeeksi ylös, että alaosan tilan saa hyödynnettyä myös. Ja, lapsilta jos kysytään, kaappiin ei kannattaisi laittaa hyllyjä ollenkaan. Se kun olisi niin hyvä piilopaikka!

Kaikenlaisessa remontoinnissa ja sisustamisessa huomaan hermoilevani heti, kun jotakin pitää porata. Viime viikolla en saanut millään päätettyä sähköpistokkeiden paikkoja, ja tänään sama ongelma oli sähköjen läpiviennin kanssa. Nyt hermoilen kaapin hyllyillä ja taulut on yhä ripustamatta seinälle. Porakammo? 🙂

No, katsotaan mitä siitä tulee. Kai ne hyllyt sitten on mahdollista uudelleenkin kiinnittää, jos asettelu ei toimi!