Kunnon flunssahan siitä sitten kehkeytyi, tai olisiko niin, että edellinen sai uutta tuulta purjeisiinsa. Ei auta kuin kärsiä.
Mutta, tänään on niin hyvä postipäivä, että hetken jopa mietin, olenko vahingossa mennyt perustamaan sisustusliikeen. Hiukan harmitti, kun en ehtinyt perjantaina aikaisen lähdön vuoksi postiin, mutta sain odottamani paketin kuitenkin tänään, ja Rouva Postinkantaja toi vielä toisen ison pahvilaatikon ovelle. Niinpä maanantai on kulunut pyykinpesun, ruuanlaiton, niistämisen  ja ”kuorman purkamisen” parissa. Pieni nuhanenäinen apulaiseni kyllästyi puuhiin ja simahti keittiön sohvalle jo aamupäivästä, ja siinä tuo onkin nyt sitten kuorsannut jo pari tuntia.

Ihanat ihanat Hobstar -lasit ovat vihdoin mulla! Tilasin nämä oikeastaan joulukattausta ajatellen. Meillä kun on lähinnä vain nättejä jalallisia laseja, mutta ei mitään matalampaa ja samaan aikaan vähän juhlavaa. Ja kyllä, mun mieli vaeltaa jo aika pitkällä joulussa. Ehkä tämä vuoden pimein aika vaatii seurakseen sen joulunodotuksen; jokin valo tunnelin päässä. 🙂

Konepestävät lasit on tarkoitettu sekä kylmälle, että kuumalle juomalle, joten voihan näistä tarjoilla vaikka mitkä glögit ja totit. Ensimmäiseksi ajattelin kuitenkin kokeilla ihan vain lattelasina, vaikka kahvinjuonti sai pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt hankkia myös korkeampaa mallia…

Anyway, taas yksi syy lisää odottaa keittiön valmistumista ja avohyllyjä.

Nyt hetkeksi keittiön divaanille pötköttämään, ennen kuin eskarilainen tulee kotiin!

Kivaa maanantaita!

Kannoin tänään oliivipuun kuistilta sisään. Ihan vain siksi, että sisällä on niin kylmä, ja uskon huonelämpötilan olevan oliivipuulle mitä parhain talvehtimista ajatellen. Ja tietysti sillä, että näin sisällä siitä on enemmän iloa!

Olkkarissa ollaan jo nyt alle parinkymmenen asteen lämmössä, ja talven tullen huone kylmenee entisestään. Tai ainakin jos ei tule kunnon talvea ja lunta. Lumella kun saa suojattua kivijalkaakin kivasti. Mulla on myös kasvilamppu, jonka avulla aion huijata puuraukan uskomaan meidän olkkaria kreikkalaiseksi talveksi! 🙂 Eihän se punainen valo mikään sisustuselementti ole, mutta aion pitää oliivipuustani kynsin hampain kiinni! Mistä tulikin mieleeni, että pienempi puu on yhä ulkona! Hups!

Z1 -valaisin roikkuu edelleen olohuoneen katossa. Jotenkin se ei mene ihan yksiin tuon Tine K:n sohvapöydän kanssa, ja olenkin alkanut pohtimaan, siirränkö valaisimen makuuhuoneeseen jo, kuten aikanaan on tarkoituskin, vai jättäisinkö valaisimen tähän ja miettisin uutta sohvapöytäratkaisua. Mutta nämä on näitä, joita ei uskalla edes sanoa kotona ääneen. Tuokaan pöytä kun nyt ei mikään ihan hirveän vanha vielä ole, ja melkein itseni tuntien tiedän, että uusi sohvapöytä tarkoittaisi myös olkkarin ja pianohuoneen mattojen vaihtamista jne… Joo, taidan kiikuttaa valaisimen yläkertaan ja katsella olohuoneeseen  jonkin siromman valaisimen! Tulee varmasti halvemmaksi! 🙂

Kannatti muuten purnata siitä eilisestä pimeydestä! Johan paistaa ja kirkkaasti. Ilo on katsella myös puhtaiden ikkunoiden läpi!

Nyt lounasta pöytään, ja pienempi unilleen. Isomman kanssa jatketaan halloween-askarteluja. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Hei, ja ihanaa sunnuntata kaikille!
Täällä alkaa sairastelut olemaan voiton puolella, ja rehellisesti sanoen, toivon, että tässä tuli omalta kohdaltani kiintiö tältä vuodelta täyteen. Ja vaikka seuraavaltakin vuodelta, niin tylsää (ja raskasta) tuollainen petipotilaana oleminen on, kun ihan ei kuitenkaan voi petipotilaana sairastaa.

Pientä rimakauhua kolmen radiohiljaisuudessa vietetyn päivän jälkeen, tuntuu, kuin blogissa ei olisi käynyt viikkoon. Sainkin jo tuonne perheblogi? -postaukseen ihmettelyjä, kuinka ylipäätään olen ehdolla minnekään, kun blogissani ei ole uusia tapahtumia. Myönnän, että bloggaajalla olisi hyvä olla varastossa ”jemmapostauksia” tälläisten sairastelujen varalle, mutta itse koen mukavammaksi sitoa postaukset tähän hetkeen. Juuri nyt, on se, mitä haluan kirjoitaa ja teille jakaa. Ja, myönnän myös, että blogiin tulee juuri niin monta postausta, kuin ehdin ja pystyn luomaan. Jemmaan saakka niitä ei valitettavasti tässä elämäntilanteessa riitä.

Yritän tänään kuroa nuo kommentteihin vastailut ja palata muutenkin tähän bloggaajan arkeen. Kotona on myös aimo annos kotitöitä, jotka ovat saaneet odottaa itseään. Ihan pieni harmituksen aihe on myös keittiön työtasot, joiden kanssa oli alunperin tarkoitus tämä viikonloppu viettää. No, pienet viivytykset ovat remontissa enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.

Loppuun vielä superduo. Klaara soittaa ja Alma laulaa! 🙂

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä.

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!