Sillä aikaa kun yläkertaa, ja muitakin huoneita, hallitsee poikkeusolot, olen yrittänyt pitää keittiön viihtyisänä ja siistinä. Pitäähän sitä olla joku tila, missä sielu lepää ja stressitaso laskee. Joulu alkaa hiljalleen laskeutua sisustuksen joukkoon, vaikkakin varovaisin askelin vielä, ja aika neutraaleissa sävyissä. No, valkoinen joulu, kukapa ei siitä tykkäisi. Lumenpuutteen olenkin korvannut valkoisilla koristella ja kukilla, ja yritän pitää vettä vihmovan kelin ajatusteni ulkopuolella.

Kun olohuone ja pianohuone ovat ainakin jollakin tapaa remontin sijaiskärsijöitä, keittiössä on kiva istuskella ja nauttia kynttilätunnelmasta. Kuumaa glögiäkin on tullut nautittua oikein urakalla, ihan jo sen lämmitävän vaikutuksen vuoksi. Edelleen totean, että tämän enempää en ehkä itse joulua tarvitsisi ympärilleni, mutta punaiset tontut tuovat joulun lapsille, joten ne nostetaan esiin varmasti jo huomenna.

Lämmintä tunnelmaa lisää Beach Housen lahjoittama, uusi alpakankarvainen tyynynpäällinen. Pehmoisempi kuin mikään koskaan koskettamani talja, ihan kuin silkkiä. Väriksi valitsin Almost White -sävyn, jonka pinta on elävän näköinen juuri kirjavuutensa vuoksi. Ainakin Vepsäläisen valikoimista  löytyy jo näitä ihanuuksia.

Kuusi koreineen löytyy täältä, ja valkoiset koristeet puolestaan täältä.

Tänään nappasin kaupasta mukaani myös pari nippua valkoisia kerrottuja tulppaaneja. Ai että mutta on kauniita, ja niissä on vieno lupaus myös keväästä. Vajaa kuukausi, ja päivä taas alkaa pitenemään, joten eiköhän tästäkin pimeydestä vain selvitä!

Jos muuten tykkäätte tuosta tyynynpäällisestä, voisin varmaan saada myös yhden arvottavaksi teille!

Mutta nyt, arvatkaapas mihin mä riennän? No makkaria maalaamaan! Josko se yhteistyöllä etenisi vähän vauhdikkaammin. 🙂

Ihanaa iltaa!

Makuuhuone remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että olen pitänyt näppini erossa koko projektista. Jep, mä olen nyt ottanut itselleni tällaisen laadunvalvojanroolin, ja lähinnä seurannut vierestä mitä tapahtuu.
Viime viikolla meillä tosiaan oli ihan oikea remppamies hommissa, ja mitäs minä nyt siinä olisin osannut tehdä. Paitsi tietysti siirtää tavaroita ja osallistua muihin yhtä merkittäviin työnedistystehtäviin.

Nyt kun menossa on pohjamaalikierros, olen pessyt taitavasti käteni myös siitä. Samaan aikaan olen toki käyttänyt korvaamatonta aivokapasiteettiani, ja hommannut makuuhuoneeseen verhot, ja päättänyt kalkkimaalin sävyn. Onhan sitä jo siinäkin! 🙂

 Aika paljon on tullut kattoja ja lattioita maalattua pikkutunneilla, kun mies on ollut poissa, ja lapset nukkumassa. Suotakoon siis tämä järjestely joululahjani kohdalla. Tosin kun päästään pintamaaleihin, aion kyllä hypätä remmiin. Vaikka eilen jopa päädyin miettimään kaivataanko seuraani koko maalauspuuhassa, kun on kuulemma niin mukavaa kuunnella rauhassa musiikkia. Tämä johtunee kai siitä, kun kesällä boikotoin valittua maalausmusiikkia olohuoneen kohdalla.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oma turnauskuntoni alkaa olla loppumaisillaan tämän talon osalta. En tiedä johtuuko se tästä hemmetin sitkeästä flunssasta, vai ihan pelkästään väsymisestä, mutta juuri nyt on paukut vaan niin vähissä tämänkin projektin suhteen. Ja, vaikka uusi makuuhuone onkin ollut suuri haaveeni jo pitkään, nukkuisin varmaan lattiapedillä vielä ensi keväänäkin, jos asia olisi vain minusta kiinni. No, mutta sitähän tämä projekti on ollut alusta asti; Vuoron perään tsempataan toisiamme, ja kun toinen väsyy, niin toinen jatkaa. Periaatteessa remontti siis kysyy sitä parisuhteen yhteispeliä, mitä tarvitaan ihan perusarjessakin. Ja huumoria! Sitä tarvitaan tällä hetkellä ja paljon!

Makuuhuone, viimeinen iso puristus, ja sitten se olis siinä. Ainakin ensimmäinen kierros. Seuraavaa en jaksa vielä edes ajatella. Nyt pitää kaivella kaikki mahdolliset energiat jostain, ja saada se oikea innostus päälle. Ehkä jo viikonloppuna nukutaan taas sängyssä. Torstailla on tapana olla toivoa täynnä!

Hei ihanat.
Täällä paistaa aurinko ja maisema on kauniin valkoinen. Tosin, mikäli ennustuksiin on luottaminen, tuo valkoisuus alkaa kadota jo tänään.

No, lunta tai ei, joulua kohtihan tässä mennään joka tapauksessa.

Joka päivä on kiva nostaa esiin jotain jouluista, lisäillä juttuja sinne tänne. Eilen ullakon kylmyydestä pääsivät pienet Tine K:n kuusikoristeet, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa tarjotinpöydän kynttilärykelmässä. Toki tuo pöytäkin toistaa kivasti kynttilöiden tuiketta, mutta kuuset lisäävät sitä entisestään.

En tiedä pistääkö tuossa yhdessä kuvassa mikään teitä silmään, mutta omaa näköhermoani tuo pikkuinen muutos repii oikein voimalla. Nimittäin kattolistat olohuoneessa! Olen kieltämättä jo rinnastanut tuon listoittamisen helvetin jäätymiseen, mutta tietääkseni taisimme ehtiä kuitenkin ensin. Loput listat saadaan paikalleen, kun karmilistatilauksemme valmistuu. No, pieninä annoksina tätäkin herkkua.

Loppuviikon ratoksi olisi tiedossa maalausta. Seiniä, kattoja, ovia… Viime aikoina olen haaveillut paristakin taikanappulasta; Sellaisesta joka taikoo sinut silmänräpäyksessä paikasta toiseen ja sellaisesta, jota painamalla tämä remontti olisi valmis.

Joulupukkia ja taikanappuloita odotellessa… Tasan kuukausi tarttua siihen pensseliin ihan itse, joten ehkä sitä on vain kääräistävä hihat ylös.

Kivaa tiistaita!