Eilisistä bileistä on selvitty, ja elämä palaa taas omalle rauhalliselle uomalleen, ja desipelit tasolle, joka sopii mulle paremmin. Jälleen kerran nostan hattua kaikille niille opettajille, päiväkodin työntekijöille, lastenhoitajille, koulunkäyntiavustajille, kerho-ohjaajille, valmentajille ja muille lasten parissa tai lasten joukossa työskenteleville.
Olihan siinä eilen menoa ja melskettä, mutta kaikki meni hyvin ja lapsilla oli hauskaa. Ajatus siitä, että joulu on kuitenkin rauhoittumisen juhla, tuntuu nyt enemmän kuin mukavalta!

Arkeen palaaminen tarkoittaa jouluvalmistelujen ohessa myös sitä remonttiin palaamista ja tänään pitääkin taas viritellä koneistonsa oikealle moodille, jotta maalaaminen ja muu pikkupuuhastelu taas maistuisivat.

Maalattavista kohteista ei tosiaankaan ole pulaa, mutta jo jonkin aikaa olen miettinyt olohuoneen pöydänjalkojen ja puisen lampunjalan maalaamista hiukan tummemmaksi. Tai oikeastaan jopa mustiksi. Okkkarin pöytähän tuli meille tämän värisenä asiaa sen enempää miettimättä, kun Klaaran ristiäisten edelle havahduin, ettei meillä ole edes pöytää kastemaljalle. Halusin juuri tämän tarjotinpöydän, mutta aika oli kortilla, ja kun otin yhteyttä Nougatin Sannaan, olivat nämä harmaat jalat ainoat, mitä sillä hetkellä oli tarjolla. Sen enempää miettimättä tilasin pöydän ajatuksella, että jalat voi aina maalata. Kohta kolme vuotta ne ovat kuitenkin miellyttäneet mua ihan juuri tuollaisena, vaaleanharmaana, mutta vähitellen olen alkanut haikailemaan jotakin raamikkuutta myös olkkarin väritykseen.  Luulen, että pitäisi löytää jonkinlainen ”almost black” -sävy. Sellainen tosi tumma ja syvä harmaa, joka äkkiä katsottuna menee jopa mustasta.

Olen tässä jopa kuvankäsittelyllä vähän kokeillut, miltä lopputulos näyttäisi, sillä pelkään sitä kierrettä, että kohta pitäisi uusia kaikki matoista lähtien. Joitakin tyynyjä voi toki toki aina päivittää, ja värejä muuttaa pienillä yksityiskohdilla, mutta koko huoneen uudistus on nyt poissa laskuista. 🙂

Että näinkin suurten kysymysten parissa taas. Onneksi tälläkään projektilla ei ole kiire. Ehtiihän sitä sitten ensi vuonnakin!

Tiistaita!

Jaahas. Huomenna ollaan sitten jo joulukuussa, mikä tarkoittaa, että kaikki joulukalenterit nostellaan tänään esiin, tontun taskuihin pitäisi jossain lasten nukkumaanmenon ja heräämisen välissä ilmestyä yllätyksiä, ja ihan oikeasti pitäisi jo alkaa uhraamaan muutama ajatus joulun valmisteluille, kuten leipoa limppuja ja piparkakkuja, tehdä joululaatikot paistovalmiiksi ja tilata kinkku. Ennen varsinaista joulun juhlintaa pitäisi myös järjestellä pari kertaa synttärit omalle 7-vuotiaalle joulutontulle, ja tietenkin hankkia joululahjat ja -muistamiset.

Kun tuohon kaikkeen yhdistää vielä erilaiset pikkujoulut ja muut kokoontumiset, loppuvuodeksi muodostuu aina oikea juhlasuma, ja tässä joulukuun alussa kulkee kropan läpi pikkuinen stressin väristys.

En tiedä johtuuko se sietokyvyn kasvamisesta, vai loppuvuoden juhlasumaan tottumisesta, mutta tuo stressinväristys tuntuu pienenevän joka vuosi. Kenties siihen auttaa myös oman suhtautumisen muuttuminen. Kaiken kun ei sitten ehkä tarvitsekaan olla niin vimpanpäälle, sillä kuten synttärit, myös joulu on lasten juhlaa. Toki meille aikuisille joulu on vapaata yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja rentoutumista, mutta kaiken sen hössöttämisen keskellä on kai ihan hyvä muistaa myös se oma rentoutuminen ja se, että jouluista jää kaikkine valmisteluineen myös mukava muisto lapsille.

Kalenteritontut on viritelty paikoilleen, ja tonttuperheellekin pitäisi hommata se pikkuinen tyttövahvistus. Tänään pääsevät vielä possutkin paikoilleen ja kenties ensimmäiset piparit paistuvat myös. Lapsuuden jouluja ei voi elää uudelleen, mutta omien lasten kautta samaan fiilikseen pääsee kyllä mukaan. Tärkeintä ei ole trendikkäät joulukoristeet, vaan se kutkuttavan ihana tunne, joka lasten joulunodotukseen liittyy aina.

Ja mikään kun ei piristä synkkää ja sateista marraskuunloppua niin hyvin, kuin hymysuiset tontut ja lapset.

Pelkästään jo sekin, että marraskuu lopulta päättyy, antaa toivoa lumisesta talvesta ja talven ihmemaasta. Joten mukavaa alkavaa joulukuuta teille kaikille!

PS. Beach Housen tyynynpäällisen arvonta on meneillään Instagramissa. Jos et vielä instaile, niin nyt on hyvä syy hankkia tunnarit!

Se tunne kun ei illalla tarvitse virittää vekkaria soimaan, ja aamulla voi jatkaa torkkumista lattiapedillään, kun lapset katselevat vieressä Netflixiä. Ei kiire minnekään, ei hätä eikä hoppu.

Tuntuu, että lähiaikoina viikonloputkin on olleet niin kiireisiä, että siihen hitaaseen aamuun ei ole oikein jäänyt aikaa. Niitäkin kun välillä tarvitaan.

Josko tästä kuitenkin saisi vaatteet päälleen ja jonkinlaisen vauhdin tähänkin päivään. Pakko myöntää, että tuo keli kyllä houkuttelee jäämään peiton alle koko päiväksi. Vajaa kuukausi kuitenkin enää jäljellä, ja sitten mennään taas valoa kohti.

Mukavaa ja rauhallista lauantaita!