Noniin! Lupasin tosiaan vähän juttua Tukholman vierailusta, ja tässäpä matkani päällimmäinen tarkoitus; Iittala X Issey Miyake -malliston kansainvälinen lehdistölanseeraus.
Uusi upea ”Pause for Harmony” –mallisto on tuskin jäänyt keneltäkään huomiotta, niin suuri hypetys se on viime päivinä ollut. Indiedaysin ja Iittalan yhteistyön myötä, pääsin viime viikolla itse ihailemaan tuotteita ja tutustumaan malliston ideaan sekä suunnitteluprosessiin kansainvälisen lehdistön kanssa. Tapahtumapaikkana oli Tukholman Wetterling Galleria, ja tilaisuus oli odotetusti täynnä asiasta kiinnostunutta lehdistöä.

Iittala X Issey Miyake -yhteistyö on syntynyt Iittalan ja Miyake Design Studion suunnittelutiimien tiiviissä  ja pitkästä yhteistyöstä.  Neljän vuoden aikana ideoista on keskusteltu, ja niitä on kokeiltu ja testasttu. Kehitysprosessissa esille nousivat yhteiset perusarvot ja yhteinen arvostus käsityöhön, luontoon, sekä muotoilun ja tekemisen yksinkertaistamiseen.
Iittala X Issey Miyake yhteistyössä yksi suuri osa kokoelmaa on myös uusi teknologia; Kansainvälinen Issey Miyake tunnetaan maailmalla tekstiilien huipputeknologiasta. Miyaken vaatteissa yhdistyy sekä innovatiivisuus, että kestävyys, ja ne molemmat istuvat hyvin myös Iittalalle. Uudessa mallistossa skandinaavinen selkeys ja puhatus kohtaavat vastaavat hyveet aasialaisella vivahteella.

Tilaisuudessa näkyi selvästi, kuinka mallisto kiinnosti kansainvälistä lehdistöä. Wetterling Galleriassa vallitsi samaan aikaan kohina ja ”Pause for Harmony”. Mallistoon suhtauduttiin yhtä aikaa uteliaasti ja kiinnostuneina, mutta kuitenkin kunnioittavasti. Vaikka kyseessä on todelliseen arkeen ja arjen pieniin hetkiin luotu käyttöesineiden ja tekstiilien mallisto, Gallerian tunnelma kieli kuitenkin myös taiteesta. Malliston selkeys ja yksinkertaisuus höystettynä nykyaikaisilla videoinstallaatioilla, teki tapahtumasta kauniin ja harmonisen.

En epäile hetkeäkään, etteikö ”Pause for Harmony” tavoittaisi Euroopan ja Aasian lisäksi myös muuta maailmaa. Mallisto on nyt myynnissä ja sen saama huomio on ollut melkoisen valtavaa. Oli ilo olla mukana tapahtumassa ja ottaa ensi viikolla vastaan myös virallinen Suomen lanseeraus.

Tervehdys!

Palasin tosiaan reissultani jo myöhään keskiviikkoiltana, mutta eilinen meni jokseenkin laukkuja purkaessa ja lapsia halaillessa. Eilisen illan olinkin jo taas omilla teilläni, ja täytyy sanoa, että nyt tuntuu jotenkin ihanan rauhalliselta olla kotona. Ja se on muuten hassu juttu, tuo ”olla kotona”. Itsekin olen ollut tilanteessa, jossa kodiksi on muodostunut hyvinkin väliaikaiset ratkaisut, ja ihan vain juuri siitä syystä, että ihminen kaipaa sitä kodin tunnetta. Että on se jokin, mihin palata ja josta taas lähteä. Toki nykyään koti on siellä, missä ovat lapset, ja tietenkin kliseisesti myös se sydän. Niin kiva kun on välillä käydäkin jossain, on kotiin kuitenkin aina turvallista palata.

Tämä helmikuu on ehkä elämäni kiireisin, eikä asiaa tietenkään helpota se, että alusta meni heti yksi viikko sairasteluun. Koko kuukausi on buukattu täyteen menoa, ihania juttuja, töitä, kulttuuria ja kaikkea siltä väliltä, mutta tämä viikonloppu on ehkä koko kuukauden huipentuma. Luvassa on nimittäin spesiaalia siskoaikaa, ja tämä on oikeasti tosi spesiaalia sitten reiluun seitsemään vuoteen, kun meistä molemmista tuli äitejä. Sen sijaan, että siskoni olisi körötellyt tänne auto täynnä lapsia, hän hyppäsi tänään Kampista onnibussin kyytiin yksin! Huh, tuntuu oikeasti tosi hassulta! Vähän myöhemmin tänään me noudetaan lasten kanssa täti mummulasta meille yökylään (mikä on meidän lapsista jo ihan älyttömän jännittävää sekin), ja huomenna me siskokset sitten vietämme laatuaikaa ihan ilman lapsia, hyvän ruuan ja teatterin parissa.

Koska me  olemme siskoni kanssa molemmat salapoliisiromaanien suurkuluttajia, ja koulun kesälomat kuluivat kuunnellessa Lars Svedbergin ääntä ja Agatha Christien tarinoita, aiotaan me ratkoa tietenkin myös yksi murha viikonlopun kunniaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan nyt selvitetään se uhrikin ensin. Jäinkin miettimään, että pitääkö murhaillalliselle ottaa suurennuslasi mukaan, vai pärjätäänkö me vain pienillä harmailla aivosoluillamme. 😉

Yritän viikonlopun aikana vastailla myös kommentteihinne, mutta ensisijaisesti nautin laatuajasta oman siskon kanssa. Oli ihana lukea myös ajatuksianne tuosta sinisestä väristä, jota muuten ehdin fiilistellä Tukholman NK:lla vielä paljon enemmän.

Mutta sinisestä, Tukholmasta, siskoajasta ja murhistakin enemmän vielä toisella kertaa. Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa viikonloppua ja ihanaa ystävänpäiväviikonloppua!

Tallenna

Joku saattaa muistaa, kuinka pohdin suhdettani siniseen väriin sisustuksessa jo kolmisen vuotta sitten. Kirjoitin aiheesta, ja aihe puhutti myös muualla. Savon Sanomien Outi Poikosen kirjoitus tuli joskus googlettamalla vatsaan, enkä voinut kuin hymähdellä ja nyökytellä. Jaoimme varsin samanlaisen suhtautumisen siniseen, ja ennen kaikkea jaamme saman kokemuksen yliannostuksesta. Tuosta edellä mainitusta postauksestani on jo aikaa, mutta silloisesta, inspiraation poikasesta huolimatta, sinisen uusi tuleminen jäi kokematta. Ok, pieniä kokeiluja on tullut tehtyä, mutta ei mitään varsinaista hullaantumista. Sen sijaan harmaaseen olen uponnut kahdessa ja puolessa vuodessa yhä syvemmälle.

Vaan mitä tapahtuikaan, kun nappasin pari viikkoa sitten postilaatikosta Elloksen uuden katalogin työmatkan viihdykkeeksi. Kodinsisustusta käsittelevät sivut tuli ahmittua ja selattua moneen kertaan. Paljon sinistä, lisää sinistä, ja yht’äkkiä olin jälleen rakastunut. En tiedä oliko se keväinen aurinko, kevään ja kesän odotus, vai mikä. Hullaannuin kuitenkin sinisestä ihan täysin!

Niinpä ajattelin selaamistani sivuista inspiroituneena jakaa pienen annoksen sinisen ilosanomaa myös teille. Aivan mahtavia sävyjä, ja juurikin niitä pikkuisen utuisempia sinisiä. Ja juuri sillä itämaisella vivahteella höystettynä. Ellos ei suinkaan ole ainoa, joka on tarrannut siniseen tämän kevään aikana, ja jos sininen maniani jatkuu, tullaan tähän värimaailmaan palaamaan varmasti myös muidenkin yritysten tarjonnan kautta.

Pinnat, kuviot, sävyt, materiaalit. Erilaisilla yhdistelmillä ollaan kaukana siitä vuosituhannenvaihteen sinisestä kaudesta. Sinisen sekaan mahtuu ripaus myös muita vahvoja värejä, kuten keltaiset vipsut matonreunassa.

Kaappirakkautta ensi silmäyksellä, vaan eipä mulla taida olla tuollaiselle paikkaa. Saviruukut ja viherkasvit, vahvoja värejä ja aavistus myös vaaleanpunaista…

Hamam -tyylinen pyyhe on samaan aikaan söpön sininen, mutta vipsuineen ja hapsuineen se ei ole kuitenkaan pikkusievä.

Keramiikka! Olen hulluna kukkaruukkuihin, mutta liikkunut tähän asti aika turvallisella paletilla. Ruskea ja turkoosi kuitenkin miellyttävät silmää.

Pellavan karheutta, kasvien vehreyttä, rottingin luonnonsävyjä ja raikasta sinivalkoista. Tässä kuvassa on ehkä rahin verran liikaa ruotsalaista kesäkotifiilistä, mutta muuten kaikki kohdallaan.

Yllä ja alla olevat kuvat ovat mielestäni hieno osoitus siitä, miten sinisen voi liittää yhteen vallalla olevaan harmaaseen. Beige ja haalea pastelliroosa sitovat kokonaisuuden tasapainoiseksi.

Erilaiset sisustustekstit kokivat kohdallani jonkinlaisen inflaation jo aikoja sitten, mutta alla olevassa kuvassa on silti jotain kiehtovaa. Pellavamaisuutta, samettia, luonnonmateriaaleja ja valloittavaa kuviointia.

Niin, että jos nyt verrataan siihen aikaan kun koti ja kaikki muu puettiin (presidentistä lähtien) siniseen unikko -kuosiin (kaikki kunnia tosin unikolle!), liikutaan tässä ihan eri vesillä. Vai mitä te tykkäätte?

Eikä muuten varmaan tarvitsisi erikseen kertoa, että viime postauksessa näkynyt korillinen Ikean sinistä oli hankittu tuon katalogihuuman jälkeen. Sininen palaa sittenkin!

Mutta nyt pakkaamaan! Lennän illalla Tukholmaan, jossa on muuten meneillään niin messua (Stockholm Furniture & Light Fair), kun Desig Week -ohjelmaa muutenkin. Eli inspiroitumista niin väreistä, kuin muodoistakin on tiedossa.

Huomenna en varmaankaan pääse postailemaan, mutta instaan koitan päivitellä ainakin jotakin matkan varrelta. Muuten toivottelen mukavaa viikon jatkoa teille kaikille! Pus!