Kieltämättä se näyttää vähän ufolta, vaikkakin se on oikeasti Paris au mois d´aout valaisin. Misha nimeltään, ja juurikin niin kaunis, kuin olin kuvien perustella ajatellut. Rakastuin näihin, bangladeshilaisen käsityöperinteen tekniikalla valmistettuihin herkkiin valaisimiin, jo viime keväänä, mutta kuten niin moni muukin, myös tämä hankinta joutui odottamaan vuoroaan. Oikeasti en ollut edes päässyt hipelöimääm kyseisiä valaisimia missään, mutta kun tämä ihanuus ilmestyi Nougatin nettikaupaan, en voinut vastustaa millään.

Mutta mihinkä ufo laskeutuu? Tai pitäisikö sanoa, jää leijumaan? Mulle paikka on ollut koko ajan selvillä, mutta enpäs paljasta sitä teille ihan vielä. Nyt on nimittäin johto hankittu, ja tämä ihanuus pääsee vihdoin kattoon!

Pojilla on kisastudio. Voipi olla että ängen itseni mukaan. 🙂

Apua! Se oli joskus maaliskuussa, kun vanha sänkymme löysi uuden kodin, ja päädyimme väliaikaisesti runkopatjoinemme lattialle, koska vanhat sängynjalat olivat muutoissa mystisesti kadonneet. Pari kertaa yritin mummulareissulla osua Jyskiin, mutta ovet olivat aina sunnuntaisin kiinni, ja luovutin sillä saralla. Eilen oli kuitenkin muutenkin asiaa Turkuun, ja Ikeahan tässäkin kohtaa meidät pelasti, sillä nyt on sängyissä jalat ja soittimet piilossa sängyn alla. Löysinpä vielä helmalakanankin piilottamaan isot rohjot laukut. Tosin lakanaksi olin ajatellut Elloksen pellavahelmalakanaa, mutta eikös kyseisestä mallista ja väristä ollutkin juuri se 180 senttiä leveä versio loppunut. Tällä mennään nyt siis toistaiseksi.

Koko sänkymuutosprosessin ajan mulle on ollut epäselvää, haluanko sänkyyn välttämättä minkäänlaista päätyä. Enhän olisi halunnut niitä jalkojakaan, mutta miehen soitinten vuoksi halusimme ottaa tuonkin tilan hyötykäyttöön. Mielessäni olen kuitenkin jo pidempään haaveillut penkistä sängyn toiseen päähän, ja nyt on sellainenkin hankittuna. Tine K:n bambuhuonekaluista tykkään edelleen ja bambupenkki (tilattu täältä) sopi tarkoitukseen mielestäni oikein hyvin – sopivan rento ja kevyt.

Ylipäätään olen kovasti pitänyt siitä, että varpaat eivät öisin hakkaa rautasängyn päätyä, enkä kyllä kadu vanhasta sängystä luopumista tippaakaan. Varsinaisen sängynpäädyn sijaan olen pohtinut, josko seinään hankkisi vaikka kivat julistetaulut tai jotain muuta katseenvangitsijaa. Sävyiltään ainakin Love Warriors -julisteet voisivat toimia oikein hyvin.

Vielä pitäisi löytää jotkin kivat lukuvalot sängyn molemmin puolin. Mielellään keskenään vähän erilaiset, koska vierastan hiukan sellaista harkittua yöpöytäsymmetriaa, jota makuuhuoneissa usein käytetään. No, onneksi nyt on tuota luonnonvaloa aika pitkälle iltaan tarjolla, joten ehdin rauhassa miettimään mieleisiäni.

Täällä aloitettiin lauantaiaamu reippaasti lasten frisbeegolf-kisoilla ja pitkästä aikaa palelin ulkona oikein kunnolla. Poika meni suoraan kentältä salibandytreeneihin lämmittelemään, mutta me muut tulimme kotiin ja vedimme villasukat jalkaan ja puita pesään. Sitä jotenkin jo tottui kivaan lämpöiseen keliin. Luonto (ja kutiseva nenäni sekä vuotavat silmäni) kuitenkin kiittää vesisateesta, joten osataan iloita siitäkin.

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Aika ison eron teki pelkkä sängyn vaihtaminen, nyt kun noita vanhempia makkarikuvia katselee. Vai mitä olette mieltä?

Tallenna

Täällä jatketaan edelleen kesäkeleistä nauttimista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden kuvan päivän ohjelmasta, ja mukaan tuolta Karimaalta tarttui tosiaan hedelmäpuiden taimia, joita tänään päästiin istuttamaan. Pari omenaa ja yksi kirsikkapuu, jonka oikeasti ”sain” nimipäivälahjaksi vanhemmiltani jo muutama vuosi sitten. Silloin kuitenkin tuntui, ettei se oma piha ollut vielä se ”oikea”, joten pitkitin ja vetkutin taimen hankkimista ja nyt kun omasta pihasta on karsittu havupuut minimiin, uusille hedelmäpuillekin löytyi täydellinen tila.

Koko perhehän siinä tarvittiin kolmen puun istuttamisessa, mutta mikäs sen mukavampaa tekemistä näin kauniina päivänä. Puiden juurille siirreltiin vielä sipulikasveja joita on levinnyt pihan perille puutarhajätteen mukana mitä erikoisempiin paikkoihin. Nyt on vähintäänkin onnellinen olo, sillä puiden hankkiminen on ollut mulle se juurtumisen syvin olemus. Puut juurtuvat ja minä juurrun – juuri tänne, sillä näin on hyvä.

Istuttamisen lisäksi myös kitkeminen on ollut tämänkin päivän sana. Sitä riittää, eikä työ tekemällä lopu.

Ihanaa, aurinkoista ja kaunista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille. ♡