Aurinkoista uuden viikon aloitusta!

Huomaan potevani jonkinlaista luopumisen tuskaa aina uuden edessä. Tämä siitäkin huolimatta, että usein innolla odotan uutta – muutosta vanhaan.

Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa heit ja heipat tuolle kermanväriselle pinnasängylle, johon olen ehtinyt kolmen ja puolen vuoden aikana kiintyä valtavasti. Enkä ole ollut ainoa kiintyjä! Kuten aikaisemmin kerroin, Klaara on kiintynyt sänkyynsä itsekin, ja välillä on ollut aikoja, jolloin sängyn vaihtamisesta ei ole saanut edes puhua.

Koska tyttö kuitenkin täyttää jo tammikuussa neljä, alkaa pinnasängyn aika olla armottomasti ohi. Toki jatkettavassa sängyssä on kasvunvaraa, mutta koska pinnat eivät millään tavalla ole tässä kohtaa edes tarpeellisia, on aika päivittää sänkyasiat kuntoon. Ja se aika on nyt! Tänään petasin vielä pienen sängyn ja räpsin siitä itselleni kuvat muistoksi. Ja muistutin itseäni myös siitä luopumisentuskasta, jota koin Leanderin kehdon käytyä liian heppoiseksi.

Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan puhuvani prinsessasängystä. Nyt se on kuitenkin termi, jolla muutos myytiin myös nukkujalle itselleen. Tänään olen puhdistanut ja puunannut uutta sänkyä, joka sekin on vanha ja varmasti tulee olemaan vähintään yhtä rakas kuin tämäkin. Tänään odotamme saapuvaksi myös vuodekatosta, joten huomenna  huone näyttääkin sitten jo aivan erilaiselta. Ja kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta olen äärettömän innoissani tästäkin pienestä sisustusprojektista. Eikä innoissaan ole pelkästään äiti, vaan myös tytär!

Aurinkoenergiaa maanantaihinne!

Ensimmäinen adventti! Tänään kaivetaan tontut esiin piiloistaan, ja astutaan joulun aikaan. Pöydillä on ensimmäiset hyasintit ja kaiken sunnuntaielon taustalla soi Jouluradio. Mutta ehkä kuitenkin parasta kaikessa on tuo valkoinen puuterikerros, joka maalasi yön aikana maiseman talviseksi ja jouluisemmaksi. Sisäinen lapseni fiilistelee nyt tällä kutkuttavalla odotuksen tunteella ja aikoo nauttia koko adventinajasta.

Oma joulunaikaan astumiseni lähti liikkeelle oikeastaan jo perjantaiaamuna koulun adventtikirkossa. Huomaan, että iänmyötä joidenkin asioiden merkitys korostuu entisestään. Kesän alkuun kuuluu Suvivirsi ja joulunaika starttaa parhaiten kirkosta. Ja ehdottomasti adventista, ei joulukuun ensimmäisestä päivästä, sillä mulla ei ole joulukalenteria. 🙂

Tänään testasin vanhaa perunakikkaa joulupaperin painamiseen. Painoin perunaan kuusen muotoisen piparkakkumuotin, ja leikkasin reunat puukolla. Jostakin syystä kullan kimallus on alkanut miellyttämään. Tuo Tikkurilan pieni maalipurkki on joskus tullut jonkinlaisen goodie bagin mukana, ja vihdoin keksin maalille käyttöä. Kultaisia tähtiä leikkasin Lidlistä löytämästäni kimmalepaperista, ja viirinauha sekä kimaltava lahjanauha ovat molemmat tilattu Nougatista.

Ihan niin jouluinen fiilis meillä ei kuitenkaan vallitse, kuin olin ehkä sisimmässäni toivonut. Eilen nimittäin nakutettiin listoja vielä paikalleen ja maalattiinkin vähän, mutta isoin sähläys on nyt sähköjen kanssa, sillä ennen uusia asennuksia, pitää tietenkin purkaa vanhoja.  Siitä ehkä tulee tuo suurin riipinrääpin -tunne. Mutta hei, näissäkin jutuissa kohti joulua. Neljättä jo tässä talossa!

Mutta nyt niitä lupaamiani tonttuja etsimään. Lastenkin joulu potkaistaan käyntiin nyt! 🙂

Ihanaa ensimmäistä adventtia ja joulun aikaan laskeutumista! ♡

Tervehdys täältä jostain mökkihöperyyden rajamailta. Kuopus sairastaa edelleen, ja kuinka se voikin olla niin, että vaikka muuten viihtyy vallan hyvin kotosalla, niin nämä päivät tuntuvat jotenkin älyttömän pitkiltä (joskin tosin kiva olla lapsensa seurassa, mutta mieluummin soisi hänenkin olevan terve). No, pääsinpä tänään nopeasti käymään kaupassa, ja sekin teki hyvää. Nyt sormet ristissä, että huomenna päästään arjen kimppuun. Sen verran alkaa tuo toipilaskin käydä kierroksilla, että kotona löhöilyn sijaan kaipaa varmaan jonkinlaista menemistä hänkin.

Tänään pitäisi purkittaa joulusinapit, ja ajattelinpa myös juoda vuoden ensimmäisen glögin. Suurempi glöginhimo kun on tähän asti tullut taltutettua teellä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että voisi vaikka heittää tonttulakin päähänsä ja tanssia ripaskaa pöydällä. Käy nimittäin tämä pimeys jo pikkuisen luonnon päälle. Saanpa otteen myös siitä jokavuotisesta blogikriisistäni, johon valonpuute on kai suurin vaikuttaja. Tilauksessa kirpakat pakkaspäivät ja valkoinen maa!

Glögin lipittämisen, kynttilöiden polttamisen ja sinapin purkittamisen lisäksi olen kaavaillut itselleni loppuviikoksi myös erästä muuta hommaa. Ajattelin nimittäin siivota vaatehuoneen. Uskokaa tai älkää, ongelmani ei ole vaatepaljous, vaan tällä kertaa joululahjakaaos. Lokakuu oli oiva paikka lahjojen hankintaan, mutta niiden sullominen piiloon pieneen vaatehuoneeseen, ei näytä kovin toimivalta ratkaisulta. Nyt yritänkin keksiä jonkinlaista ratkaisua tähän säilytysongelmaani. Helpoimmalla pääsisi, jos lahjat paketoisi jo valmiiksi, mutta sitten kaikki kivat nauhat olisivat jouluna ihan rytyssä. Vintillä olisi tilaa, mutta en halua sitä kylmän kosteaa tuoksua lahjoihin. Nyt kaikki hyvät ideat otetaan siis ilolla vastaan!

Kaipaan myös toista vinkkiä! Kertokaapas mikä on tämän vuoden paras joululehti? Aina on kiva hankkia joku jouluinen uutuuslehti, en vain nyt yhtään tiedä mikä, kun en ole aikoihin päässyt kunnollisia lehtihyllyjä katsastamaan. Kotimaiset löytyvät varmaan kaikki täältäkin, mutta nyt kaipaan vinkkejä niihin ulkolaisiin. Josko vaikka saisin sellaisen fiiliksenkohottajan jostakin käsiini. 🙂

Leppoisaa keskiviikko iltaa kaikille!

Tallenna

Tallenna