Olenkohan se vain minä, vai tuntuuko jostakusta muustakin, että elokuu tuli vähän kuin puskista?! Tälle kuun ensimmäiselle päivälle on ollut sovittuna kolmekin erilaista (melkolailla arkeen liittyvää) menoa, ja ikään kuin havahduin asiaan vasta eilen. Niin tosiaan, olin merkinnyt kalenteriini asioita, jotka ovat ajankohtaisia silloin joskus elokuussa. Sitten joskus aikojen päästä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Elokuun ensimmäisessä!
Palailimme eilen illalla reissusta, ja nukkumaanmenoni viivästyi tämän päivän puolelle. Niinpä tänä aamuna, kun kello pirisi vaativaan sävyyn seitsemältä (ei siis edes kovin aikaisin!), olisin voinut tehdä kauppaa vaikka raajoistani, jos olisin saanut vain painaa pääni takaisin tyynyyn ja olla autuaan tietämätön koko elokuusta. Mutta kuten itku markkinoilla, myös raihnaiset raajat ovat tässä talossa kesäloma-aamuna melko arvotonta valuuttaa. Ja kenties olisin ensimmäisen toisen kahvisaavillisen jälkeen jo tullut katumapäällekin. Mutta sen verran koville otti, että nyt on motivaatio kohdillaan tuon vuorokausirytmin korjaamisen kanssa. Jos nimittäin nyt alkaa painaa päänsä tyynyyn ilta kymmeneltä, saa vajaassa parissa viikossa melkoisen talletuksen unipankkiinsa!
Keskimmäinen tämän päiväisistä sovituista tapaamisista oli päiväkodilla. Meillä nimittäin koittaa uusi aika, kuopuksen aloittaessa päiväkotihoidon. Melkoinen muutos tutun ja turvallisen perhepäivähoidon jälkeen, ja asia, joka keväällä lomille jäätäessä vielä haudattiin sinne jonnekin mielen perukoille. Sinne elokuulokeroon. Toistaiseksi vielä päiväkoti tuntuu vähän kolkolta ja laitosmaiselta verrattuna maailman parhaaseen hoitotätiin ja kodinomaiseen hoitoon, mutta eiköhän me totuta!
Elokuu tuo aina mukanaan uutta, oli se sitten koulujen alkua tai kesälomien päättymisiä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, itselleni tämä on jopa vuoden vaihdetta suurempi puhtaalta pöydältä aloittaminen ja jollakin tapaa sellainen taitekohta, mitä elämässä vähän tarvitaankin; aloitetaan uutta ja uudella innolla! Ja vaikka moni nauraakin niille syksyn ja uuden vuoden ryhtiliikkeille, niin johan se olisi elämä tuomittua, jos välillä ei itse kukin hiukan puntaroisi esimerkiksi elämänsä terveellisyyttä. Minä ainakin myönnän, että juuri tuon nukkumisen suhteen on hyvä tehdä itselleen diiliä niin elokuussa kuin tammikuussakin! 🙂
Kuunliljoja pidetään vähän vaatimattomina kukkijoina, mutta oikeastaan nuo kukkavarret on aika hauskoja. Toki muutama lehti maljakossa antaa jo mukavasti vihreää sisustukseen, mutta kukkien kanssa noista saa jo ihan näyttävän kimpun olohuoneen pöydälle.
Mutta nyt viimeisiä lakanapyykkejä ripustelemaan. Ihanaa elokuun iltaa!
Olen tehnyt koko päivän lähtöä kirjastoon, mutta näköjään myöhästyin sieltäkin. Jotenkin ei mene nyt tuo toimintavaihde päälle sitten millään. Mutta kaipa sekin on merkki jostakin lomamoodista. Pyykkikone ja imuri sen sijaan ovat molemmat päässeet tänään ääneen, ja onpa tuolla pihallakin tapahtunut yhtä ja toista. Jos sitten huomenna pääsisi sinne kirjastoon asti. 🙂
Tuossa juuri siivoillessa huomasin, että heinäkuun lopun tuntee nahoissaan jo ihan siinäkin mielessä, että sisustusjutut alkavat kiinnostaa taas ihan eri tavalla. Koko kesän koti on ollut vähän kuin hunningolla, mutta nyt tuntuu taas ihan luontevalta miettiä asioita puutarhan sijaan myös neljän seinän sisältä. En jaksa uskoa, että kyse olisi niinkään keleistä, vaan enemmänkin siitä vuoden kierrosta, johon pää on tottunut. Ehkä sitä luonnostaan alkaa jotenkin pikkuhiljaa rakentaa myös jonkinlaista talvipesää itselleen, kun kalenteri käännetään elokuun puolelle. Tai ehkä se sitten on vain se arki, jonka koulujen alku tuo tullessaan. Niin tai näin, hauskahan vain on huomata, että ehkä tuosta ulkoelämisestä saa palautettua itsensä luontevasti takaisin ilman sen suurempia taisteluja. 🙂
Täällä on ollut koko päivän melko pilvistä, ja välillä sisällä on tuntunut lähes pimeältä (varsinkin pienen sähkökatkon ajan). Niinpä ajattelin ottaa tästäkin ilon irti ja poltella kynttilöitä päivän iloksi. Vielä löysin muutaman pioninkin maljakkoon, mutta nämä ovat kyllä nyt sitten ne ihan viimeiset laatuaan. Ensi vuonna taas tätä iloa seuraavan kerran.
Tänään ollaan ja sisustetaan extraolohuoneen puolella, eli puutarhassa.. Ulkonakin kun voi nimittäin sisustaa, ja oman kodin tyyliä voi helposti jatkaa kesäisin myös pihan puolelle. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.
Itseäni on jo pitkään miellyttänyt vähän boheemimpi tyyli sisustuksessa. Sellainen sopiva suhde itää ja länttä, sekä uutta ja vanhaa. Mutta kuten sisälläkin, myös ulkona omaa silmääni viehättää eniten neutraali värimaailma ja luonnolliset sävyt. Sillä vaikka yksityiskohtia olisikin enemmän, harmoninen värimaailma pitää kokonaisuuden rauhallisena. Ulkona toki luonto ja vehreys tuovat ihan omanlaisensa tunnelman myös niille neutraaleille väreille.
Olen aina hieman vierastanut jäykkiä kesäkalusteita sekä liian harkittua ja rajattua lopputulosta. Sain joskus lisänimen eripari, ja se kai kertoo luonteestani juurikin sisustajana. Sisäinen luonnonlapsi minussa (a.k.a. eripari-Emilia) nimittäin pitää vapaista muodoista, yllätyksellisyydestä yksityiskohdissa, ja ennen kaikkea rennosta lopputuloksesta. Kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa, eikä ulkona tarvita välttämättä varsinaista terassia, vaan tunnelmallisen oleskelutilan voi luoda myös kasvillisuuden keskelle, tai puiden katveeseen. Tekstiileillä ja kasveilla pehmittää mukavasti myös pienen parvekkeenkin.
Yhteistyössä Elloksen kanssa, sisustin omaan pihaamme oleskelualuetta, joka jatkaa kotimme tyyliä myös puutarhassa. Ellokselta onkin viime vuosina löytynyt paljon sisustustuotteita ja tekstiilejä kotiimme, ja onpa osasta Ellos -tuotteita tullut myös todellisia hittejä, joihin törmää usein oman kodin lisäksi myös Instagramia tai blogeja selaillessa. Vaikka nettikaupasta löytyykin laaja valikoima merkkituotteita, pidän itse erityisesti siitä, että Elloksen oma mallisto on ajan hermolla ja hinnat ovat edullisia. Koska Ellos ja sen kuvastot olivat iso juttu jo silloin lapsena, koen nettikaupan helppona ja luotettavana. Toimituksetkin ovat monia muita verkkokauppoja huomattavasti nopeampia ja myös tuotteen palauttaminen on tehty helpoksi.
Pohjoismaisen vaalea bohosisustus syntyy niin luonnonmateriaaleista, kuin -sävyistäkin. Kuviot ovat hillittyjä ja vievät tunnelmaa kaukomaille ilman mausteisia sävyjäkin. Hapsut, vipsut ja solmutupsut ovat olennainen osa tyyliä, eikä niitä voi olla liikaa. Sopivasti rosoa, mutta kuitenkin kutsuvaa pehmeyttä.
Jo olemassa oleva oleskeluryhmämme sai lisää istumatilaa Dream-sohvapenkkistä ja sen päällä olevasta Candice-istuintyynystä. Istumatilan lisäksi penkki toi puun katveeseen myös kivan löhöpaikan. Sohvapenkki istuintyynyineen edustaakin juuri sitä skandinaavisen boheemia tyyliä, josta niin kovasti pidän. Vaaleat puujalat yhdistettynä punottuun istuinosaan ja pellavaiseen pehmusteeseen tuovat vaihtelua perinteisiin puutarhakalusteisiin. Ulos ei myöskään tarvitse aina rakentaa kiinteitä elementtejä, vaan tilaa voi rajata kasvillisuuden lisäksi kalusteilla ja tekstiileillä. Kevyt aurinkosermi syntyi meillä Sachiko-pöytäliinasta ja parista vanhoja heinäseipäitä.
Pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys. Yksivärinenkin tyyny muuttaa heti fiilistään, kun sen kulmista roikkuu tupsut. Pitkissä Camelia-tyynynpäälisissä kuviointi vielä lisää fiilistä ja Noma-tyynynpäällinen onkin jo kuin taideteos. Jälkimmäistä uskon näkeväni paljon eri medioissa tulevan syksyn aikana.
Pienet yksityiskohdat myös pehmentävät kokonaisuutta. Kauniit yrtit ruukuissaan ovat ulkona kuin viherkasveja, ja palan puutarhaa voi aina napata myös maljakkoon. Rungollinen rosmariini päätyi meillä rosoiseen Benita-ruukkuun ja pyöreän pullomaiseen Similla-lasimaljakkoon löysi tiensä katkennut köynnöshortensian oksa. Kapeasuinen lasimaljakko on muuten kaunis ihan vain yhdelle kuunliljan lehdellekin. Vähäeleinen ja moneen tyyliin sopiva pikkumaljakko.
Hapsureunainen Hester-torkkupeitto lämmittää mukavasti viileässä kesäillassa. Sen kuviointi jatkaa tyyliä, mutta sävyt ovat kuitenkin pehmeän neutraalit.
Tulevien kesien projektina meillä on yhden uuden oleskelupaikan luominen, sillä kaksi vanhaa tuijaa kaipaavat kipeästi kaatamista, ja saunan kulmalle oleskelupaikka sopisikin mitä parhaiten. Olenkin tässä tämän kesän aikana inspiroitunut erilaisista pihakuvista ja pohtinut terassi- ja perkolavaihtoehtoja kuitenkaan saamatta sitä ihan täydellistä ideaa. Tällä hetkellä voitolla on luonnollinen liuskekivipatio, mutta mielihän ehtii muuttua jo vuoden aikana vaikka miten monta kertaa!
Olisi kiva kuulla myös, minkälaisia ulkosisustajia te olette? Perinteisen terassin kannattajia, vai enemmän patiolla tai puun alla istujia? Entä jatkuuko kodin sisustus ulkona, vai onko ulkona selkeästi erilainen tunnelma, kuin sisällä? Tai onko haaveissa muuttaa nykyiset ulko-oleskelutilat täysin erilaisiki tai luoda jotakin uutta?
Mutta oli ulkona sitten sisustettu miten tahansa, nyt toivotaan vain, että kesä jatkuu lämpimänä ja kauniina pitkälle elokuun loppuun asti. Aurinkoisista päivistä ja pimenevistä illoista kannattaa nimittäin ottaa nyt kaikki ilo irti!
