Iltaa ihanaiset! Tämän päivän aikana on ehditty elää äärimmäisestä jännityksestä totaaliseen rentoutumiseen, ja koska järjestys on juurikin tuo edellä mainittu, sänkyyn saa kömpiä tänään levollisen rauhallisissa tunnelmissa.

Kävin tänään kuulemassa ”kaulakyhmyni” tulokset, ja kuten odotinkin (mutta toki sitä aina myös pelkää), kyse on ihan hyvänlaatuisesta kilpirauhasen kasvaimesta, joka nyt kuitenkin poistetaan kokonsa vuoksi, ja samalla lähtee tietenkin myös toinen puolikas kilpirauhasta. Uutiset olivat siis hyviä ja olokin huojentui aamun jännityksestä muutamassa sekunnissa.

Mutta tiedättekö, vaikka tästä bloggaamisesta voidaan ajatella mitä tahansa, (ja uskokaa pois, tämän kesän aikana olen itsekin ajatellut ihan kaikkea mahdollista tämän blogin tulevaisuutta ajatellen) niin olen kyllä äärimmäisen kiitollinen niistä kaikista kultaisista ihmisistä, joita blogivuodet ovat elämääni tuoneet. Aitoja ihania ihmisiä, suuria sydämiä ja ystävyyttä. Ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman blogia, ja ihmisiä, joista on tullut myös läheisiä kaikkien välissä olevien kilometrienkin uhalla. Tämän aamun ehkä ihanin juttu oli viesti blogikollega Hannalta. Hanna nimittäin muisti, että elokuun kahdeksas on itselleni erityisen jännä päivä, ja kilautti tsempit ja sydämet puhelimeeni. Tuntui niin kivalta vielä odotusaulastakin ”höpistä” Hannan kanssa, ja toki ne hyvät uutisetkin on aina mukava jakaa.

Ihana päivä! Ystäviä puhelimen välityksellä ja kasvotusten, sekä saunan rentouttavaa lämpöä. Ja sopivasti viilentynyt yläkertakin takaa mukavat yöunet. 🙂

Ihanaa iltaa ja kauniita unia!

Save

Sunnuntaita!

Täällä ollaan aikalailla naamatusten sen asian kanssa, että ensi viikolla alkaa arki. Huh, en siltikään tahdo uskoa, että koulujen kesälomat on jo ohi. Juurihan ne vasta alkoivat! Koska totuus on nyt vain nieltävä, taihtoi tai ei, olemme käyttäneet lasten kanssa sunnuntaipäivän hyödyllisesti arkeen valmistautuen. Vaate- ja kenkävarastot on käännetty ylösalaisin, samoin muutama lelusäkki (joista löytyi muuten kaikki ne kadoksissa olleet miljoona hiuslenkkiä ja pinniä). Imuri ja lattiapesuri ovat hurisseet, ja kuin palkinnoksi, puhdas koti kukitettiin elokuun väreillä.

Vaikka ajan kulkua kauhistelenkin, niin täytyy myöntää, että arjen alkaminen kyllä kutkuttaa mukavasti myös vatsanpohjasta. Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni kun arki vyöryy päälle ja herätyskello ei tahdo jättää rauhaan edes viikonloppuisin. Mutta jos asiat aloittaa positiivisella asenteella, kenties se tekemisen mielekkyys säilyy pidempään.  Näin ainakin haluan uskoa, ja siksipä meillä puhutaan arjesta ja arjen alkamisesta vain ja ainoastaan positiiviseen sävyyn!

Tänään pestään vielä pyykkiä ja poltellaan kynttilöitä. Seuraavat kolme päivää univarastoja täytetäänkin sitten oikein kunnolla ja vuorokausirytmi hiotaan vimpan päälle arkiseen vetoon.

Ja on se muuten niinkin, että kun maljakossa on keltaisia kukkia ja sisällä niin pimeää, ettei ilman sähkövaloa pärjää, tulee väkisinkin vähän syksyinen fiilis!

Kaunista sunnuntain jatkoa!

Hellou! Järjestelin tuossa tavaroita paikoilleen ja suoritin pikasiivousta hyvin itsekkäästäkin syystä. Olen nimittäin anonut itselleni huomiseksi ”minäaikaa”. Yksi päivä jonka saan viettää kotona ihan vain haahuilleen tai vaikka kirjaan tarttuen. Vähän sellainen lomapäivä äitiydestä, tiedätte varmaan! 🙂 Mutta se ei nyt ollut asiani, vaan pikemminkin se, miksi siivoiluni keskeytyi. Katselin nimittäin tuota meidän olohuonetta tästä eteisen oviaukosta, ja tajusin, että olen koko kesän nauttinut näkemästäni. Tuo ovi kun nimittäin pidetään suljettuna muun osan vuotta, mutta avataan näin kesäisin jotta (viileä) ilma kiertäisi paremmin.

Jos joku ei nyt heti hahmota, mistä päin taloa tämä näkymä aukeaa, niin tuosta alakerran pohjapiirroksesta tosiaan näkee, kuinka kuistin jälkeisestä arkieteisestä on kulku olohuoneeseen. Koska tuo ovi rajoittaa aika pahasti lapsiperheen eteisen toimivuutta, se pidetään yleensä suljettuna ja varsinkin talvella, kun eteinen tursuaa kengistä, suljettu ovi antaa eteiseen kaivatut lisäneliöt. Tänään tulin tosin ajatelleeksi, josko sekin tila uhrattaisiin estetiikan alttarilla ja ovi pidettäisiin ainakin raollaan vuoden ympäri. Tosin, kuten ymmärrätte, ongelmaksi voi koitua se vähemmän esteettinen näkymä toiseen suuntaan! 😀

Nuo viime talvena Ellokselta hankitut sohvanpääliset ovat muuten olleet todellinen kesäpelastus! Äärettömän näppärät varpaissa kulkevan hiekan ja muun kesäihanan torjunnassa. Kankaat on helppo pudistella puhtaaksi ja hätätapauksessa vaikka kääntää pesujen välissä. Ennen sohvia sai imuroida lähes päivittäin, mutta nyt siivous hoituu melkeinpä oikaisemalla. Lampaantaljat sohvan selkänojalla ovat nekin ihan käytännön valinta. Ikkunapaikat kun ovat noiden karvaisten perheenjäseniemme suosiossa.

Vaikka näkymä eteisestä olohuoneeseen nyt olikin se syy pysähtymiseeni ja siivouksen siirtämiseen tuonnemmaksi, ei tuo näkymä olohuoneen ikkunasta uloskaan mikään ihan hirveän huono ole. Ja tätäkin herkkua on tosiaan tarjolla ainoastaan kesäisin!

Joskus on ihan hyvä katsella kotiaan uudesta perspektiivistä ja ihastua tuttuihin näkymiin uudelleen. Kaipa meillä jokaisella on kodissamme se punaisen maton paikka, ja tänä kesänä omani on ollut juurikin tässä. Kenties sitten syksyllä matto muuttaa taas jonnekin muualle.

Kesäistä keskiviikkoiltaa!

Save