Kieltämättä se näyttää vähän ufolta, vaikkakin se on oikeasti Paris au mois d´aout valaisin. Misha nimeltään, ja juurikin niin kaunis, kuin olin kuvien perustella ajatellut. Rakastuin näihin, bangladeshilaisen käsityöperinteen tekniikalla valmistettuihin herkkiin valaisimiin, jo viime keväänä, mutta kuten niin moni muukin, myös tämä hankinta joutui odottamaan vuoroaan. Oikeasti en ollut edes päässyt hipelöimääm kyseisiä valaisimia missään, mutta kun tämä ihanuus ilmestyi Nougatin nettikaupaan, en voinut vastustaa millään.

Mutta mihinkä ufo laskeutuu? Tai pitäisikö sanoa, jää leijumaan? Mulle paikka on ollut koko ajan selvillä, mutta enpäs paljasta sitä teille ihan vielä. Nyt on nimittäin johto hankittu, ja tämä ihanuus pääsee vihdoin kattoon!

Pojilla on kisastudio. Voipi olla että ängen itseni mukaan. 🙂

Hello kaverit!

Täällä lomaviikko lähenee loppuaan ja sää vain muuttuu syksyisemmäksi. Pikkumies läksi tänään vanhempieni kanssa loppuviikoksi reissuun, ja me tytöt ollaan nautiskeltu rauhallista kotipäivää. Lastenhuoneen muutostyöt ovat nyt olleet pari päivää katkolla, kun on ollut vähän muuta puuhaa, mutta eteenpäin mennään ja siihen tuli tsemppiä uusien hankintojen myötä. Nimittäin tilasin Nougatila vähän piristystä lastenhuoneen uuteen ilmeeseen. Noita numero 74:n ja Tellkiddon tuotteita laitoinkin jo aikaisemmin tuohon inspispostaukseeni, ja ne istuvat kalkkimaalattujen seinien kanssa yhteen kuin nenä päähän! Eilen piipahdettiin myös nopeasti Ikeassa,ja onnistuin löytämään vielä yhden tuollaisen korin, johon sai upotettua mukavasti kasan pehmoleluja.

Vielä on paikat levällään ja tavarat hujan hajan, mutta eiköhän tuo huone tuosta ojennukseen saada. Laitan sitten niitä laajempia kuvakulmiakin teille.

Just nyt on vähän sellainen fiilis, ettei tee mieli tehdä oikein mitään, mutta kaipa sekin on välillä sallittua. Eli mahdollisimman rennon illan pariin mars. Teille toivottelen samanlaista!

En tiedä, kuinka tarpeellinen höyläpenkki lopulta keittiössä on, mutta siinä se nyt tosiaan seistä tönöttää ja tuntuu, että se olisi ollut siinä aina! Eilen jo blogin Facebook-seinälle laitoinkin kuvan mun uudesta keittiöapulaisesta, joka tosiaan kannettiin ulkovaraston vintiltä nyt suoraan keittiöön. Idea tuli jo viime talvena/aikaisin keväällä, yhdestä sisustuslehdestä, jossa oli (tosin sellainen kaunis täysin entisöity ja sileäpintainen) höyläpenkki olkkarin sivutasona. Käytiin katsomassa tätä tuolla varastossa silloin, mutta pimeässä oli mahdoton hahmottaa penkin kuntoa, ja se tuntui jotenkin vielä paljon enemmän elämää nähneeltä. Taisi äiti ja isä taas hetken mielessään eilen huokaista, kun illan päätteeksi tarvittiin kantoapua, jotta höyläpenkki saadaan keittiöön.

Penkin iästä kertoo jo ihan sen korkeuskin, tämä on nimittäin matala kuin mikä (puoleen reiteen), vaikka aikuisten käyttöön tehty onkin. Ergonomisesti tästä ei siis ole keittiöön työtasoksi, mutta korkeus on täydellinen ikkunan eteen, ja siinä se saa nyt olla möllöttää yrttiruukkujen alla. Jalassa on vielä tuollainen näppärä hyllytaso, johon mahtuu sisustuslehdet sievään nippuun.

Voihan tälle tietty joskus keksiä jotain ihan oikeaa työtäkin, mutta onpa se ihan kiva vain pöytänäkin. Nyt tuntuisi hassulta vaihtaa postimerkin kokoinen pikkupöytä takaisin ikkunan eteen. Tämä massiivinen ratkaisu miellyttää omaa silmääni ihan valtavasti. Ja tukeva se on ainakin kuin mikä!

Ei lainkaan hassumpi tämä apulainen!

Huisia uutta viikoa!