Heippa maanantai ja uusi viikko!

Kerroinkin eilen, että kävin viikonloppuna kirppiksellä ja mukaan tarttu muutama kiva löytö. Niitä siis tänään. Tammikuussa kirjoitin enemmän kirppisfilosofiastani  ja ajatuksistani vanhan tavaran suhteen. Postauksen voit lukea tästä linkistä, ja se selittää ehkä enemmän myös tämän viikonlopun toimintaani.

Koska pääsääntöisesti siis ostan kirpputorilta vain halvalla ja yleensä alle vitosen löytöjä (osa harrastuksen viehätystä on etsiä ne edulliset yksilöt), jätin lauantaina valkoisen tuolin ostamatta, maksoihan se sentään kokonaista kahdeksan euroa. No, yön yli nukuttuani ja asiaa harkittuani päätin heti aamu kuudelta (tai ehkä jo herättyäni keskellä yötä), että mikäli tuoli on edelleen paikallaan, kun kirppis sunnuntaina kymmeneltä avautuu, on kohtalo tarkoittanut, että tuoli kuuluu minulle. Ja niinpä jätin lapset siivoamaan aamupalapöytää ja hurautin kirppikselle, jonka parkkipaikalla tajusin, että lompakkoni onkin kotona. Mietin, että käyn kysymässä, voinko jättää tuolin siihen kassalle varaukseen kunnes haen lompsani, mutta koska kirppistelyn jännitys piilee kuitenkin siinä, että asiat eivät saa olla liian helposti saatavilla, hurautin kotiin hakemaan pussini ja taas takaisin kirpputorille. Myönnetäköön, että autosta ampaisin jo aika vauhdilla ulos, ja kirppiksen käytävillä laitoin tossua toisen eteen niin että jopa Sari Essayah olisi todennäköisesti jäänyt toiseksi. Onhan sunnuntai aamu aika suosittua ja ruuhkaista aikaa kirpputoreilla, ja päässäni takoi, että ihan varmasti joku muukin on bongannut tuolikaunottaren. Mutta siellä se oli. Valkoinen Dejavu 378 – kahdeksalla eurolla!
K a h d e k s a l l a   e u r o l l a !

Löysin myös ihanat vanhat Arabian kukkalautaset ja tarjoiluvadin. Kallein oli suuri Kesäkukka -sarjan lautanen, se maksoi kokonaista kolme euroa. Hyvä löytö, koska muutaman pöydän päässä joku pyysi saman sarjan keittolautasesta 35 euroa.

Tietynlaiset kukat vaativat tietynlaisen maljakon, mutta toisaalta tietty maljakko voi olla kuin tehty tietynlaisia kukkia ajatellen. Äidilläni on pieni kristallimaljakko, johon on aina laitettu valkovuokot. Jos kotonani joku viittaa valkovuokkomaljakkoon, kaikki perheenjäsenet tietävät mistä vaasista on kyse. Itsellänikin on jo valkovuokkomaljakko (tänä keväänä itse asiassa vasta hankittu), mutta kirppikseltä löysin nyt myös kivat pikkumaljakot, joiden varsinainen käyttötarkoitus oli selvä heti ne nähdessäni.  Pieni metallimaljakko on nimittäin kuin tehty juhannusruusun oksalle ja ”kristallivaasi” tulevan kesän daalioille.

Rouva Anna Stenfors on saanut onnitteluja, ja postimerkin kaksipäisestä kotkasta ja postileimasta päätellen, tuolloin elettiin vielä visusti Venäjän vallan alla. Millaista lie ollut Annan ja Selman elämä tuolloin.  Söpö vanha postikortti maksoi 50 senttiä.

Tuolin vanerisen istuinosan maali on pikkuisen krakeloitunut, mutta hinnan huomioon ottaen ei ollenkaan liian pahasti.

Me saatiin tänään iskä taas kotiin, joten illalla nautitaan siitä, että koko perhe on taas kasassa. Lähinnä se on jotain vähän parempaa iltapalaa, koska nämä viikon ensimmäiset on melko harrastusten täyteisiä.

Aurinkoista maanantain jatkoa teillekin!

Olen viime päivinä kieputtanut pääni sisällä vahvana olemista. Sitä, että nyt täytyy olla vahva, ja on suorastaan minun vuoroni olla vahva. Mutta kuten aina, tunteet tuovat mukanaan oivalluksia, ja oivallukset taasen opetuksia.
Vielä muutama päivä sitten ajattelin vahvuuden olevan jonkinlaista itsensä jäädyttämistä ja selkä suorana seisomista vaikka vastatuuli kuinka yrittäisi taivuttaa. Että vahva ihminen puree hammasta, ja kestää myrskyt lähestulkoon ilmekään värähtämättä. Mutta olin väärässä; Vahvuus ei suinkaan ole asioiden kestämistä yksin, ja tunteiden nielemistä naama peruslukemilla, vaan jotakin täysin päinvastaista.
Viime päivinä olen kokenut äärimmäisen suurta kiitollisuutta siitä, että vierelläni on ihminen, jonka olkapäähän itkeä ja turvautua juuri silloin, kun tuntuu, että asiat ovat liian suuria kestettäväksi yksin. Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minulla on ollut oikeus horjua ja taipua, tuntea pelkoa ja ahdistusta. Sillä vahvuus ei ole ainoastaan heikkouden puutetta, vaan enemmänkin rohkeutta olla myös heikko, tuntea kaikki ne inhimilliset tunteet, tunnistaa ne, ja myöntää ne myös itselleen. Vahvuus on rohkeutta turvautua toiseen ja näyttää myös omat heikot kohtansa. Vahvuus on avun pyytämistä ja toiseen turvautumista, ei oman rajallisuutensa kieltämistä.

Tuuletin eilen päätäni mopinvarressa ja levitin pianohuoneen ja olkkarin lattioille uudet matot. Nyt pohdin pitääkö, vai palauttaako ne. Ovat nimittäin kooltaan isommat kuin vanhat matot, mutta silti näyttävät samaan aikaan paljon pienemmiltä. Tai sitten silmän pitää vain tottua muutokseen. 🙂

Niin tai näin, mukavaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!

PS. Glade arvonta on suoritettu ja tällä kertaa onnekkain oli Anne H. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Tallenna

Joskos sitten jotain muutakin kuin juhannusta!

Makuuhuone on saanut pikkuisen uudistusta sängynpäädyksi hankkimaani Love Warriors -julisteen avulla. Kuva on oikeasti todella ihana ja sen kokoinen, ettei näytä 180 senttisenkään sängyn yläpuolella postimerkiltä. Olin jo täysin varma, etten halua mitään varsinaista sängynpäätyä, mutta erilaiset taulut ja julisteet ovat siitä kivoja, että niitä voi käyttää kyllä muuallakin.

Mielestäni kuva ei kaivannut kehyksiä, vaan sille riittää pienet nipsut, jotka roikkuvat nauloissa. Naulatkin ovat sen verran pienet, että niiden jäljet eivät haittaa, vaikka kuvan jonnekin muualle tahtoisinkin siirtää. Ja tipalla kalkkimaalia ne voi peittää täysin.

Makuuhuone sai myös uudet valaisimet. Kuten niistäkin jo aikaisemmin kirjoitin, halusin sängyn molemmin puolin erilaiset valot, koska karsastan parillisia yöpöytiä ja yövaloja. Musta lattiavalaisin on Olsson & Jensenin mallistosta ja messinkinen pöytävalaisin Tine K:n. Tuohon pöytävalaisimeen pitäisi vielä ostaa kaunis lamppu, koska nuo nykyaikaiset perusledit eivät juuri imartele ulkonäöllään.
Tinen bambujakkara sopii pariksi sängynpäädyn penkille, ja sulautuu joukkoon aika huomaamattomasti.

Pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat vähän hämärässä otettuja, koska tänään on ollut taas melkoinen kiire paikasta toiseen. Mutta hei, hyviä juttuja on tullut tänään eteen! Nimittäin silmälääkärikäynti esikoisen kanssa oli melkoisen vapauttava! Hyvästi silmälasit ainakin toistaiseksi. Poika saa aloittaa tokanluokan ilman rillejä! 🙂

Ja nyt valmistautumaan illan urheilukilpailuihin. Onneksi aurinko paistaa, ja ilma on taas varsin kesäinen.

Tallenna